Ciaooo! Täällä kirjoittelee 26-vuotias.. mikä? tyttö? nainen? Suomesta puuttuu venäjässä niin hyödylliseksi osoittautuut devushka, joka on käytännössä vain kaunis ja kunnioittava tapa sanoa ”nuori nainen”. Englannin kielen ”miss”-titteli on myös aika ihana, joskin se kuuluu kaikille naimattomille naisille ikään katsomatta. Ne joiden mielestä naisten luokittelu siviilisäädyn perusteella on vanhentunut ja takapajuinen tapa (you don’t say?) preferoivat tosin Ms.:sää, joka onkin aina turvallinen vaihtoehto. No, tittelit sikseen ja asiaan: Olen juhlinut täällä Lontoossa nyt kolmia synttäreitä ja kutsunut joka kerta paikallisia ystäviäni juhlimaan kanssani. Tällä kertaa illanistujaiset olivat aika pienimuotoiset, sillä niihin osallistui vain 12 vierasta emmekä ”perinteestä poiketen” jatkaneet baariin, mutta meillä oli sitäkin hauskempaa: keskustelu soljui aiheesta toiseen, nauru raikasi pitkin asuntoamme ja vieraat jopa söivät kiltisti mun valmistelemat tarjottavat. ;) Sain myös taas kerran ystäviltäni aivan mahtavia, kekseliäitä lahjoja ja ihanan värikkäitä kukkia, ja poikaystävälläni on kuulemma vielä joku yllätys valmisteilla. Ei ihme, että musta on niin kivaa täyttää 26! :)

Poikaystäväni mukaan olen itse asiassa vuosi vuodelta vain enemmän ja enemmän innoissani synttäreistäni. Enpä tiedä – lapsuuden ihania syntymäpäiviä, kun herätessä katse osui ensimmäisenä sängyn vieressä ja kirjoituspöydällä komeileviin lahjapaketteihin ja heti seuraavaksi sai rakkaimmilta suukkoja, halauksia ja onnittelulauluja monella kielellä, on ihan mahdoton ylittää.- mutta voin häpeilemättä myöntää, että todella pidän synttäreistä. Nautin rakkaiden viesteistä ja puheluista, onnitteluista, lahjojen avaamisesta, juhlien järjestämisestä ystäville, tilaisuudesta pysähtyä hetkeksi miettimään vuoden saavutuksia ja tavoitteita. En tunnista lainkaan ikävoivottelua, joka synttäreihin monella liittyy – ja hei, jos mun 74-vuotias mummo juhlii mielellään synttäreitään, miten ihmeessä joku parikymppinen voisi olla liian vanha juhlistamaan omiaan?

Samainen mummo tosin yritti viime vuonna selkeästi järjestää mulle ikäkriisin. Soittaessaan onnittelupuhelua hän nimittäin kertoi ilmoitusluontoisesti, että koska en ollut onnistunut purjehtimaan avioliiton satamaan edes 25:n vuoden korkeaan ikään mennessä, oli hän väittänyt asiasta jatkuvasti kyseleville ystävilleen minun menneen naimisiin. Ai kun kiva! :P Minulle tämä nyt ei onneksi oikeasti aiheuttanut mitään ahdistusta, etenkin kun nykyään ainakin nuorten, lapsettomien pariskuntien kohdalla suurin ero avio- ja avoliiton välillä tuntuu piilevän siinä maagisessa i-kirjaimessa. Olisi kuitenkin hienoa, jos yhteiskunnallisella tasolla emme tekisi iästä niin suurta numeroa (:P). Paitsi tietysti syntymäpäivinä, ja silloinkin vain juhlien muodossa! ;)

Miten teillä on tapana juhlia omia synttäreitänne? Oletteko onnistuneet välttämään ikäkriisit? :)