 Liisa to 12.06.2014 |
Tämä kuva on otettu kahden aikaan viime viikon tiistain vastaisena yönä. Olimme juuri saapuneet viikon mittaisen Walesin-matkamme ensimmäiseen tukikohtaan, syrjäiselle, peltojen keskelle piileksivälle mökille. Reissu oli ollut vähintäänkin hurja. Aamulla Lontoossa olimme huomanneet, että menopelistämme oli loppunut akku, joten skoban lataamisessa vierähti muutama tunti, ja lähtömme viivästyi merkittävästi. Tämän lisäksi olimme eksyneet reitiltä, missanneet liittymiä ja aliarvioineet matkan pituuden, joten pääsimme Walesiin vasta puoleyön aikoihin. Mutta tässäkään ei ollut vielä kaikki: pieniä maalaisteitä suunnistaessamme seikkailumme jatkuivat vielä tulvineen tien, irronneen navigaattorin, kännykästä loppuneen akun ja koirien hyökkäyksen muodossa. Kun seisoimme keskellä pilkkopimeää, kuoppaista tietä yrittäen saada navigaattoria paikalleen taskulampun valossa, meitä vielä nauratti. Kun parikymmentä minuuttia myöhemmin seisoimme keskellä peltoja, kylmissämme, nälissämme, väsyneinä ja täysin tietämättöminä siitä, mihin meidän oikein pitäisi suunnata (navigaattori ei aina toimi maaseudun uumenissa), nauru meinasi hyytyä. Voitte vain kuvitella, miten iloisia olimme, kun lopulta löysimme tieme oikean maatilan pihaan: tässä vaiheessa edes se, että matkatavaroitamme parkkipaikalta mökille kuljettaneet kottikärryt kaatuivat keskelle mutaista peltoa ei enää haitannut meitä. Olimme vihdoin mökillä, saimme sytyttää takkatulen ja istahtaa lämpimään kylpyyn – ja olimme ainakin kokeneet tarpeeksi seikkailuja yhden reissun ajaksi. Mikään ei enää voisi mennä pieleen. Eihän? No, saman viikon perjantaina, keskittyessäni kaikin voimin siihen, etten tipahtaisi polkupyörän tarakalta poikaystäväni polkiessani minua kohti kolmannen tukikohtamme lähistöllä (maaseudun mittasuhteilla mitattuna) sijainnutta lääkäriä olin vähän eri mieltä. Minä olin todella sairas, skootterimme ei suostunut käynnistymään, mikään koko viikkona ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan, ja seuraavana päivänä meidän tulisi jotenkin päästä takaisin Lontooseen. Kun muistelin menomatkaamme ja ajattelin, että edessä saattaisi olla taas yhtä pitkä reissu, minun teki mieli mieli itkeä. - Sehän on hyvä, jos edessä on yhtä pitkä reissu, koska se tarkoittaisi sitä, että ollaan saatu jotenkin skoba käyntiin, eikä jouduta maksamaan montasataa puntaa sen hinaamisesta Lontooseen, sanoi poikaystäväni synkästi. Lääkärissä, apteekissa ja autokorjaamossa käynnin jälkeen kumpikin meistä näytti vähän reippaammalta. Aloimme uskoa siihen, että pääsisimme seuraavana päivänä kotiin ilman taksin tai hinauspalvelujen käyttöä. Ja oi kyllä – seuraava aamu sarasti kirkkaana ja pilvettömänä, minä pysyin jaloillani, ja skootterikin käynnistyi sen suurempia kiukuttelematta. Menomatkasta poiketen päätimm tällä kertaa ajaa suoraan, pysähdyksittä, nopeinta motaria Lontooseen. Kuuntelin musiikkia, katselin ohikiitäviä maisemia ja luin aina vain tyytyväisempänä tienvarressa näkyviä lukemia: Lontoo 130 mailia, Lontoo 103 mailia, Lontoo 90 mailia, Lontoo 74 mailia, Lontoo 48 mailia, Lontoo 14 mailia… olimme jo melkein perillä, navigaattorin mukaan matkaa oli jäljellä enää puoli tuntia! Kolmen tunnin päästä avasimme kotiovemme, tiputimme kantamamme tavarat maahan ja istuimme itse niiden viereen lattialle. - Mun kädet on niin kipeät, sanoi poikaystäväni, joka oli joutunut kantamaan skootterin painavaa matkatavaraboksia – emme olleet uskaltaneet jättää sitä tien varteen. - Onneksi tonne sentään pääsee julkisilla, hän lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen. - Kävin just Transport for Londonin nettisivuilla, ja niiden mukaan huomenna meidän linjalla… En muista tarkkaan, kuinka pitkään meni, ennen kuin saimme naurultamme rauhoituttua, enkä ole ihan varma, kumpi meistä sanoi sen ensin, mutta olen täysin samaa mieltä: Ihanaa olla Lontoossa. Jos matka ei mene niin kuin Strömsössä, maistuu kotiinpaluu sitäkin makeammalta. Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia? ************************************** Instagram Travel Thursday on kokoelma matkailuun ja instagramiin liittyviä postauksia. Suomessa projektia vetävät Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit, ja niiden sivuilta löytyy paitsi lisätietoa, myös ohjeet osallistumista varten.
|
|
Liisa pe 30.05.2014 |
- Mä haluan näyttää sulle jotakin, sanoi poikaystäväni ja tarttui minua kädestä. Kiedoin kevyttä takkia tiukemmin ympärilleni: olimme viettäneet koko päivän kaupungilla, enkä rehellisesti sanottuna olisi enää jaksanut kavuta edessämme kohoavalle kukkulalle. En kuitenkaan halunnut pilata toisen innostusta. Niinpä seisoin viittä minuuttia myöhemmin Primrose Hillin laella. Enää en ollut lainkaan väsynyt – T:n innostus oli muuttunut omakseni. Tuijotin lumoutuneena edessäni aukeavaa maisemaa: London Eyeta, BT Toweria, Center Pointia, Shardia ja niiden alla kimaltelevia puistovaloja. T levitti takkinsa maahan, istuimme alas. Emme suinkaan olleet ainoita: kukkulalle oli kokoontunut paljon ihmisiä koiranulkoiluttajista kaveriporukoihin, ja puheensorina täytti kuulaan, asteittain yhä samettisemmaksi muuttuvan kevätillan. Tälläkin tarinalla on opetuksensa: Jos joku tarttuu sinua kädestä, älä ajattele. Mene.
************************************** Instagram Travel Thursday on kokoelma matkailuun ja instagramiin liittyviä postauksia. Suomessa projektia vetävät Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit, ja niiden sivuilta löytyy paitsi lisätietoa, myös ohjeet osallistumista varten.
|
|
Liisa ma 19.05.2014 |
Jos meidän Italian matkoista tekisi soundtrackin, olisi ”nami, nami, NAMI!” aika kova vaihtoehto sen tunnariksi. Paikallisesta ruoasta nauttiminen on yksi saapasmaassa lomailun ehdottomia kohokohtia, eikä Firenze (onneksi!) muodosta tässä suhteessa poikkeusta sääntöön. Ravintolat, kahvilat, kaupat ja katuruokakojut notkuvat herkkuja, ja joskus voi olla vaikea valita, minne sitä oikein suuntaisi lounaalle tai illalliselle. Siksi päätin paljastaa muutaman oman lempparini kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta. Lista on koottu kuuden kuukauden paikallistuntemuksella, ja kaikki tämän postauksen paikat sopivat paremmin kuin hyvin myös opiskelijan kukkarolle. Oliko tästä hyötyä? Puuttuuko joukosta joku superkiva paikka? Odotan innolla kommentteja & lisävinkkejä! If, for some weird reason, someone wanted to record & analyse the conversations we have during our trips to Italy, they’d find ”yummy!” an essential part of our vocabulary. Who could blame us – food is one of the many delights awaiting voyagers in the Bel Paese. Florence is no exception to the rule: you’ll be spoilt for choice. To help out, I decided to reveal some of my favourite Florentine eateries. These are places that I learned to love during my six-month exchange in Università degli Studi di Firenze in 2011 or (re-)discovered when I was lucky enough to return for a long weekend this April. All of them suit travellers on a budget. Did you find the list useful? Or have you got something to add? Please leave a comment! :) Sitten asiaan! / Here we go!
Mostodolce – Via Nazionale Yksi mun lempiravintoloista – ei vain Firenzessä, vaan koko maailmassa. Herkullinen ruoka ja edulliset hinnat saavat asiakkaan kuin asiakkaan iloiseksi, välitön ja ystävällinen tunnelma vielä iloisemmaksi. 11 pistettä & monta, monta papukaijamerkkiä. One of my favourite restaurants ever & the place to go if you like your beer – and pizza, and pasta, and panini. Simply delicious. Festival del Gelato – Via del Corso Jätskipaikan etsimininen on Italiassa tosi helppoa: gelateriat koristavat jokaista kadunkulmaa, ja mihin tahansa niistä meneekin, saa varmasti parempaa jäätelöä kuin missään muussa maassa. Festival del Gelaton superherkulliset maut, laaja valikoima ja ystävällinen palvelu kuitenkin varmistavat sen, että se erottuu edukseen lukuisista loistavista kilpailijoistaan huolimatta. Siksi suuntaan aina Via del Corsolle, kun haluan jäätelöä, Noin viisi kertaa päivässä, siis :p. When it comes to ice cream in Italy, you can’t get it wrong. But if you want to get it really, really right, head to Festival del Gelato. You’ll be running back for more. Like I do. Five times a day. At least.
Mercato Centrale Mercato Centrale ei nimensä mukaisesti ole ravintola tai kahvila, vaan Euroopan suurin katettu tori. Täältä myydään kaikkea hedelmistä juustoihin ja oliiviöljystä miljoonaan eri pastalaatuun. Lisäksi asiakaskunta ei koostu suinkaan pelkistä turisteista, mikä on aina plussaa Firenzen kaltaisessa kaupungissa. Aurinkoisena päivänä ei kannata etsiä tämän parempaa lounasvaihtoehtoa vaan ostaa korin täydeltä mieleisiään herkkuja ja siirtyä nauttimaan niitä Arnon rantaan. Täydellistä! Europe’s grandest indoor market has everything and anything a foodie could wish for, from dozens of different types of prosciutto to fresh and delicious frutte e verdure. It’s also the perfect destination for a DIY lunch: fill your basket with Florentine delicacies, take them down to Arno & enjoy. Da Nerbone - Mercato Centrale Tämä paikallisten suosima, firenzeläisiä erikoisuuksia valmistava ruokakoju sijaitsee Mercato Centralen kauniiden holvien alla. Da Nerbonesta ostetut herkut voi nauttia seinustalle asetetuilla yksinkertaisilla penkeillä tai ottaa mukaan kaupungille, mutta kummassakin tapauksessa kannattaa varautua jonottamaan. Odotus kyllä palkitaan – ruhtinaallisesti! This small food stall, located within the beautiful Mercato Centrale, is loved by locals and tourists alike. No wonder: it offers great Florentine fare for budget-friendly prices. You can sit down or take the food with you, but either way, be prepared to queue. It’s definitely worth it.
Il Bufalo Trippone – Via dell’Anguillara Tämä suloinen ravintola on niin pieni, että sen ohitse on helppo kävellä. Ei kannata tehdä sitä virhettä – Il Bufalo Tripponen täytetyt leivät ja antipastolautaset etsivät vertaistaan. Tämä on myös loistavia paikka tuliaisostoksille: tarjolla on kauniisti pakattuja italialaisen keittiön kulmakiviä oliiviöljystä orgaaniseen balsamicoon. Pay attention or you could easily walk past this tiny sandwich shop – and come to regret it. In addition to truly delicious panini, they make oh-mazing antipasti platters and sell organic goodies to take home. Sit down behind the pocket-sized table, chat to the friendly owners while they prepare your food, then close your eyes, take a bite and get ready to fall in love with Italy all over again. Salumeria Verdi – Via Verdi Edulliset hinnat, ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka – siinä täydellisen välipalapaikan resepti. Varoituksen sana: meillä kesti 15 minuuttia päättää, mitä laajan listan toinen toistaan herkullisemman kuuloisista täytetyistä leivistä kokeilisimme. Näyttää hyvältä ja maistuu vielä paremmalta. Salumeria Verdi is the perfect place for a quick bite: the prices are great, the service is friendly and the food is simply delicious. Just so you know, it took us 15 minutes to decide which panino to go with… they look good and taste even better! |
