 Liisa ma 06.01.2014 |
Tulen vähän myöhässä näihin juhliin, mutta haluan silti kerrata vielä täällä bloginkin puolella ihanaa vuotta 2013. Pidemmittä puheita, aloitetaan tammi-, helmi- ja maaliskuusta.
 Rauhallisesti vietetyn UV:n jälkeen tammikuu alkoi kenttätyöllä: tein ensimmäiset antropologiset tutkimushaastatteluni koskien Lontoossa asuvien kreikkalaisten suhtautumista talouskriisiin ja sen vaikutuksiin. Mua jännitti todella paljon, mutta selviydyin tehtävästä kai ihan kunnialla, sain paljon uutta tietoa ja keräsin tärkeää kokemusta gradua varten. Pian tämän jälkeen olikin aika lähteä vauhdikkaalla opintomatkalle Israeliin. Vietimme kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa ensin puoli viikkoa Tel Avivissa, jossa pääsin muun muassa kokeilemaan ekaa kertaa ikinä segwaylla ajelua. Retki ei mennyt ihan kunniakkaasti, mutta hauskaa oli silti.
Reissun keskivaiheilla siirryimme – pikaisen aavikolle poikkeamisen jälkeen – Jerusalemiin. Ehdimme kierrellä hienoa ja historiallista kaupunkia ja vierailla esimerkiksi Pyhä Haudan Kirkossa, mikä oli itselleni koko reissun kohokohta. Ohjelmantäyteisten päivien jälkeen oli ihana tuijotella upeita maisemia hotellimme ikkunoista tai rentoutua sen hammamissa ja porealtaassa. Talven keskellä pikkuinen kylpyläbreikki tekee niin hyvää!
 Matkan varsinainen tarkoitus oli kuitenkin hammamissa istuskelun tai nähtävyyksien ihastelun sijasta journalistisen ammattitaitoni kehittäminen. Tästä syystä vierailimme myös Palestiinan puolella, ja pakko sanoa, ettei Lähi-itää koskevia uutisia ole sen jälkeen pystynyt lukemaan samalla tavalla kuin ennen. Ennen Länsirannalle lähtöä saimme tosi tiukat turvallisuusbriiffaukset ja jouduimme itse asiassa keskeyttämään visiitin – emme onneksi minkään turvallisuusuhan vuoksi, vaan siksi, että maahan satoi lunta, jolla ei alueella ole ihan niin totuttu kuin Pohjolassa.
 Paluumatkalla Lontooseen pysähdyin Frankfurtissa. Bestikseni oli viettänyt syksyn 2012 tässä ihastuttavassa saksalaisessa kaupungissa, ja vaikka hän oli jo lähtenyt jatkamaan seikkailujaan muualle, sain majoittua E:n entisen kämppiksen luona. Emme siis J:n kanssa tunteneet toisiamme lainkaan tavatessamme, mutta päädyimme istumaan olkkarin lattialla ja juttelemaan yömyöhään – joidenkin tyyppien kanssa synkkaa heti. Seuraavana päivänä hostini kierrätti mua kaupungilla, ja ihastuin täysin Frankfurtin eurooppalaiseen tunnelmaan.
Matkalta palattuani vietin muutaman päivän kotona ihan yksin uppoutuen reissun aikana rästiin jääneisiin koulutehtäviin, tuliaisherkkujen maisteluun – ja unirytmin epäsäännöllistämiseen. Kiertelin kaunista kotikaupunkiani, ostin juustokakkuja Borough Marketin kojuista, poikkesin mieleen painuneella visiitillä Tate Modernissa, osallistuin opastetuille kiertokäveluille, kävin frendien kanssa laulamassa karaokea ja vietin pubi-iltoja opiskelukavereiden kanssa. Lontooseen satoi taas lunta, ja pakko myöntää että muun kaupungin tavoin minäkin olin asiasta aivan innoissani.
 Kaiken kaupunkikulttuurin, koulun ja kaverikivan (apua, toi kuulostaa joltain muulta kuin sen oli tarkoitus) lisäksi talviseen arkeen mahtui kirjakaupassa hengailua, lukemista, sarjojen fiilistelyä ja koti-iltoja poikaystävän seurassa. Join myös innokkasti täydellistä sesonkijuomaa kaakaota - ehkä vähän turhankin innokkaasti. ;) Tässä kuussa varasimme myös T:n kanssa kesälomalennot Italiaan.
Kuukauden statuspäivityksiä:
Today: Palestine, hammam, jacuzzi and Jerusalem. And some essay-writing, of course!
Just conducted my first proper anthropological interviews – now I just need to find the courage to listen to the recordings!
 Helmikuun tahti määräytyi aika pitkälti koulun mukaan. Tein myös tietoisen päätöksen nauttia koululla käynnistä nyt, kun se vielä oli lähes jokapäiväistä huvia, enkä edes lähtenyt reissuun väliviikolla. Kuukauden ekana päivänä sain graduaiheeni hyväksyttyä, ja olin todella tyytyväinen ja helpottunut. Yliopistotehtävät ja gradun suunnittelu pitivät mut kiireisenä, ja erilaisia esitelmiä ja projekteja riitti kiitettävässä määrin. Yksi parhaiten mieleen jääneistä koulujutuista oli venäjän tunnille tekemäni alustus feminismistä Venäjällä – uskon, että moni maan ongelmista parantuisi naisten asemaa parentamalla. Kiireen ja kirjastopäivien vastapainoksi kaivoin vesivärit kaapin perältä ja vietin pari rauhallista iltaa sivellin kädessä.
 Kävin ahkerasti salilla ja personal trainer teki mulle oman harjoitusohjelman. Perustin Instan, ja se kyllä näkyi helmikuun kännykkäotosten omakuvien määrässä – yritin jonkun aikaa nappailla tunnollisena tyttönä selfieitä niinkin luksusta hehkuvissa kuvaspaikoissa kun pukukopeissa, kylppäreissä ja hisseissä.
 Tapasin ystäviä ja kävin ahkerasti leffassa sekä erilaisissa ravintoloissa. Vietin viini-iltoja ja illanistujaisia kavereiden kanssa ja biletin Zebranossa. Kokeilin Early Doors Discoa eli ”yöklubia”, joka avaa ovensa jo alkuillasta ja sulkeutuu puoliltaöin – voisin käydä tällaisissa vaikka joka toinen päivä. Kävin museossa, osallistuin akateemisia haastatteluja käsittelvään seminaariin ja sain kukkia ystävänpäiväksi. Vietin aikaa myös akateemista lehteämme editoiden ja sen julkkareita valmistellen.
Kuukauden statuspäivityksiä: I finally have my final and APPROVED dissertation topic as well as some questionnaires and good instructions, so I’m ready to start the proper work. SO RELIEVED! Bye-bye dissertation stress! Reading about gender equality and feminism in Russia… I don’t even know what to say.  Työpainotteisen helmikuun vastapainoksi maaliskuuhun mahtui paljon kivaa. Täytin 25 vuotta ja juhlistin synttäreitäni pinkissä :). Varsinaisena synttäripäivänäni poikaystäväni valmisti mulle herkkuillallisen, johon kuului mm. jälkiruokana tiramisua. Järkkäsin myös synttärijuhlat Lontoo-kavereilleni. Tarjoilin itse koristelemiani (mutten sentään leipomiani, ahahaha) kuppikakkuja ja samaten kotitekoista risottoa. Yllättävää kyllä, kukaan ei paennut paikalta, vaan meillä oli tosi hauska ilta, jota jatkoimme yökerhossa pikkutunneille asti.
 Maaliskuussa olivat myös ne lehdenjulkistusjuhlat. Yli sadan hengen bileiden järjestäminen sujui yllättävän hyvin. Meillä oli alan huippuasiantuntijoihin kuuluva puhuja ja balkanilainen bändi sekä paljon ruokatarjoituluja. Kiireisen ja vähän stressaavankin julkkari-illan jälkeen oli ihana mennä tanssimaan stressi pois yliopiston discoon. Tanssia sai myös laitoksemme laivabileissä, joissa saimme juhlia iltapuvuissa Thamesia pitkin seilaten ja aina välillä kaiken bailauksen ja naurun lomassa kauniita maisemia kannelta ihaillen.
 Nautin myös vähän arkisemmista sosiaalisista menoista. Eräänä iltana kävimme T:n ja ystäväpariskunnan kanssa katsomassa stand upia ja syömässä hampurilaisia. Kahvittelin ystävien kanssa, osallistuin seminaareihin ja lisäkoulutuksiin ja nautin hyvistä ilmoista puistoissa ja kaupungin kaduilla. Sain ystävältäni synttärilahjaksi liput Singing in the Rain -musikaaliin, jonka kävin katsomassa yhdessä T:n kanssa. Kenttätyöhön kevään ja kesän ajaksi lähtenyt ystäväni järkkäsi meille farewell dinnerin ravintolassa.
 Viimeiset luennot menivät aika haikein mielin. Kurssien päätyttyä järjestimme ystävieni ja opettajan kanssa tapas-illan pienessä pubissa Bloomsburyssa. Sieltä siirryimme vielä yhteen pubiin, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme yht’äkkiä drinkeillä hienossa (ja kalliissa) St. Pancras -hotellissa.
 Luentojen päätyttyä kiiiruhdin itse kuumeesta huolimatta saman tien pitkälle lomalle Suomeen. Vietin aikaa maailman parhaassa seurassa, valvoin Pääsiäisen ihanan perinteisessä yökirkossa, luin, opiskelin ja lepäsin kotona.
 Tapasin myös kavereita ja ehdin pitkästä aikaa shoppailemaan. Stadissa kaupoilla käyminen tuntui melkein joogaamisen kaltaiselta rentoutumisharjoitukselta, kun on tottunut Oxford Streetin ruuhkiin, hahaha.
Suomessa oli vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa täysi talvi, mutta kymmenen päivän lomalla se ei tuntunut ahdistavalta vaan pelkästään hauskalta. Reippailin ulkoilmassa kylmyyttä uhmaten useampaan otteeseen, ja yksi koko kuukauden parhaiten mieleen jääneistä hetkistä oli auringonlaskun aikaan ajoittamamme kävely pääkaupunkiseudun jäällä. Aivan uskomattoman ihanaa, hauskaa, jännittävää – ja näin ulkosuomalaisen silmin myös eksoottista puuhaa.
Kuukauden statuspäivityksiä:
On the phone with granny: *********
Olipa tätä hauska tehdä, saa samalla itsekin muistella, mitä kaikkea sitä onkaan melkein vuosi sitten tullut tehtyä :). Tykkäättekö lukea tällaisia? Jos joo, ensi kerralla vuorossa huhti-kesäkuun kertausta. :)
|
|
Liisa su 10.11.2013 |
10 IHANAA ASIAA NAPOLISSA.
                     Keksittekö vielä muita? :)
|
|
Liisa ti 05.11.2013 |
 Päiväkirjan pitäminen on fiksua monestakin syystä. Yksi niistä on se, että muistaa, mitä on milloinkin tehnyt. Sen unohtaminen kun on yllättävän helppoa. Tänäänkin aamulla mietin, miten olen taas viettänyt kokonaisen viikon työhakemusten parissa, mitään ”kivaa” ja ”sivistävää” tekemättä. Sitten tajusin, että olen kyllä puuhaillut viikon aikana aika paljon kaikkea. Maanantaina, jolloin nämä kuvat on otettu, hengailin yliopistollani kirjastossa ja keskustassa tapaamassa Marikaa. Tiistaina kävin nauttimassa ihanista syyskeleistä ja nauramassa uudelle Jackass-leffalle. Keskiviikkona vietin kaupungilla kaksitoista tuntia turistia leikkien ja lehtisateessa pelleillen. Torstaina juhlin Halloweenia pikkutunneille asti. Perjantainakin kävin kaupungilla, herkuttelemassa korealaisella bibimbapilla ja nauramassa mahtavalle komedialle. Okei, lauantai sujui kyllä aamuista postireissua lukuun ottamatta visusti kotona, vaikka pakko myöntää, että työhakemusten täyttämisen lomassa ehdin myös katsoa koneelta yhden leffan ja pari sarjaa. Sunnuntaina kävimme taas katsomassa stand up -keikkaa. Nyt mietin ennemminkin sitä, olenhan muistanut käyttää tarpeeksi aikaa myös niihin hakemuksiin! :D
 Tämä maanantaisen sadepäivän asu oli kyllä helposti koko viikon lemppari. Sen keskipisteenä komeilivat nämä ihanat pinkit kumpparit, joita olen tainnut kehua täällä monta aikasemminkin – mun ehdottomat lempparikengät <3 :D! Kumpparit ja paksu neule ovat juuri sopivan lämpöinen ja rento yhdistelmä syksyiseen kaupunkihengailuun, ja pukeutuisin niihin varmaan joka päivä, jos voisin! :) Esimerkiksi sunnuntaina, teatterissa järjestetylle stand up -keikalle suunnatessani vedin kuitenkin automaattisesti päälleni (tai siis oikeastaan jalkoihini) korkkarit. Hienosta lokaatiosta huolimatta illan show, Lewis Schafferin American in London, oli kuitenkin ennen kaikkea ronski. Ehdottoman hyvällä tavalla (!), mutta en vain keksi parempaa adjektiivia kuvailemaan hauskaa ja omituista esitystä, joka pursusi odottamattomia, varomattomia ja epäsovinnaisia vitsejä.
Omasta mielestäni näytöksen ehdottomasti hauskin vitsi oli kuitenkin suoraan minuun ja poikaystävääni kohdistunut pila. Illan isäntä kyseli vierailta, mistä he ovat kotoisin, ja minä sanoin meidän olevan Suomesta. Myöhemmin yksi pariskunta kertoi olevansa Venäjältä. No, jossain vaiheessa Lewis pyysi jengiä kertomaan, mikä on kenenkin kotimaan paras piirre (esimerkkinä, israelilainen vastasi, että älykkyys, etelä-afrikkalainen, että kansan keskinäisten erimielisyyksien voittaminen.) Sitten tuli meidän vuoromme mainostaa Suomea.
Lewis: So, you guys are from Finland?
Me: Yep!
Lewis: What’s the best thing about Finland?
T: I would say egalitarianism.
Lewis: Egalitarianism!? Apologize to the Russians for making them feel bad!
T (pointing to me): She’s actually Russian.
Lewis: Aha! Sixty years ago Russia invaded Finland, and now Finland is invading Russia!
:DDDDD
Jep. Tämän jälkeen meille pidettiin pikainen historian oppitunti ja muistutettiin, että Suomi oli ollut sodan aikana natsien liittolainen. ”They were willing to collaborate with the Nazis. That’s how much they hate the Russians”. Auts. :P
Tänään mulla on tiedossa – yllätys, yllätys – haastattelu. Käsitykseni mukaan vähän tavallisesta poikkeava, sillä mun pitäisi tilaisuudessa muun muassa kuvata video-CV. Lontoon työnhakuprosesseja ei ainakaan voi kuvata tylsiksi, tai nopeiksi, hahahahaha. Olen itse asiassa (osittain yleisön pyynnöstä, osittain terapeuttisista syistä :P) aloitellut aiheesta omaa postaustaan, ja heitänkin siksi nyt pallon teille. Kiinnostaako duuninhaku Lontoossa? Mitä haluaisitte tietää aiheesta?
Tälle viikolle olen muuten ideoinut myös pari muuta (ainakin itseäni suuresti) kiinnostavaa postausta: aiheena kesäinen Italian-matkamme (tyylikkäästi vain muutaman kuukauden myöhässä). Työn alla on myös käytännön monikielisyydestä kertova kirjoitus, eli siihenkin liittyviä kysymyksiä saa mielellään esittää. Palataan pian! :) |
