 Liisa ti 11.03.2014 |
  Kuten mainitsin jo aiemmin, liikuin Brysselissä lauantaita lukuunottamatta nimenomaan iltaisin. Seminaarin, haastattelujen sekä todella lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen väsytti, mutta ennalta vain vähän tuntemani kaupungin kiertelyyn riitti silti energiaa. Etenkin, kun emme tehneet mitään erikoista, vaeltelimme vain ilman opaskirjaa aukiolta ja kujalta toiselle, mielenkiintoisia paikkoja ja nähtävyyksiä matkan varrelta bongaillen. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, että niin suunnitelmallisuus kuin suunnittelemattomuuskin voivat olla plussia matkaillessa. Tällä reissulla luotin jo moneen otteeseen toimivaksi osoittautuneeseen kaavaan: pieni ripaus opaskirjojen selailua, jonkun verran etukäteisfiilistelyä ja paljon seikkailumieltä. Ehkä juuri siksi, etten ollut tehnyt mitään suuria suunnitelmia Brysselin suhteen, mua ei haitannut kaupunkia useampana iltana kastellut sade, tai edes se, että kävely oli uusissa korkkareissa lievästi ilmaistuna hankalaa ja jouduin useammin kuin kerran linkkaamaan kotiin tahdonvoimalla.  Jokainen työmatkailun ja lomailun yhdistämistä joskus kokeillut tietää varmasti, että joskus pitkän ja vaativan duunipäivän päätteeksi tekisi vain mieli painua hotellihuoneeseen (tai mun tapauksessa kaverin olohuoneeseen levitetylle patjalle) nukkumaan univelkoja pois. Tällä reissulla onnistuin karistamaan moiset ajatukset mielestäni ihan vain iltavalaistua Grande Placea ajattelemalla. Katsokaa nyt, miten kaunis se on. :)  Olisiko jollain vähän kokeneemmalla työmatkailijalla jakaa vinkkejä siihen, miten duunireissun turismiannin voi maksimoida? |
|
Liisa to 27.02.2014 |
Vietin viime viikolla kolme päivää Brysselissä. Reissun päällimmäinen tarkoitus oli Sochin olympialaisia käsittelevään semmaan ja duunihaastatteluun osallistuminen, mutta 72 tunnin aikana ehdin myös kiertää kaupunkia, kävellä tuntikausia sateella, bongailla Brysselin tärkeimpiä nähtävyyksiä, ihastella viittä kirkkoa ja viettää aikaa museossa.
Kuuluisalla Grand-Placella tuli hengattua useampaan kertaan.
Olin usein liikkeellä nimenomaan iltaisin, seminaariohjelman ja muiden velvollisuuksien loputtua…
 ..mutta järjestin aikaa pienille puistoretkille myös keskellä päivää. Kuka nyt viettäisi lounastuntinsa ravintolassa, kun tarjolla on myös auringon lämmittämä penkki näin kivoilla maisemilla? ;)
 Vaikken ihastunutkaan Belgian pääkaupunkiin ihan yhtä palavasti kuin Lissaboniin (täytyy tosin pitää mielessä, että työmatka/huvimatka-erolla saattoi olla asian kanssa tekemistä), tykkäsin paljon niin sen tyylikkäästä, ruhtinaallisesta keskustasta kuin myös vähän vähemmän ilmeisistä turistinähtävyyksistä, kuten Comic Strip Walkista.
 Ja hauskaa oli tietysti myös se, että pääsin reissun aikana asumaan ystäväni luona – alla oleva kuva on napattu hänen olohuoneestaan. Ei hullummat näkymät, vai mitä? ;)
 Mitä te tykkäätte Brysselistä? :) **************************************
Instagram Travel Thursday on kokoelma matkailuun ja instagramiin liittyviä postauksia. Suomessa projektia vetävät Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit, ja niiden sivuilta löytyy paitsi lisätietoa, myös ohjeet osallistumista varten.
|
|
Liisa ma 17.02.2014 |
Ensinnäkin: kiitos! On ollut tosi kivaa, että lukijat ovat olleet niin hyvin messissä näissä viikon linkkivinkit -postauksissa: mielenkiintoisia kommentteja, näkökulmia, linkkejä.. great! :)
Aloitetaan yhdellä viime postauksen aiheeseen liittyvällä linkillä, josta ystävällinen lukija mulle vinkkasi. Spiegelin enkunkielinen artikkeli tiivistää hyvin sen, mitä halusin Sochiin ja länsimaiden valitukseen liittyen sanoa. Ystäväni taas linkkasi mulle fb:ssä toisen hyvän artikkelin samasta aiheesta, mutta eri näkökulmasta kirjoitettuna. Ja loppuhuipennuksena vielä tämä - hihitin varmaan 15 minuuttia putkeen sen nähtyäni. :P
Ylipäätään olen kyllä huomannut, että kisojen edetessä pidemmälle myös valitus (sosiaalisessakin) mediassa on vähentynyt, hyvä niin. :) On ollut mielenkiintoista lukea vaihteeksi jostain muusta, esimerkiksi naisten oikeuksista. Lempparilehteni The Guardian esimerkiksi julkaisi tämän mielenkiintoisen kirjoituksen, joka käsittelee alkoholia juovien odottavien äitien stigmatisointia. Okei, myönnetään: en ensimmäisenä nousisi barrikadeille alkoholia raskausaikana käyttävien naisten puolesta. Mun mielestä on omituista ja huolestuttavaa, jos joku (mies tai nainen!) ei pysty kieltäytymään alkoholista edes yhdeksän kuukauden ajaksi. Alkoholi aiheuttaa niin yksilö- kuin yhteiskunnan tasolla niin paljon ongelmia ja kustannuksia, että sen käyttöä (tai ainakin humalahakuista juomista) tulee pyrkiä vähentämään kaikin tavoin. Ja olivatpa riskit miten pienet tahansa – miksi joku ottaisi ne oman lapsensa kohdalla? Mutta omalla mielipiteelläni ei ole tässä väliä: kyse on naisten oikeudesta tehdä kehoillemme mitä me haluamme, myös raskausaikana. Raskauteen ja naisten oikeuksiin liittyen, tässä toinen, järkyttävä, artikkeli. Mieleeni tulee tällaisesta lukiessani aina ne vanhanaikaiset leffat ja kirjat, jossa lääkäri pyytää synnytyksen mennessä huonosti tulevaa isää tekemään valinnan: pelastetaanko äiti vai vauva? Come on, eikö sen pitäisi olla aivan päivänselvää?
Aiheesta toiseen: viime aikojen ehkä mielenkiintoisin poliittinen uutinen on ollut ns. nauhaskandaali. Nettiin päätyneen salaisen puhelinkeskustelun aikana Yhdysvaltain apulaisulkoministeri ja suurlähettiläs keskustelevat Ukrainan tilanteesta (”jakavat valtaa” olisi ehkä osuvampi ilmaisu). Lopuksi toinen sanoo: ’Fuck the EU’. ja toinen vastaa: ’Yeah, exactly’. Koko keskustelun transcriptin voi lukea täältä.
Needless to say, esimerkiksi Angela Merkel ei ole ollut kommentteihin kovin tyytyväinen. Yhdysvallat on tietysti syyttänyt nauhan levittämisestä Venäjää (joka on kiistänyt syytökset). Oli miten oli, huvittavaa tässä on kuitenkin se, että Snowdenin pajastusten jälkeen USAlla ei ole ihan hirveästi varaa valittaa salakuuntelusta.
Huvittavia uutisia on kyllä kuulunut Suomestakin: Finnair pyysi työntekijöitään tulemaan ilmaiseksi töihin. They have to be kidding, right? Jos yhtiö on tekemässä ”iloista” matkustajaennätystä, voisi luulla, että sillä on varaa maksaa duunista. Jos ei ole, kannattaa varmaan jättää ennätykset jollekin muulle. It’s as simple as that.
Samanlaista ’We’re all in this together (only the bosses get paid, you don’t)’ -ilmapiiriä on ollut havaittavissa myös Lontoossa. Suomessa asti uutisoidun metrolakon laukaisijana toimivat Transport for Londonin pyrkimykset modernisoida metroverkosto. Kiva juttu, etenkin, kun yksi osa suunnitelmia on 24h liikennöinnin aloittaminen vuonna 2015. Yes please!
Mutta asiassa on yksi pieni mutta. Suunnitelmiin kuuluu myös 750 työpaikan vähentäminen, joskin TFL vakuuttaa, että ’there’ll be a job for everyone at LU (=London Underground) who wants to work for us and be flexible’. Olisi kiva tietää, mitä flexible tässä tapauksessa tarkoittaa. Nollatuntisopimusta? Palkanalennuksia? Lakkojärjestäjien mukaan tästä ei ole vielä selvää tietoa.
Miten tyhmänä nämä yritykset asiakkaitaan pitävät? Minä ja miljoonat muut emme halua tukea veronkiertäjiä, duunareiden hyväksikäyttäjiä tai muutakaan scumia (pardon my French). Aihe koskettaa itseäni erityisesti siksi, että media-alalla ilmaistyön vaatiminen ja tekeminen on harmittavan yleistä. Olen itsekin sortunut siihen: se on arvokasta työkokemusta, tai tämä hanke nyt vaan on niin mielenkiintoinen… FAIL. Vaikka jollain olisi varaa tehdä ilmaista duunia, koska pappa betalar tai koska opintotuella pärjää tai koska hän vain sattuu kuluttamaan niin vähän, tekee ilman järkevää korvausta työskentelemään suostuva karhunpalveluksen kollegoilleen. Miksi maksaa kellekään oikeaa palkkaa, jos aina löytyy joku, joka on valmis työskentelmään (puoli-)ilmaiseksi? There are far more deserving recipients of voluntary work than companies trying to maximise their profit.
Aiheeseen liittyen vielä yksi hyvä artikkeli The Guardianilta: Work more? We should be working less for a better quality of life. Siinä kaikki tällä kertaa – (asialliset) kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita! :)
|
