 Liisa ke 15.01.2014 |
Moni asetti itselleen pari viikkoa sitten perinteiseen tapaan liudan toiveita ja tavoitteita alkavalle vuodelle. Niin minäkin. Viikonloppuna päätin kuitenkin koko päivän laiskoteltuani täydentää näitä (salaisia) päätöksiä pienemmillä ja pinnallisimmilla, mutta uskoakseni varsin hyödyllisillä minitavoitteilla, jotka voisin jakaa myös teidän kanssanne. Muutkaan eivät taida tähän aikaan vuodesta olla aurinkoisimmillaan tai energisimmillään ihan jo valon ja lämmön puutteen vuoksi. Väsyneenä on niin helppoa jäädä makoilemaan sänkyyn tai istuskelemaan sohvalle koko päiväksi, mutta en haluaisi antaa laiskuudelle periksi. Minitavoitteiden tarkoituksena onkin aktiivisuus, ja tavoitteenani on pitää niistä kiinni ainakin alkuvuoden ajan (maaliskuussa töiden alkaessa rytmiä on varmasti mietittävä uudelleen).
1. Luen ainakin yhden kirjan viikossa.
Jos päätänkin jäädä sinne sohvalle, niin ainakin hyvässä seurassa! :p Lukeminen on aina ollut yksi tärkeimpiä harrastuksiani, mutta viime aikoina (ööhmm.. vuosina..) en ole ehtinyt tai oikeastaan saanut aikaiseksi omistaa sille tarpeeksi huomiota. Lukemattomuus kuitenkin tyhmentää, ja olen varma, ettei akateemisten artikkelien ahmiminen korvaa kaunokirjallisuuden ja vapaa-ajan lukemisen jättämää tyhjiötä. 52 kirjaa vuodessa ei todellakaan ole paljon, mutta esimerkiksi viime vuonna luin (koulu- ja gradukirjoja lukuun ottamatta) vain noin neljäsosan tästä luvusta, eli suunnilleen kirjan per kuukausi. Auts.
 2. Käyn ainakin kerran viikossa museossa, näyttelyssä tai nähtävyydessä.
Lontoossa ei ole pulaa nähtävyyksistä, ja niissä vieraileminen on hauskaa ja innostavaa. Iso osa museoita on täysin ilmaisia; tämän lisäksi ostin poikaystävälleni (ja itselleni :p) lahjaksi English Heritage -kortit, joilla pääsemme ihailemaan uuden kotimaamme hienoimpia linnoja, kartanoita ja muita historiallisia aarteita. Mulla ei ole siis mitään (teko)syytä olla sivistämättä itseäni.
3. Käyn ainakin kerran viikossa elokuvissa tai teatterissa.
Tykkään todella paljon niin leffoista kuin teatterikäynneistä. Tämä on ehkä kuitenkin näistä itselleni asettamista ”minihaasteista” hankalin, ihan jo taloudellisista syistä. Toisaalta kulttuuriin kyllä kannattaakin panostaa, etenkin kun nuorille (ja välillä ihan kaiken ikäisille) on Lontoossa tarjolla todella edullisesti tai jopa ilmaiseksi kaikkea näytelmistä stand-upiin.
4. Teen ainakin yhden kotimaanmatkan kuussa.
Niin ihana kuin Lontoo onkin, Iso-Britanniaan mahtuu myös paljon muuta mielenkiintoista. Olen itse näiden reilun kahden vuoden aikana retkeillyt aika laiskasti, vaikka ihan tunnin junamatkan päässä on toinen toistaan kiinnostavampia kaupunkia ja kyliä. Tähän lasketaan niin päiväpyrähdykset kuin pidemmätkin reissut, ja jos en syystä tai toisesta saa houkuteltua mukaan matkaseuraa, voin lähteä myös itsekseni: vielä Glasgow’ssa asuessamme retkeilin usein yksin T:n ollessa kiinni yliopistolla, mutta jostain syystä tämä tapa on nyt kokonaan jäänyt. Lienee korkea aika tuoda se takaisin.
5. Käyn ulkona tanssimassa vähintään kerran kahdessa viikossa.
Ja kun sanon tanssimassa, tarkoitan tanssimassa: pubi-iltoja, kotibileitä tai cocktail-tapaamisia ei lasketa, Käyn aika usein ulkoa ”istumassa iltaa”, mutta kun rupesin miettimään, milloin olen viimeksi viettänyt tunteja yökerhon tanssilattialla bailaten, tajusin, että siitä on varmaan jo pari kuukautta aikaa. Se on harmi, koska tanssi-illat tekee mut yleensä todella iloiseksi, ja kun en ikinä kuitenkaan juo itseäni humalaan (yleensä en juo alkoholia lainkaan), ei vähän tiheämmälle klubbailutahdille ole mitään estettä. Varoitus siis ystäville, jatkossa yritän aina vongata teiltä tanssiseuraa. :P
 Bonustavoite: olla kiltimpi, ystävällisempi ja avuliaampi. Aloitin tämän kirjoittamisen odotellessani kyytiä lentokentälle. Lentoni lähti niin aikaisin aamulla, ettei Heathrow’lle vielä päässyt julkisilla ainakaan mitenkään kätevästi. Mitä tekevät ystäväni kuullessaan ongelmastani? Yksi tarjoaa minulle yösijaa, jos hänen läheltään olisi paremmat liikenneyhteydet. Toinen lupaa viedä Paddingtoniin keskellä yötä, ja kun työkiireet muodostuvat esteeksi, rekrytoi oman ystävänsä heittämään minut juna-asemalle. Tämä mulle ennestään täydellisen tuntematon herrasmies ei pelkästän kyydinnyt mua perille viidelta aamulla, vaan kantoi vielä laukkuni junaan asti. Kolmas kaverini, Suomen päässä, ehdottaa hakevansa mut kentältä. Aivan superkilttiä kaikilta, ja aion todellakin laittaa hyvän kiertämään.
Oletteko tekin asettaneet itsellenne jotain leikkimielisiä pikkutavoitteita? Miten itse taistelette alakuloa ja väsymystä vastaan? Milloin joku on viimeksi yllättänyt sinut kiltteydellään tai avuliaisuudellaan? |
2 kommenttiaVastaa |
Kivat tavoitteet! Kirja viikossa on mulle aika nopea tahti, mutta luen kyllä koko ajan jotain :) Kerro myös blogissa mitä kirjoja luet (ja pienet arviot?), koska ois kiva saada uusia lukuvinkkejä!
En tiedä ootko sanonut täällä blogissa, mutta onko poikaystäväsi suomalainen? Opiskeleeko hänkin Lontoossa vai onko töissä? :)
Kiitos hyvästä ideasta! Kirjaesittelyjen tekeminen on muutenkin kivaa, koska ne auttavat muistamaan, mitä mieltä teoksesta on ollut ja miksi. Niiden julkaiseminen blogissa tarkoittaisi myös sitä, etten voisi luistaa tavoitteestani. ;)
Poikaystäväni olihan suomalainen, ja hänkin opiskelee täällä. Väitöskirjatasolla opiskelu on toisaalta samalla myös työtä, eli oikea vastaus on varmaan molempia! :)