On ihana herätä Firenzessä. Etenkin, kun näkee ikkunaverhojen välistä lattialle viivoja piirtävät auringonsäteet ja muistaa. että päivän saa tälläkin kertaa aloittaa vertaistaan hakevalla herkkuaamiaisella. Hitaasti nautitun aamupalan jälkeen tekee mieli istahtaa hotellihuoneen ikkunan eteen ja uppoutua pariksi tunniksi tarkkailemaan Piazza Signorialla vaeltelevaa väenpaljoutta.
Tämän jälkeen voi vaikka kävellä Piazza San Marcolle, ostaa sen laidalla sijaitsevasta pikkuliikkeestä kolmen vuoden takaisissa hinnoissa pysyneet bussiliput ja astua Fiesoleen vievään linja-autoon. Muutaman tunnin kukkulalla sijaitsevassa villassa vietettyään ja alhaalla avautuvaa kaupunkia ihasteltuaan on aika lähteä takaisin keskustaan. Ohjelmassa on iltapala pienessä kortteriravintolassa ja kävely salaperäisessä Santa Crocessa.
Illalla saan idean: haluan ehdottomasti käydä suosikkiravintolassamme vielä kolmannen kerran 48:n tunnin sisään. Pizzoja odottaessamme bongaamme naapuripöydästä tuttuja. Kyllä, Firenze on pieni – mutta miten kiinnostava, miten monipuolinen kaupunki se onkaan!
2 kommenttia
Ihania kuvia jälleen kerran! Itse oon suuntamaassa sukuloimaan Piemonteen ja sen jälkeen muutamaksi päiväksi Ligurian rannikolle aurinkolomailemaan :)
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Kiitos! Oi, kuulostaa aivan ihanalta!