 Liisa ma 19.05.2014 |
Jos meidän Italian matkoista tekisi soundtrackin, olisi ”nami, nami, NAMI!” aika kova vaihtoehto sen tunnariksi. Paikallisesta ruoasta nauttiminen on yksi saapasmaassa lomailun ehdottomia kohokohtia, eikä Firenze (onneksi!) muodosta tässä suhteessa poikkeusta sääntöön. Ravintolat, kahvilat, kaupat ja katuruokakojut notkuvat herkkuja, ja joskus voi olla vaikea valita, minne sitä oikein suuntaisi lounaalle tai illalliselle. Siksi päätin paljastaa muutaman oman lempparini kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta. Lista on koottu kuuden kuukauden paikallistuntemuksella, ja kaikki tämän postauksen paikat sopivat paremmin kuin hyvin myös opiskelijan kukkarolle. Oliko tästä hyötyä? Puuttuuko joukosta joku superkiva paikka? Odotan innolla kommentteja & lisävinkkejä! If, for some weird reason, someone wanted to record & analyse the conversations we have during our trips to Italy, they’d find ”yummy!” an essential part of our vocabulary. Who could blame us – food is one of the many delights awaiting voyagers in the Bel Paese. Florence is no exception to the rule: you’ll be spoilt for choice. To help out, I decided to reveal some of my favourite Florentine eateries. These are places that I learned to love during my six-month exchange in Università degli Studi di Firenze in 2011 or (re-)discovered when I was lucky enough to return for a long weekend this April. All of them suit travellers on a budget. Did you find the list useful? Or have you got something to add? Please leave a comment! :) Sitten asiaan! / Here we go!
Mostodolce – Via Nazionale Yksi mun lempiravintoloista – ei vain Firenzessä, vaan koko maailmassa. Herkullinen ruoka ja edulliset hinnat saavat asiakkaan kuin asiakkaan iloiseksi, välitön ja ystävällinen tunnelma vielä iloisemmaksi. 11 pistettä & monta, monta papukaijamerkkiä. One of my favourite restaurants ever & the place to go if you like your beer – and pizza, and pasta, and panini. Simply delicious. Festival del Gelato – Via del Corso Jätskipaikan etsimininen on Italiassa tosi helppoa: gelateriat koristavat jokaista kadunkulmaa, ja mihin tahansa niistä meneekin, saa varmasti parempaa jäätelöä kuin missään muussa maassa. Festival del Gelaton superherkulliset maut, laaja valikoima ja ystävällinen palvelu kuitenkin varmistavat sen, että se erottuu edukseen lukuisista loistavista kilpailijoistaan huolimatta. Siksi suuntaan aina Via del Corsolle, kun haluan jäätelöä, Noin viisi kertaa päivässä, siis :p. When it comes to ice cream in Italy, you can’t get it wrong. But if you want to get it really, really right, head to Festival del Gelato. You’ll be running back for more. Like I do. Five times a day. At least.
Mercato Centrale Mercato Centrale ei nimensä mukaisesti ole ravintola tai kahvila, vaan Euroopan suurin katettu tori. Täältä myydään kaikkea hedelmistä juustoihin ja oliiviöljystä miljoonaan eri pastalaatuun. Lisäksi asiakaskunta ei koostu suinkaan pelkistä turisteista, mikä on aina plussaa Firenzen kaltaisessa kaupungissa. Aurinkoisena päivänä ei kannata etsiä tämän parempaa lounasvaihtoehtoa vaan ostaa korin täydeltä mieleisiään herkkuja ja siirtyä nauttimaan niitä Arnon rantaan. Täydellistä! Europe’s grandest indoor market has everything and anything a foodie could wish for, from dozens of different types of prosciutto to fresh and delicious frutte e verdure. It’s also the perfect destination for a DIY lunch: fill your basket with Florentine delicacies, take them down to Arno & enjoy. Da Nerbone - Mercato Centrale Tämä paikallisten suosima, firenzeläisiä erikoisuuksia valmistava ruokakoju sijaitsee Mercato Centralen kauniiden holvien alla. Da Nerbonesta ostetut herkut voi nauttia seinustalle asetetuilla yksinkertaisilla penkeillä tai ottaa mukaan kaupungille, mutta kummassakin tapauksessa kannattaa varautua jonottamaan. Odotus kyllä palkitaan – ruhtinaallisesti! This small food stall, located within the beautiful Mercato Centrale, is loved by locals and tourists alike. No wonder: it offers great Florentine fare for budget-friendly prices. You can sit down or take the food with you, but either way, be prepared to queue. It’s definitely worth it.
Il Bufalo Trippone – Via dell’Anguillara Tämä suloinen ravintola on niin pieni, että sen ohitse on helppo kävellä. Ei kannata tehdä sitä virhettä – Il Bufalo Tripponen täytetyt leivät ja antipastolautaset etsivät vertaistaan. Tämä on myös loistavia paikka tuliaisostoksille: tarjolla on kauniisti pakattuja italialaisen keittiön kulmakiviä oliiviöljystä orgaaniseen balsamicoon. Pay attention or you could easily walk past this tiny sandwich shop – and come to regret it. In addition to truly delicious panini, they make oh-mazing antipasti platters and sell organic goodies to take home. Sit down behind the pocket-sized table, chat to the friendly owners while they prepare your food, then close your eyes, take a bite and get ready to fall in love with Italy all over again. Salumeria Verdi – Via Verdi Edulliset hinnat, ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka – siinä täydellisen välipalapaikan resepti. Varoituksen sana: meillä kesti 15 minuuttia päättää, mitä laajan listan toinen toistaan herkullisemman kuuloisista täytetyistä leivistä kokeilisimme. Näyttää hyvältä ja maistuu vielä paremmalta. Salumeria Verdi is the perfect place for a quick bite: the prices are great, the service is friendly and the food is simply delicious. Just so you know, it took us 15 minutes to decide which panino to go with… they look good and taste even better! |
|
Liisa su 09.03.2014 |
Kun asuu yhdessä poikaystävänsä kanssa, varsinainen deittailu jää helposti vähän aiempaa vähemmälle. Onko joku muu huomannut saman? Käymme totta kai edelleen ravintoloissa, leffoissa, näyttelyissä ja muissa tapahtumissa, mutta useimmiten päätämme näistä aktiviteeteista yhdessä, eikä niin, että toinen suunnittelee kaiken valmiiksi. Torstaina T päätti kuitenkin viedä mut ulos yllätystreffeille. Herra paljasti etukäteen vain sen, että olemme menossa syömään yhtä suosikkiruoistani, dim sumia, mutta jätti niin ravintolan kuin kaupunginosankin mun arvailujen varaan. Ja mähän arvailin: ”Kuinka pitkään sinne kestää mennä? Minkä tyylinen paikka se on? Mitä mun kannattaisi laittaa päälle?”… joo, mulla on ehkä vielä vähän opittavaa heittäytymisen jalossa taidossa. ;)
Yllätys toimi hyvin: olin kieltämättä aika hämmästynyt, kun nousimme metrosta Brixtonissa. Olin aiemmin vieraillut tässä etelä-lontoolaisessa kaupunginosassa vain kaksi kertaa: ekalla kerralla vietin ihanan illan Bruno Marsin keikalla ja tokalla taas vaihdoin metrosta bussiin etelässä asuva kaverin luo matkustaessani. Kummallakin kerralla alue oli vaikuttanut vilkkaalta, kaoottiselta eikä mitenkään erityisen viihtyisältä. Yksi Lontoon parhaita dim sum -ravintoloita? Täällä? Olisin hämmästynyt vielä enemmän, jos olisin tiennyt, että varsinaisena määränpäänämme on Brixton Village, yksi Lontoon tunnetuimmista markkina-arkadeista. Sinne asti päästyämme en kuitenkaan enää hämmästellyt, vaan ihastelin. Kuten usein käy, Brixtonin todellinen charmi löytyyi vasta tauottoman autoliikenteen halkoman pääkadun takaa: jännittäviä sivukujia, hauskan näköisiä pikkuliikkeitä ja kansainvälistä tunnelmaa. Itse markkina-aluekin on todella hauska ja eroaa ainakin kulinaristisesta näkökulmasta katsottuna aika paljon esim. kuuluisista serkuksistaan Camdenista tai Brick Lanesta. Jos viimeksimainituissa ruokakojuista ja -kärryistä paperilautasilla tarjotut safkat ovat lähinnä shoppailun sivujuonne, on ”ihan oikeiden” pop up -ravintoloiden täyttämä Brixton Village selkeästi paikka, jonne tullaan nauttimaan hyvästä ruoasta. Torstai-iltana sen ravintoloilla näytti menevän oikein hyvin, ja joihinkin joutui jopa jonottamaan.
Kuljettuamme hetken toinen toistaan houkuttelevampien ruokalistojen ohitse (hampurilaisia? nuudeleita? pizzaa? you name it, brixton village’s got it!) saavuimme varsinaisen kohteemme, Mama Lanin, eteen. Yksi vilkaisu lämpölamppujen alla istuneiden kanssaruokailijoiden lautasille ja tiesin, että tulisin tykkäämään paikasta. Pekingiläiseen katukeittiöön erikoistuneen ravintolan listalta löytyy vain kymmenen annosta, mutta jokainen niistä on aivan superherkullinen. Tai no, en voi puhua ihan jokaisesta, mutta testasimme kuitenkin n. 70 % listan antimista, hahaha.
Mitä lautasiltamme sitten löytyi? Merileväsalaattia, kasvispalloja ja neljää eri lajia dim sumia, kahta liha- ja kahta kasvistäytteellä. Pyrimme normaalisti välttämään lihansyöntiä, mutta olemme monesti joutuneet pettymään ravintoloiden kasvisruokatarjontaan. Täällä ei: Mama Lanissa juuri kasvisannokset olivat niitä kaikkein maukkaimpia, ja on ihana tietää, että täällä voi halutessaan herkutella myös puhtaalla omallatunnolla. Herkullisen dim sum -illallisen päätteeksi T:llä oli minulle vielä yksi yllätys: jälkiruoka. ”Sä tunnistat sen paikan kyllä heti, kun sä näet sen”, poikaystäväni vihjasi, ja tämän lauseen kuultuani tiesin, että menisimme herkuttelemaan mun lempparijälkkärillä, italialaisella jätskillä. Ja niin menimmekin! Erään ruokakriitikon mukaan artisaanigelateria LABG tarjoaa parasta jäätelöä on this side of Florence, ja mun valitsema pannacotta + sitruunasorbettikombo oli täydellinen huipentuma ihanalle illalle. Kuka muu tunnustautuu dim sumin ystäväksi? Mitä tykkäätte Brixtonista? Hyviä vinkkejä Brixton Villageen? |
|
Liisa ti 11.02.2014 |
 Sunshine, glorious sunshine! Olivatpa ilmat miten kylmät tahansa, auringonpaiste saa kyllä lämpöä rakastavimmankin vilukissan houkuteltua takan äärestä raikkaaseen ulkoilmaan. Kuten on ehkä jo tullut selväksi, rrrrrrrakastan pitkiä kävelylenkkejä – mielestäni ne ovat yksi parhaista tavoista tutustua uuteen kaupunkiin ja toisaalta myös ihailla tuttuja paikkoja. Lontoo ei ole meille enää uusi, muttei vielä täysin tuttukaan – kahdenkin vuoden jälkeen löydämme täältä jatkuvasti uutta ja kiinnostavaa tutkittavaa.
 Toisaalta tykkäämme (totta kai!!!) aina myös palata vanhojen suosikkiemme pariin. Yksi niistä on Hampstead Heath, ehkä koko kaupungin ihanin puisto. Olen postannut siitä aiemminkin, esimerkiksi täällä ja täällä - se on todella aivan täydellinen paikka viettää kuumaa kesäpäivää Lontoossa. Mutta ihana se on talvellakin, etenkin auringonlaskun aikaan, kun ruohikko, puut ja horisontti verhoutuvat kaikki kultaan ja pastelleihin.
 Puistotien varrelle oli sitten viime vierailumme ilmestynyt tupakoinnin kieltävä kyltti. En tiedä tarinaa sen takana – käsittääkseni julkisilla paikoilla tupakointia ei valitettavasti ole Briteissä vielä kielletty – mutta olisin aivan innoissani, jos tänne tulisi Sochin tapaan laki, joka sallii röökaamisen vain tietyillä, tarkkaan rajatuilla paikoilla. Tosin puistossa ei sellaista paikkaa tarvitsisi imho olla lainkaan – eikö ideana juuri ole tulla nauttimaan raikkaasta, puhtaasta ilmasta?
 Talvella ulkona reippailuun on ihana yhdistää jokin herkullinen ”palkinto” (ei sillä, etteikö Hampstead Heathin upeissa näkymissä olisi tarpeeksi palkintoa jo itsessäänkin!). Tällä kertaa poikaystäväni yllätti mut kertomalla kesken kävelyn, että haluaa viedä mut iltapäiväteelle. Afternoon tea – miten ihanan perinteistä ja peribrittiläistä! En tosin tiedä, kuinka monet syntyperäiset britiTkään vaalivat traditiota nykyään – teetä juodaan kyllä paljon, mutta iltapäiväteessä on kyse niin paljosta muustakin…
Esimerkiksi herkullisista voileivistä ja suussa sulavan makeista scones-leivoksista! Viimeksi mainitut taitavat olla se kuuluisin teelisuke, ja ne tarjoillaan hillon ja kermavaahdon kera.
 Jaoimme siis T:n kanssa yhden teeseetin, ja tunnelmallisen Hampstead Tea Roomin annos oli sen verran iso, että pysyimme molemmat kylläisinä koko illan. Mikä parasta, niin voileivät, leivokset kuin itse teekin olivat kaikki aivan superherkullisia. Tämä oli jotenkin myös tosi kiva tapa syödä: ruoat tuotiin eteen kauniilla ”kakkutarjottimella” (apua, mulla on kaikki keittiösanasto niiiiin hakusessa – ja kaikilla kielillä!) josta sitä sai napostella samalla Hampsteadin kauniita maisemia ikkunasta tuijotellen.
  Oletko kokeillut perinteistä iltapäiväteetä? Mitä tykkäsit? Entä onko täällä muita Hampstead-faneja? :)
|
