 Liisa ke 21.05.2014 |
Lontoossa asuva törmää usein yhteen ja samaan ihanaan haasteeseen: mielenkiintoista tehtävää on niin paljon, että on tosi vaikea valita, mitkä kaikista mahtavista vaihtoehdoista kalenteriinsa kelpuuttaisi. Maanantaina pääsin kuitenkin tekemään jotain, mistä olen haaveillut jo useamman vuoden: kävimme nimittäin ennakkokatsastamassa tämän vuoden Chelsea Flower Shown. Royal Horticultural Societyn (RHS) järjestämä kukkanäyttely on yksi Lontoon vuotuisen tapahtumakalenterin kulmakivistä. Eikä vain Lontoon: kyseessä on kenties maailman kuuluisin puutarhanäyttely, joka houkuttelee vierailijoita ympäri maailmaa. Ja ilmeisesti myös ympäri seurapiirejä: paikalla on pressipäivänä pyörinyt ainakin Benedict C aka 21st Century Sherlock Holmes, Rowan Atkinson aka Mr. Bean ja Twiggy aka yksi maailman ensimmäisistä huippumalleista. Perinteen mukaisesti tapahtumassa vieraili myös kuningatar Elizabeth II. Vaikka kuninkaallinen kaimani jäi tällä kertaa bongaamatta, pääsimme lähietäisyydelle Queen Beestä – enkä tarkoita Mrs. Carteria. Eräälle standille oli nimittäin pystytetty ihan oikea mehiläiskenno, jonka hyörintää saattoi lasin läpi tarkailla. Toisen näytteilleasettajan vetonaulana taas toimi parimetrinen, scifi-elokuvan hahmolta näyttänyt ja yllättävän sulavasti liikkunut robotti. Tiesin tietysti, että se on kauko-ohjattava ja täysin vaaraton, mutten silti voinut estää kiljahdusta, kun se lähti äkkiä kävelemään perääni. Juuri tällaisista pienistä, hauskoissa detaljeista muodostuu näyttelyn värikäs ja loistelias yleisilme. Kaikki yksityiskohdat on harkittu huolella ja ammatitaidolla, mutta puutarhanhoitoon vihkiytymättömälle vieraalle jää näytöspuutarhoista ja kukka-asetelmista mieleen ennen kaikkea niiden tunnelma – sekä se spontaani ilo, jonka kukkameren keskellä kulkeminen saa aikaan.
Tämän vuoden CFS-liput myytiin loppuun tosi nopeasti, mutta kukkien (ja mehiläisten!) ystävät voivat vielä napata liput RHS:n heinäkuussa järjestämään Hampton Court Flower Show -tapahtumaan. Oletko vieraillut tai suunnitellut vierailevasi Chelsean kukkanäyttelyssä? Järjestetäänkö muuten Suomessa vastaavia tapahtumia? |
|
Liisa to 01.05.2014 |
Lontoossa on aivan uskomattoman upeat ilmat: tänään tuntuu jo ihan keväältä. Tai oikeastaan Suomen mittakaavassa kesältä: +20c on ihan kiitettävä lämpötila stadin suvessa. Huomiselle on kyllä luvattu sadetta, mutta mitä sitten: kirkkaat kukkapenkit, virheät nurmikot ja vastaantulijoiden leveät hymyt kertovat kyllä silloinkin, missä vuodenajassa mennään. Yksi mun suosikkijutuista brittikeväässä on kirsikkapuun kukinnot, kuten huomaatte ehkä myös siitä innokkuudesta, jolla olen liittänyt niiden kuvia tämän postauksen loppuun :p Puistoissa vietettyjen aurinkoisten lounastuntien lisäksi olen superinnoissani myös yhdestä toisesta jutusta: kirjoista. Ei sillä, ettenkö olisi aina tykännyt lukemisesta ja pitänyt sitä jopa ykkösharrastuksenani, mutta kuten olen bloginkin puolella useampaan kertaan valittanut, siirsi nopeatempoinen gradututkinto mun huomion lähes kokonaan kaunokirjallisuudesta non-fictioniin. Nyt tähän on tullut muutos: vaikka nykyään luen duunissa useim monta tuntia päivässä, mun tekee iltaisinkin mieli istua alas hyvän kirjan kanssa. Lukeminen on kuin mikä tahansa muu pahe: mitä enemmän saat, sitä enemmän haluat. Muista paheista poiketen se on kuitenkin hyvinkin terveellistä, so I’m not complaining! Kirjojen lisäksi olen sukeltanut myös kirjablogien maailmaan, ja ne ovat nykyään mun lukulistoilla melkein ensimmäisenä: kirjoja julkaistaan niin paljon, että muiden suositukset voivat olla tärkeässä osassa, kun yrittää etsiä helmiä neulasuovasta. Olen jo pidempään ajatellut, että mun pitäisi blogata kirjoista itsekin. Sillä aikaa kun kerään vielä rohkeutta ryhtyä tuumasta toimeen, kuulisin mielelläni, haluaisitteko lukea kirja-arvioita ja jos kyllä, millaisia: kiinnostavatko teitä juonikuvaukset, kirjalliset analyysit, vai lähinä lukijan omat fiilikset kirjasta? Entä osaatteko suositella hyviä kotimaisia kirjablogeja? Tällä hetkellä melkein kaikki lukemani kirjallisuusblogit ovat brittiläisiä, joten ne eivät ymmärrettävästi ihan hirveästi käsittele suomalaista kirjallisuutta. Itse haluaisin kuitenkin sitä lukea paljon nykyistä enemmän, joten olisi kiva löytää inspistä ennen seuraavaa matkaa Helsinkiin ja Helmettiin. :) Siihen asti nautin kuitenkin Lontoon täydessä kukassa olevasta keväästä!
|
|
Liisa la 12.04.2014 |
Miten voisin kuvailla sitä tunnetta, jonka koin astuessani melkein kolmen vuoden tauon jälkeen Santa Maria Novellan rautatieaseman edustalle? Heinäkuussa 2011 lähdin täältä kohti Gardajärvellä vietettyä kuukauden kesälomaa ja sitten Lontoota ja suurkaupungin seikkailuja. Olin odottanut, että näin pitkän ajan jälkeen Firenze tuntuisi erilaiselta, muuttuneelta. Olin väärässä. Eikö tämä olekin sama kioski, josta hain aina lehteni? Eikö tämä rakennusmaa ollut tässä jo mun vaihtokevään aikana? Jopa julkisen liikenteen hinnat ovat pysyneet samana. Illalla kiirehdimme kauppaan. Se on jo menossa kiinni, Katson lasiseinän läpi pimeältä kadulta kirkkaasti valaistuun liikkeeseen ja hätkähdän: tunnistan turvamiehen kolmen vuoden takaa. Kävelemme illalliselle vanhaan, tuttuun suosikkipizzeriaamme. Istumme kulmatiskillä ja nauramme: ruoka on jopa parempaa kuin olimme muistaneet. Olen ylpeä meistä – olemme yhdessä tehneet niin paljon kaikenlaista, asuneet niin monessa eri paikassa. Siinä on yhteisen seikkailun tuntua. Duomon kupoli saa minussa edelleen aikaan saman reaktion kuin sen ensi kertaa nähdessäni. En voi ymmärtää, miten kukaan on onnistunut rakentamaan jotain niin suurenomaista. Miten hassua olikaan kuvitella, että tämä vuosisatoja ihmisiä ihastuttanut kaupunki olisi muuttunut kolmessa vuodessa.
|
