 Liisa pe 18.04.2014 |
Kun herää aikaisin aamulla kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja tietää, että edessä on kokonainen vapaapäivä, on vaikea keksiä hyvää syytä olla lähtemättä retkelle. En tiedä, miksi – ehkä siksi, että lapsuuteni viikonloput olivat ihanan aktiivisia, täynnä hauskaa ja mielenkiintoista toimintaa: milloin näyttelyitä, milloin elokuvia, eläintarhakäyntejä tai retkiä Heurekaan, kesäisin järven tai meren ääressä tai muualla luonnossa herkkujen, kirkojen ja maailman parhaan seuran parissa vietettyjä ikimuistoisia hetkiä. Ja vaikka löhöily onkin superkivaa – ja harrastan sitä joka päivä! – kannattaa etenkin ulkomailla asuessa ottaa lähialueen mahdollisuuksista kaikki ilo irti. Kohteen keksiminen ei ollut kovin vaikeaa, sillä olen jo pitkään halunnut käydä Lontoon eteläpuolella sijaitsevassa Elthamissa. Työkaverini ihmetteli innostustani: hän ei ollut ikinä kuullutkaan koko paikasta. Se ei sinänsä ole yllättävää, sillä Eltham Palace and Gardens avattiin yleisölle vasta 1999. Sitä ennen paikan nykyinen omistaja, englantilaisesta kulttuuriperinnöstä huolehtiva English Heritage oli restauroinut sen 1930-luvun loistoon. Tällöin taloon muuttanut ja sen art deco -palatsiksi muuttanut pariskunta ei kuitenkaan ollut Elthamin ensimmäisiä asukkaita: paikalla sijaitsee myös vuosisatoja vanha linnoitus, joilla on siteitä mm. kahdeksasta vaimostaan (ja ehkä myös jostain muusta…) tunnettuun Henrik XVI:n. Upean art deco -villan ja rauniolinnoituksen lisäksi Elthamin kolmas vetonaula on sen upea puutarha. Muodollisia istutuksia, kukkaloistoa, ruohoniittyjä ja kulman taakse kätkeytyviä penkkejä, siltoja ja salakäytäviä – täällä voisi kulkea tuntikausia. Tai sitten ottaa mukaan viltin, kirjan ja täyteen pakatun eväsrasian – kuka sanoi että löhöily ja retkeily ovat vaihtoehtoisia aktiviteetteja? :p
|
|
Liisa to 30.01.2014 |
Olen kaupunkilaistyttö. There’s no doubt about that. Rakastan kaupunkeja, niiden rajattomilta tuntuvia mahdollisuuksia; pilvenpiirtäjien vahvoja linjoja sinistä taivasta vasten; ihmisvilinän tarjoamaa anonymiteettia ja kahvilan ikkunapoydässä vilkkaalle kadulle tuijotellen vietettyjä hetkiä. Ja vaikka pienet, keskiaikaiset mukulakivikaupungit à la Tallinna onnistuvat hurmaamaan mut joka kerta, ovat suuret eurooppalaiset metropolit ehkä eniten se mun juttu.
\
 Tästä huolimatta rakastan myos luontoa, On itse asiassa vähän hassua edes sanoa ”tästä huolimatta”, aivan kuin se, että viihdyn bulevardeilla ja piazzoilla jotenkin vähentäisi hiekkarantoja, aarniometsiä tai järvimaisemia kohtaan tuntemaani arvostusta. Jostain syysta kaupunki ja luonto asetetaan kuitenkin usein vastakkain: matkailijan kuuluu valita, kumpaa hän oikein fanittaa, ja sulkea toinen, jos ei mielestään, niin ainakin matkasuunnitelmistaan. Onneksi Lontoossa ei tarvitse: kotikapunkini lukuisat puistot, metsiköt ja joenrannat pitävät huolen siitä, etteivät asukkaat tai vierailijat pääse etääntymään liian kauas luonnosta. Tästäkin huolimatta on välillä kiva lähteä nauttimaan raikkaasta maalaisilmasta (hahah :D) vähän kauemmaksi, sellaisiin paikkoihin, jossa ei välttämättä edes muista olevansa suurkaupungin lähettyvillä. Juuri niin tein viime viikonloppuna.
 Olen aiemminkin maininnut blogissani Lontoossa järjestättävistä ilmaisista kävelyfestareista, jotka ovat loistava tapa tutustua kaupunkiin. Kävelyjä on tarjolla keskustaa metri metriltä koluavista turistikierroksista aina kaukaisiin lähiöihin suuntautuviin löytöretkiin saakka. Tällä kertaa päätin osallistua yhdelle jälkimmäisistä. Vedin siis päälleni patikointiin sopivat vaatteet ja matkustin metrolla päätepysäkille asti. Ja ei, täällä päätepysäkki ei tarkoita samaa kuin stadissa Ruoholahteen matkaaminen: zonet 5 ja 6 ovat joissain tapauksissa niin kaukana keskustasta, ettei maasedusta puhuminen ole ihan hirveän kaukaa haettua. Ei tälläkään kertaa. Aloitimme parin tunnin mittaisen kavelun High Barnetin asemalta ja päätimme sen Cockfostersin steissille. Väliin mahtui niin ruohokenttia, kukkuloita, järvia, metsää kuin huippukalliita talojakin. Oli muuten hauskaa, etta metrossa matkalle aloituspaikalle katselin ikkunasta yhä vain esikaupunkiaisemmaksi muuttuvaa maisemaa ja surkuttelin mielessani, miten joku joutuukin asumaan näin kaukana keskustasta ja miten väärin on, etta Lontoon korkean hintatason vuoksi monet eivat enää pysty asumaan kaupungissa. Tuntia myöhemmin erään yrjonaikaisen talon ohi kulkiessamme opas mainitsi ohimennen, etta sen myyntihinta oli ollut 20 miljoona puntaa. Kylla, 20 miljoona. Rahapula ei yht’äkkiä enää vaikuttanutkaan siltä kaikkein uskottavimmalta selitykseltä sille, miksi jotkut haluavat asua kyseisella alueella, hahaha. :p
 Minä sanon ”jotkut”, mutta innostunut oppaamme mainitsi koko liudan kirjallisuuspiireistä tuttuja nimiä – häpeäkseni joudun myöntämään, etten tunnistanut suurinta osaa niistä. Alue oli tuttua ainakin Dickensille ja hänen ystävilleen, ja kävelimmepä myös Martin Amisin lapsuudenkodin ohitse. Suurin osa reitistä kulki kuitenkin ihan oikeasti luonnonhelmassa, ja saimme siitä parin tunnin kävelyn jälkeen aika tuntuvan muistutuksen: olimme juuri keskellä metsää, kun aurinkoisen aamun jälkeen pikkuhiljaa pilvisemmäksi muuttuneelta taivaalta alkoi sataa aivan kaatamalla. Lähellä ei tietenkään ollut mitään suojapaikkaa tai julkisen liikenteen pysäkkiä, joten tarvoimme ennalta suunnitellun reitin reippaasti loppuun. Kuten arvata saattaa, saavuin kotiin mutaisena ja litimärkänä, ja hyppäsin heti ensitöikseni (vai ensi töikseni? taas yksi hankala yhdyssana!) kuuuuuuumaan kylpyyn. Mutta arvatkaapa mitä vielä? Suunnittelen jo nyt uutta reissua noihin kauniisiin maisemiin. Koska luonnon keskellä rentoutuminen tekee hyvää. Myös kaupunkilaistytöille.
**************************************
Instagram Travel Thursday on kokoelma matkailuun ja instagramiin liittyviä postauksia. Suomessa projektia vetävät Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit, ja niiden sivuilta löytyy paitsi lisätietoa, myös ohjeet osallistumista varten.
|
|
Liisa ma 06.01.2014 |
Tulen vähän myöhässä näihin juhliin, mutta haluan silti kerrata vielä täällä bloginkin puolella ihanaa vuotta 2013. Pidemmittä puheita, aloitetaan tammi-, helmi- ja maaliskuusta.
 Rauhallisesti vietetyn UV:n jälkeen tammikuu alkoi kenttätyöllä: tein ensimmäiset antropologiset tutkimushaastatteluni koskien Lontoossa asuvien kreikkalaisten suhtautumista talouskriisiin ja sen vaikutuksiin. Mua jännitti todella paljon, mutta selviydyin tehtävästä kai ihan kunnialla, sain paljon uutta tietoa ja keräsin tärkeää kokemusta gradua varten. Pian tämän jälkeen olikin aika lähteä vauhdikkaalla opintomatkalle Israeliin. Vietimme kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa ensin puoli viikkoa Tel Avivissa, jossa pääsin muun muassa kokeilemaan ekaa kertaa ikinä segwaylla ajelua. Retki ei mennyt ihan kunniakkaasti, mutta hauskaa oli silti.
Reissun keskivaiheilla siirryimme – pikaisen aavikolle poikkeamisen jälkeen – Jerusalemiin. Ehdimme kierrellä hienoa ja historiallista kaupunkia ja vierailla esimerkiksi Pyhä Haudan Kirkossa, mikä oli itselleni koko reissun kohokohta. Ohjelmantäyteisten päivien jälkeen oli ihana tuijotella upeita maisemia hotellimme ikkunoista tai rentoutua sen hammamissa ja porealtaassa. Talven keskellä pikkuinen kylpyläbreikki tekee niin hyvää!
 Matkan varsinainen tarkoitus oli kuitenkin hammamissa istuskelun tai nähtävyyksien ihastelun sijasta journalistisen ammattitaitoni kehittäminen. Tästä syystä vierailimme myös Palestiinan puolella, ja pakko sanoa, ettei Lähi-itää koskevia uutisia ole sen jälkeen pystynyt lukemaan samalla tavalla kuin ennen. Ennen Länsirannalle lähtöä saimme tosi tiukat turvallisuusbriiffaukset ja jouduimme itse asiassa keskeyttämään visiitin – emme onneksi minkään turvallisuusuhan vuoksi, vaan siksi, että maahan satoi lunta, jolla ei alueella ole ihan niin totuttu kuin Pohjolassa.
 Paluumatkalla Lontooseen pysähdyin Frankfurtissa. Bestikseni oli viettänyt syksyn 2012 tässä ihastuttavassa saksalaisessa kaupungissa, ja vaikka hän oli jo lähtenyt jatkamaan seikkailujaan muualle, sain majoittua E:n entisen kämppiksen luona. Emme siis J:n kanssa tunteneet toisiamme lainkaan tavatessamme, mutta päädyimme istumaan olkkarin lattialla ja juttelemaan yömyöhään – joidenkin tyyppien kanssa synkkaa heti. Seuraavana päivänä hostini kierrätti mua kaupungilla, ja ihastuin täysin Frankfurtin eurooppalaiseen tunnelmaan.
Matkalta palattuani vietin muutaman päivän kotona ihan yksin uppoutuen reissun aikana rästiin jääneisiin koulutehtäviin, tuliaisherkkujen maisteluun – ja unirytmin epäsäännöllistämiseen. Kiertelin kaunista kotikaupunkiani, ostin juustokakkuja Borough Marketin kojuista, poikkesin mieleen painuneella visiitillä Tate Modernissa, osallistuin opastetuille kiertokäveluille, kävin frendien kanssa laulamassa karaokea ja vietin pubi-iltoja opiskelukavereiden kanssa. Lontooseen satoi taas lunta, ja pakko myöntää että muun kaupungin tavoin minäkin olin asiasta aivan innoissani.
 Kaiken kaupunkikulttuurin, koulun ja kaverikivan (apua, toi kuulostaa joltain muulta kuin sen oli tarkoitus) lisäksi talviseen arkeen mahtui kirjakaupassa hengailua, lukemista, sarjojen fiilistelyä ja koti-iltoja poikaystävän seurassa. Join myös innokkasti täydellistä sesonkijuomaa kaakaota - ehkä vähän turhankin innokkaasti. ;) Tässä kuussa varasimme myös T:n kanssa kesälomalennot Italiaan.
Kuukauden statuspäivityksiä:
Today: Palestine, hammam, jacuzzi and Jerusalem. And some essay-writing, of course!
Just conducted my first proper anthropological interviews – now I just need to find the courage to listen to the recordings!
 Helmikuun tahti määräytyi aika pitkälti koulun mukaan. Tein myös tietoisen päätöksen nauttia koululla käynnistä nyt, kun se vielä oli lähes jokapäiväistä huvia, enkä edes lähtenyt reissuun väliviikolla. Kuukauden ekana päivänä sain graduaiheeni hyväksyttyä, ja olin todella tyytyväinen ja helpottunut. Yliopistotehtävät ja gradun suunnittelu pitivät mut kiireisenä, ja erilaisia esitelmiä ja projekteja riitti kiitettävässä määrin. Yksi parhaiten mieleen jääneistä koulujutuista oli venäjän tunnille tekemäni alustus feminismistä Venäjällä – uskon, että moni maan ongelmista parantuisi naisten asemaa parentamalla. Kiireen ja kirjastopäivien vastapainoksi kaivoin vesivärit kaapin perältä ja vietin pari rauhallista iltaa sivellin kädessä.
 Kävin ahkerasti salilla ja personal trainer teki mulle oman harjoitusohjelman. Perustin Instan, ja se kyllä näkyi helmikuun kännykkäotosten omakuvien määrässä – yritin jonkun aikaa nappailla tunnollisena tyttönä selfieitä niinkin luksusta hehkuvissa kuvaspaikoissa kun pukukopeissa, kylppäreissä ja hisseissä.
 Tapasin ystäviä ja kävin ahkerasti leffassa sekä erilaisissa ravintoloissa. Vietin viini-iltoja ja illanistujaisia kavereiden kanssa ja biletin Zebranossa. Kokeilin Early Doors Discoa eli ”yöklubia”, joka avaa ovensa jo alkuillasta ja sulkeutuu puoliltaöin – voisin käydä tällaisissa vaikka joka toinen päivä. Kävin museossa, osallistuin akateemisia haastatteluja käsittelvään seminaariin ja sain kukkia ystävänpäiväksi. Vietin aikaa myös akateemista lehteämme editoiden ja sen julkkareita valmistellen.
Kuukauden statuspäivityksiä: I finally have my final and APPROVED dissertation topic as well as some questionnaires and good instructions, so I’m ready to start the proper work. SO RELIEVED! Bye-bye dissertation stress! Reading about gender equality and feminism in Russia… I don’t even know what to say.  Työpainotteisen helmikuun vastapainoksi maaliskuuhun mahtui paljon kivaa. Täytin 25 vuotta ja juhlistin synttäreitäni pinkissä :). Varsinaisena synttäripäivänäni poikaystäväni valmisti mulle herkkuillallisen, johon kuului mm. jälkiruokana tiramisua. Järkkäsin myös synttärijuhlat Lontoo-kavereilleni. Tarjoilin itse koristelemiani (mutten sentään leipomiani, ahahaha) kuppikakkuja ja samaten kotitekoista risottoa. Yllättävää kyllä, kukaan ei paennut paikalta, vaan meillä oli tosi hauska ilta, jota jatkoimme yökerhossa pikkutunneille asti.
 Maaliskuussa olivat myös ne lehdenjulkistusjuhlat. Yli sadan hengen bileiden järjestäminen sujui yllättävän hyvin. Meillä oli alan huippuasiantuntijoihin kuuluva puhuja ja balkanilainen bändi sekä paljon ruokatarjoituluja. Kiireisen ja vähän stressaavankin julkkari-illan jälkeen oli ihana mennä tanssimaan stressi pois yliopiston discoon. Tanssia sai myös laitoksemme laivabileissä, joissa saimme juhlia iltapuvuissa Thamesia pitkin seilaten ja aina välillä kaiken bailauksen ja naurun lomassa kauniita maisemia kannelta ihaillen.
 Nautin myös vähän arkisemmista sosiaalisista menoista. Eräänä iltana kävimme T:n ja ystäväpariskunnan kanssa katsomassa stand upia ja syömässä hampurilaisia. Kahvittelin ystävien kanssa, osallistuin seminaareihin ja lisäkoulutuksiin ja nautin hyvistä ilmoista puistoissa ja kaupungin kaduilla. Sain ystävältäni synttärilahjaksi liput Singing in the Rain -musikaaliin, jonka kävin katsomassa yhdessä T:n kanssa. Kenttätyöhön kevään ja kesän ajaksi lähtenyt ystäväni järkkäsi meille farewell dinnerin ravintolassa.
 Viimeiset luennot menivät aika haikein mielin. Kurssien päätyttyä järjestimme ystävieni ja opettajan kanssa tapas-illan pienessä pubissa Bloomsburyssa. Sieltä siirryimme vielä yhteen pubiin, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme yht’äkkiä drinkeillä hienossa (ja kalliissa) St. Pancras -hotellissa.
 Luentojen päätyttyä kiiiruhdin itse kuumeesta huolimatta saman tien pitkälle lomalle Suomeen. Vietin aikaa maailman parhaassa seurassa, valvoin Pääsiäisen ihanan perinteisessä yökirkossa, luin, opiskelin ja lepäsin kotona.
 Tapasin myös kavereita ja ehdin pitkästä aikaa shoppailemaan. Stadissa kaupoilla käyminen tuntui melkein joogaamisen kaltaiselta rentoutumisharjoitukselta, kun on tottunut Oxford Streetin ruuhkiin, hahaha.
Suomessa oli vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa täysi talvi, mutta kymmenen päivän lomalla se ei tuntunut ahdistavalta vaan pelkästään hauskalta. Reippailin ulkoilmassa kylmyyttä uhmaten useampaan otteeseen, ja yksi koko kuukauden parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli auringonlaskun aikaan ajoittamamme kävely pääkaupunkiseudun jäällä. Aivan uskomattoman ihanaa, hauskaa, jännittävää – ja näin ulkosuomalaisen silmin myös eksoottista puuhaa.
Kuukauden statuspäivityksiä:
On the phone with granny: *********
Olipa tätä hauska tehdä, saa samalla itsekin muistella, mitä kaikkea sitä onkaan melkein vuosi sitten tullut tehtyä :). Tykkäättekö lukea tällaisia? Jos joo, ensi kerralla vuorossa huhti-kesäkuun kertausta. :)
|
