 Liisa to 05.06.2014 |
Englantia osataan melkein kaikkialla, eikä vain vieraana kielenä. Lontoossa asuessa ja maailmalla matkustaessa on saanut huomata, että myös eri alueilta tulevat natiivit puhuvat kieltä hyvin monella eri tavalla. Se tuottaa tietysti hankaluuksia kielen opiskelijoille: mitä murretta kannattaa matkia, mitä kirjoitusasua käyttää? Itse pyrin aina tietoisesti suosimaan brittienkkua, asunhan täällä – mutta lisäksi se vielä kuulostaa mun korvaan kivoimmalta. Glasgow’n ”aksentti” on myös aivan ihanaa, mutta sen matkiminen taitaa olla ainakin näin ulkkarina ihan mahdoton tehtävä! Ääntämyksen lisäksi englannin eri muotojen välillä on kuitenkin myös sanastollisia ja jopa kieliopillisia eroavaisuuksia. Täällä voit testata, millaista englantia itse osaat. Viitisen minuuttia kestävä testi yrittää vastaustesi perusteella päätellä myös äidinkielesi. Minä sain tulokseksi seuraavaa:
Olen itse tietysti tyytyväinen, että kokeen tekijät arvioivat mun puhuvan enkkua äidinkielenäni – ja vielä tyytyväisempi siitä, että ykköseksi päättyi nimenomaan brittienkku. ;) Mutta olen myös todella hämmentynyt: miten testi saattoi tajuta, että puhun suomea? Onko englannissani jotain suomalaisen kieliopin vivahteita? Voiko tavastani käyttää englannin kielioppia todella jotenkin huomata sen, mitä muita kieliä osaan? Ja jos voi, miksei venäjän ja viron vaikutus sitten näkynyt tuloksissa? Millaisia tuloksia te saitte? Osaako joku kielitieteilijä selittää, mihin testin ”native language guessit” perustuvat? |
|
Liisa ke 21.05.2014 |
Lontoossa asuva törmää usein yhteen ja samaan ihanaan haasteeseen: mielenkiintoista tehtävää on niin paljon, että on tosi vaikea valita, mitkä kaikista mahtavista vaihtoehdoista kalenteriinsa kelpuuttaisi. Maanantaina pääsin kuitenkin tekemään jotain, mistä olen haaveillut jo useamman vuoden: kävimme nimittäin ennakkokatsastamassa tämän vuoden Chelsea Flower Shown. Royal Horticultural Societyn (RHS) järjestämä kukkanäyttely on yksi Lontoon vuotuisen tapahtumakalenterin kulmakivistä. Eikä vain Lontoon: kyseessä on kenties maailman kuuluisin puutarhanäyttely, joka houkuttelee vierailijoita ympäri maailmaa. Ja ilmeisesti myös ympäri seurapiirejä: paikalla on pressipäivänä pyörinyt ainakin Benedict C aka 21st Century Sherlock Holmes, Rowan Atkinson aka Mr. Bean ja Twiggy aka yksi maailman ensimmäisistä huippumalleista. Perinteen mukaisesti tapahtumassa vieraili myös kuningatar Elizabeth II. Vaikka kuninkaallinen kaimani jäi tällä kertaa bongaamatta, pääsimme lähietäisyydelle Queen Beestä – enkä tarkoita Mrs. Carteria. Eräälle standille oli nimittäin pystytetty ihan oikea mehiläiskenno, jonka hyörintää saattoi lasin läpi tarkailla. Toisen näytteilleasettajan vetonaulana taas toimi parimetrinen, scifi-elokuvan hahmolta näyttänyt ja yllättävän sulavasti liikkunut robotti. Tiesin tietysti, että se on kauko-ohjattava ja täysin vaaraton, mutten silti voinut estää kiljahdusta, kun se lähti äkkiä kävelemään perääni. Juuri tällaisista pienistä, hauskoissa detaljeista muodostuu näyttelyn värikäs ja loistelias yleisilme. Kaikki yksityiskohdat on harkittu huolella ja ammatitaidolla, mutta puutarhanhoitoon vihkiytymättömälle vieraalle jää näytöspuutarhoista ja kukka-asetelmista mieleen ennen kaikkea niiden tunnelma – sekä se spontaani ilo, jonka kukkameren keskellä kulkeminen saa aikaan.
Tämän vuoden CFS-liput myytiin loppuun tosi nopeasti, mutta kukkien (ja mehiläisten!) ystävät voivat vielä napata liput RHS:n heinäkuussa järjestämään Hampton Court Flower Show -tapahtumaan. Oletko vieraillut tai suunnitellut vierailevasi Chelsean kukkanäyttelyssä? Järjestetäänkö muuten Suomessa vastaavia tapahtumia? |
|
Liisa pe 18.04.2014 |
Kun herää aikaisin aamulla kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja tietää, että edessä on kokonainen vapaapäivä, on vaikea keksiä hyvää syytä olla lähtemättä retkelle. En tiedä, miksi – ehkä siksi, että lapsuuteni viikonloput olivat ihanan aktiivisia, täynnä hauskaa ja mielenkiintoista toimintaa: milloin näyttelyitä, milloin elokuvia, eläintarhakäyntejä tai retkiä Heurekaan, kesäisin järven tai meren ääressä tai muualla luonnossa herkkujen, kirkojen ja maailman parhaan seuran parissa vietettyjä ikimuistoisia hetkiä. Ja vaikka löhöily onkin superkivaa – ja harrastan sitä joka päivä! – kannattaa etenkin ulkomailla asuessa ottaa lähialueen mahdollisuuksista kaikki ilo irti. Kohteen keksiminen ei ollut kovin vaikeaa, sillä olen jo pitkään halunnut käydä Lontoon eteläpuolella sijaitsevassa Elthamissa. Työkaverini ihmetteli innostustani: hän ei ollut ikinä kuullutkaan koko paikasta. Se ei sinänsä ole yllättävää, sillä Eltham Palace and Gardens avattiin yleisölle vasta 1999. Sitä ennen paikan nykyinen omistaja, englantilaisesta kulttuuriperinnöstä huolehtiva English Heritage oli restauroinut sen 1930-luvun loistoon. Tällöin taloon muuttanut ja sen art deco -palatsiksi muuttanut pariskunta ei kuitenkaan ollut Elthamin ensimmäisiä asukkaita: paikalla sijaitsee myös vuosisatoja vanha linnoitus, joilla on siteitä mm. kahdeksasta vaimostaan (ja ehkä myös jostain muusta…) tunnettuun Henrik XVI:n. Upean art deco -villan ja rauniolinnoituksen lisäksi Elthamin kolmas vetonaula on sen upea puutarha. Muodollisia istutuksia, kukkaloistoa, ruohoniittyjä ja kulman taakse kätkeytyviä penkkejä, siltoja ja salakäytäviä – täällä voisi kulkea tuntikausia. Tai sitten ottaa mukaan viltin, kirjan ja täyteen pakatun eväsrasian – kuka sanoi että löhöily ja retkeily ovat vaihtoehtoisia aktiviteetteja? :p
|
