 Liisa la 12.04.2014 |
Miten voisin kuvailla sitä tunnetta, jonka koin astuessani melkein kolmen vuoden tauon jälkeen Santa Maria Novellan rautatieaseman edustalle? Heinäkuussa 2011 lähdin täältä kohti Gardajärvellä vietettyä kuukauden kesälomaa ja sitten Lontoota ja suurkaupungin seikkailuja. Olin odottanut, että näin pitkän ajan jälkeen Firenze tuntuisi erilaiselta, muuttuneelta. Olin väärässä. Eikö tämä olekin sama kioski, josta hain aina lehteni? Eikö tämä rakennusmaa ollut tässä jo mun vaihtokevään aikana? Jopa julkisen liikenteen hinnat ovat pysyneet samana. Illalla kiirehdimme kauppaan. Se on jo menossa kiinni, Katson lasiseinän läpi pimeältä kadulta kirkkaasti valaistuun liikkeeseen ja hätkähdän: tunnistan turvamiehen kolmen vuoden takaa. Kävelemme illalliselle vanhaan, tuttuun suosikkipizzeriaamme. Istumme kulmatiskillä ja nauramme: ruoka on jopa parempaa kuin olimme muistaneet. Olen ylpeä meistä – olemme yhdessä tehneet niin paljon kaikenlaista, asuneet niin monessa eri paikassa. Siinä on yhteisen seikkailun tuntua. Duomon kupoli saa minussa edelleen aikaan saman reaktion kuin sen ensi kertaa nähdessäni. En voi ymmärtää, miten kukaan on onnistunut rakentamaan jotain niin suurenomaista. Miten hassua olikaan kuvitella, että tämä vuosisatoja ihmisiä ihastuttanut kaupunki olisi muuttunut kolmessa vuodessa.
|
Ihania kuvia! <3 On se Firenze vaan niin ihana <3
Kiiitos paljon!! Ja olen kyllä aivan samaa mieltä! :)
Meni ihan kylmät väreet kun luin tätä :) Samanlaiset fiilikset tulee aina kun menen mun Amerikan kotiin käymään!
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Ihana kuulla! Tiedätkö vielä, millon oot menossa seuraavan kerran käymään?
Ihana Firenze! Mentiin aika hyvin ristiin, tultiin viime viikolla takas Lontooseen :)
Oho! Oltiin siellä varmaan sitten samaan aikaan, olisi pitänyt sopia tuplatreffit Piazza Signorialle ;) On se vaan niin kaunis, niin piazza kuin koko kaupunki :)
Oijoi, ihana Firenze <3
Äläpä! Selaa matkakuvia ja mietin jo, että milloin pääsen takas, haha! :)