 Liisa to 30.01.2014 |
Olen kaupunkilaistyttö. There’s no doubt about that. Rakastan kaupunkeja, niiden rajattomilta tuntuvia mahdollisuuksia; pilvenpiirtäjien vahvoja linjoja sinistä taivasta vasten; ihmisvilinän tarjoamaa anonymiteettia ja kahvilan ikkunapoydässä vilkkaalle kadulle tuijotellen vietettyjä hetkiä. Ja vaikka pienet, keskiaikaiset mukulakivikaupungit à la Tallinna onnistuvat hurmaamaan mut joka kerta, ovat suuret eurooppalaiset metropolit ehkä eniten se mun juttu.
\
 Tästä huolimatta rakastan myos luontoa, On itse asiassa vähän hassua edes sanoa ”tästä huolimatta”, aivan kuin se, että viihdyn bulevardeilla ja piazzoilla jotenkin vähentäisi hiekkarantoja, aarniometsiä tai järvimaisemia kohtaan tuntemaani arvostusta. Jostain syysta kaupunki ja luonto asetetaan kuitenkin usein vastakkain: matkailijan kuuluu valita, kumpaa hän oikein fanittaa, ja sulkea toinen, jos ei mielestään, niin ainakin matkasuunnitelmistaan. Onneksi Lontoossa ei tarvitse: kotikapunkini lukuisat puistot, metsiköt ja joenrannat pitävät huolen siitä, etteivät asukkaat tai vierailijat pääse etääntymään liian kauas luonnosta. Tästäkin huolimatta on välillä kiva lähteä nauttimaan raikkaasta maalaisilmasta (hahah :D) vähän kauemmaksi, sellaisiin paikkoihin, jossa ei välttämättä edes muista olevansa suurkaupungin lähettyvillä. Juuri niin tein viime viikonloppuna.
 Olen aiemminkin maininnut blogissani Lontoossa järjestättävistä ilmaisista kävelyfestareista, jotka ovat loistava tapa tutustua kaupunkiin. Kävelyjä on tarjolla keskustaa metri metriltä koluavista turistikierroksista aina kaukaisiin lähiöihin suuntautuviin löytöretkiin saakka. Tällä kertaa päätin osallistua yhdelle jälkimmäisistä. Vedin siis päälleni patikointiin sopivat vaatteet ja matkustin metrolla päätepysäkille asti. Ja ei, täällä päätepysäkki ei tarkoita samaa kuin stadissa Ruoholahteen matkaaminen: zonet 5 ja 6 ovat joissain tapauksissa niin kaukana keskustasta, ettei maasedusta puhuminen ole ihan hirveän kaukaa haettua. Ei tälläkään kertaa. Aloitimme parin tunnin mittaisen kavelun High Barnetin asemalta ja päätimme sen Cockfostersin steissille. Väliin mahtui niin ruohokenttia, kukkuloita, järvia, metsää kuin huippukalliita talojakin. Oli muuten hauskaa, etta metrossa matkalle aloituspaikalle katselin ikkunasta yhä vain esikaupunkiaisemmaksi muuttuvaa maisemaa ja surkuttelin mielessani, miten joku joutuukin asumaan näin kaukana keskustasta ja miten väärin on, etta Lontoon korkean hintatason vuoksi monet eivat enää pysty asumaan kaupungissa. Tuntia myöhemmin erään yrjonaikaisen talon ohi kulkiessamme opas mainitsi ohimennen, etta sen myyntihinta oli ollut 20 miljoona puntaa. Kylla, 20 miljoona. Rahapula ei yht’äkkiä enää vaikuttanutkaan siltä kaikkein uskottavimmalta selitykseltä sille, miksi jotkut haluavat asua kyseisella alueella, hahaha. :p
 Minä sanon ”jotkut”, mutta innostunut oppaamme mainitsi koko liudan kirjallisuuspiireistä tuttuja nimiä – häpeäkseni joudun myöntämään, etten tunnistanut suurinta osaa niistä. Alue oli tuttua ainakin Dickensille ja hänen ystävilleen, ja kävelimmepä myös Martin Amisin lapsuudenkodin ohitse. Suurin osa reitistä kulki kuitenkin ihan oikeasti luonnonhelmassa, ja saimme siitä parin tunnin kävelyn jälkeen aika tuntuvan muistutuksen: olimme juuri keskellä metsää, kun aurinkoisen aamun jälkeen pikkuhiljaa pilvisemmäksi muuttuneelta taivaalta alkoi sataa aivan kaatamalla. Lähellä ei tietenkään ollut mitään suojapaikkaa tai julkisen liikenteen pysäkkiä, joten tarvoimme ennalta suunnitellun reitin reippaasti loppuun. Kuten arvata saattaa, saavuin kotiin mutaisena ja litimärkänä, ja hyppäsin heti ensitöikseni (vai ensi töikseni? taas yksi hankala yhdyssana!) kuuuuuuumaan kylpyyn. Mutta arvatkaapa mitä vielä? Suunnittelen jo nyt uutta reissua noihin kauniisiin maisemiin. Koska luonnon keskellä rentoutuminen tekee hyvää. Myös kaupunkilaistytöille.
**************************************
Instagram Travel Thursday on kokoelma matkailuun ja instagramiin liittyviä postauksia. Suomessa projektia vetävät Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit, ja niiden sivuilta löytyy paitsi lisätietoa, myös ohjeet osallistumista varten.
|
18 kommenttiaVastaa |
20 miljoonaa….? APUA! Itse viihdyn enemmänkin luonnossa kuin suurkaupunkien vilinässä, mutta silti kaipaan aina välillä Lontoon kaltaisiin suuriin kaupunkeihin vähintään pikavisiiteille. Joten mielestäni ei tarvitse valita, molempia voi fanittaa ihan yhtä lailla! Ja en ole varmaan ihan tajunnutkaan kuinka Lontoostakin ja sen läheisyydestä löytyy noinkin paljon luontoa, itse kun olen aina karannut melkein suoraan Devoniin :)
Toi oli myös mun reaktio, kun kuulin hinnasta, haha! :) Oi, mä en oo ikinä itse päässyt käymään Devonissa, mutta on tehnyt mieli jo pitkään! Kesällä pakko tulla tutustumaan niihin rantoihin… onko sulla hyviä vinkkejä, missä kannattaisi käydä?
Ihan mahtava tapa viettää päivä! Lontoon huikeutta vaan lisää se, että siellä on luontokin noin lähellä. Eipä silti, kyllä täälltä Helsingistäkin aika helposti maaseudulle pääsee…:)
Niin on! Ja mietin juuri itsekin, että milloin oon käynyt viimeksi esim. Nuuksiossa. Peruskoulussa…? Nykyisin vaan tulee käytyä Suomessa (suhteellisen) harvoin, niin ei tule usein lähdettyä stadia edemmäs kalaan. Viime kesänä tosin tehtiin retki Hankoon ja ympäröivälle maaseudulle ja oli tosi hauskaa, pitäisi ottaa taas uusiksi! :)
Voi ihanaa, Englannin maaseutu! Joku päivä minäkin pääsen sinne, se on siitänyt haaveissa jo pitkään (: Ihana postaus!
Kiitos Nella! :) Tuu tuu! Tietysti Lontoon kautta! ;)
Mahtavaa lähteä moiselle reissulle; kävely on mitä parhain tapa tutustua uusiin paikkoihin ja samaan aikaan haukata happea ja ulkoilla. Lisäksi Englannin maaseutu on ihanaa aluetta patikoida :)
Niin on, aivan ihanaa! Pitäisi aktivoitua vähän enemmän tän suhteen ja tehdä vaikka pidempi patikointireissu jonnekin vuorille… ehkä sitten, kun ilmat on vähän lämpimämmät! :P
Monet britit unelmoi suburbeissa asumisesta, pieni pläntti takapihaa ja paritalo tai jopa omakotitalo on unelmien täyttymys :D meillä oli luennolla puhetta, että ihmiset mielellään asuu jossain pienemmällä paikalla south eastin alueella tai kauempanakin, vaikka se tarkottais parin kolmen tunnin junamatkaa lontooseen töihin yhteen suuntaan. Suomalaisena on hassua ajatella, että maalla asuminen olis erityisen hienoa, tontin saa halvalla mistä tahansa suurimpien kaupunkien ulkopuolelta :D briteissä taas maalla asuminen saati sitten oma tontti ei todellakaan oo kaikkien budjetille sopivaa. Liikaa ihmisiä ja liian vähän maata pienellä saarella :)
Hihi, joo, mun on tosi vaikea kuvitella, että jaksaisin itse monen tunnin duunimatkaa – mutta tässä sen vain huomaa, ettei kannata tulkita muiden tekemisiä omien unelmien / arvojen pohjalta, tai voi päätyä säälimään miljonäärejä, hahaha! :P
Kauniita kuvia! Ja niin englantilaista – tuo mutainen maisema nimittäin :) Mä olen tässä kamppaillut juuri tuon kysymyksen kanssa olenko suurkaupungin puolella vai maaseudun. Paha valinta, Lontoo menettää hohtoaan silmissäni päivä päivältä kokonsa ja hintatasonsa vuoksi kun taas maaseutu tuntuu sillointällöin jopa houkuttelevalta. Tosin vietämme melko paljon aikaa Surreyssä ja siellä aina alkaa ahdistaa kolmen ihanaisen maaseutupäivän jälkeen. Dilemma etten sanoisi. :D
Kiitos Lena! :) Mä en oo ikinä haaveillut esim maaseudulle muutosta, mutta mietin välillä sitä, että jos asuisi jossain pienemmässä kaupungissa (tyyliin Firenze tai stadi), voisi asua ihan keskustassa, kävellä kaikkialle jne. Mutta toisaalta muistan aina sen, miten pieniltä ne alkaa aika pian tuntua. Varsinkin nyt, kun asunut täällä näin pitkään. Dilemma todellakin! :)
Tästä oli kiva lukea! Tykkään Lontoosta ja sen puistoista, mutta olisi kiva nähdä ympyröivää seutua laajemminkin. En myöskään ymmärrä miksi sen pitäisi olla joko kaupunki tai luonto. Itsekin pidän molemmista!
Kiitos Teea! Ja todella, molempi parempi! :)
Mäkin oon joskus kirjoitellut aiheesta, tykkään kovasti joistakin suurkaupungeista, mutta luontoon pitää ehdottomasti päästä säännöllisin väliajoin.
Ja onpa siellä mutaista! :D
Joo, ihan supermutaista :P Kävelystä on tänään viikko ja just nyt sain aikaiseks ruveta puhdistamaan mun kenkiä.. katsotaan, saako ne vielä kuntoon. Onneksi mulla oli tosiaan jalassa ulkoiluun sopivat popot, jotkut oli tullu sinne kalliissa nahkakengissä ja saappaissa, auts! :/
Hirmuisen kauniita maisemia. Itsekin koen olevani kaupunkilaistyttö, mutta välillä ei vaan ole parempaa kuin kauniin maaseudun rauha!
Niin on, päätin heti että lähden tuonne vielä uudestaan. On ihanaa, kun voi paeta kaupungin meteliä maaseudun rauhaan – ja sitten tulla takaisin vilinän ja vilskeen keskelle! :)