 Liisa su 28.10.2012 |
Viime viikonloppuna Lontoossa järkättiin Bloomsbury Festival, ilmaiset kaupunkifestarit, jotka toivat Russel Squaren ympäristöön kaikenlaisia mielenkiintoista tapahtumia: konsertteja, kiertokävelyitä, näyttelyitä ja runoiltoja. Kävin itse paikalla sunnuntaina, ja tunnelma aukiolla oli syksyisen juhlava. Tykkäsin erityisesti tästä lampuin koristellusta lehtikäytävästä, joka oli mielestäni kuin suoraan vanhan ajan Pariisista. :)
 Käyntini ensisijaisena tarkoituksena oli päästä kuulemaan kuoroa, joka oli herättänyt mielenkiintoni taustaltaan löytyvän tarinan vuoksi. The Choir With No Name järjestää kuoroja kodittomille tai joskus kodittomuudesta kärsineille sekö muille yhteiskunnan laidoille joutuneille näiden ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai kansallisuuteen katsomatta (ja noiden juttujen mainitseminen on paikallaan siksi, että täällä toimii paljon järjestöjä, jotka on tarkoitettu juuri tietyille ryhmille, esimerkiksi tietyn ikäisille tai tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluville). Kuoron kotisivuilta voi lukea lisää sen toiminnasta ja myös sen jäsenten tarinoista, joista osa on aika rankkoja.
Kodittomuus on täällä Lontoossa todella iso ongelma, ja viimeksi tiistaina metrossa yksi mies pyysi kanssamatkustajien huomion, kertoi, ettei ole päässyt peseytymään kolmeen päivään vaikka on kastunut siinä ajassa monta kertaa litimäräksi, ja pyysi lahjoituksia saadakseen kasaan tarpeeksi rahaa hotellihuonetta varten, tai jotain ruokaa tai juomaa, jos jollain olisi ollut ylimääräistä. Mulla ei ollut mukana käteistä eikä mitään syötävääkään, ja rupesin melkein itkemään siinä metrovaunussa, niin syyllinen olo tuli siitä, ettei voinut auttaa apua tarvitsevaa ihmistä. Viime talvena taas yksi koditon, jolle annoimme rahaa, kertoi meille tarinansa ja ohjeisti, ettemme ikinä rupeaisi käyttämään paljon alkoholia, sillä se oli tuhonnut hänen elämänsä. Ihan turistinakin voi Lontoossa nähdä katusyvennyksissä ihmisiä ”sleeping rough” eli nukkumassa ilman kattoa pään päällä. Kaiken tämän tietäen tuntui upealta kuunnelta kuoron ehkä epätäydellistä, mutta sitäkin koskettavampaa laulua, ja kun se päätti esityksensä Whitney Houstonin I wanna Dance With Somebodyyn, yksi jos toinenkin yleisössä ollut taisi pyyhkiä silmäkulmiaan.
Oliko joku muu käymässä Bloomsburyn festareilla? Tai kuullut tästä kuorosta aiemminkin? Yllä mainitulta nettisivuilta löytyy myös biisinäytteitä sekä infoja tulevista konserteista, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata, jos projektin tukeminen kiinnostaa!
|
2 kommenttiaVastaa |
Täällä Lontoossa on sellainen positiivinen ongelma, että koko ajan tapahtuu niin paljon, että ei ehdi kaikkeen mukaan.. Ja en ollutkaan kuullut The Choir with No Namesta, pitää pitää heidät mielessä.
Olen aina silloin tällöin ostanut The Big Issue -lehden, niiden myyntituloista kun kodittomat/vähäosaiset saavat pitää puolet itsellään, ja minusta lehden myyminen on kivempi vaihtoehto kuin kerjääminen.
Sanopa muuta! Tällä viikolla jätin tahallani Time Out -lehden hakematta koska tiesin et mul on niin kova kiire että parempi vaan olla antautumatta houkutuksille hahahha! Hei, toi Big Issue on tosi kiva systeemi. Kun asuttiin Glasgow’ssa, ostettiin sitä aika usein, ja täällä en ole häpeä kyllä ostanut sitä vielä kertaakaan, vaikka näen joka päivä myyjiä omalla metroreitilläni, jos en muaallakin. Väitän kyllä, että tää johtuu siitä, ettei mulla Glasgowssa ollut brittitiliä ja siksi nostelin aina käteistä, kun taas täällä mulla harvoin on paperirahaa tai kolikoita messissä. Ollaan T:n kanssa jo monta kertaa puhuttu, että pitäisi varata erikseen sellainen kolikkolompakko, johon laittais just Big Issuen myyjille, katusoittajille jne kolikoita. Nyt pitäis enää vaan toteuttaa tää loistava idea! :D