 Liisa pe 06.09.2013 |
Olen jo pitkään ajatellut, että mun tulisi joskus kirjoittaa teille siitä, miten kova Italia-innostukseni on oikeastaan saanut alkunsa. Vaikka hehkutan täälläkin maailman kauneinta maata enemmän kuin usein, en ole ikinä tainnut kertoa tarkemmin suhteestani Italiaan ja italiaan. No, eilisen postauksen julkaistuani muistin, että olen joskus vanhaan blogiini tehnyt sellaisen Liza <3 Italia -postauksen, ja kuinka ollakaan, löysin kuin löysinkin tämän tekstin arkistojen kätköistä. Tämä on jo yli 3 vuotta vanha, mutta edelleen ihan totta… Italia-riippuvuudesta kun ei noin vain pääsekään eroon.
 Hei, olen Liza in London -blogin pitäjä ja olen italoholisti. Kulutan italialaista musiikkia viikossa ainakin tuplasti sallitun annosmäärän. Mitä tulee italialaisiin lehtiin, shoppailuni on holtitonta silloin, kun annan sille vallan. Tunnen myös vastustamatonta himoa Akateemisen italian oppikirjavalikoimia kohtaan. En osaa hillitä itseäni edes seurassa, mistä syystä monet tapaamiset ja keskustelut menevät siihen, että jauhan italian ihanuudesta ihmisille, jota aihe ei välttämättä voisi vähempää kiinnostaa. Tämä on jo alkanut vaikuttaa maineeseeni: jotkut pitävät minua tyypillisenä Italiaan hurahtaneena tyttönä, jota kiehtovat varmasti vain luigit ja mariot (innostukseni Super Marioon onkin sitten aivan oma postausaiheensa). He eivät kuitenkaan ymmärrä, että ongelmani on paljon syvempää tasoa. Yksi syy riippuvuuden syntyyn ja ensimmäisiin, varovaisiin kokeiluihin italian kielen ja kulttuurin saralla teini-iässä kieltämättä olivat söpöt, leveähymyiset ja tummasilmäiset pojat, joita tapasin lomamatkoillani Etelä-Eurooppaan. Koukkuun minut saivat kuitenkin ennen kaikkea maan ilmapiiri ja sen asukkaiden – niin miesten kuin naistenkin – valloittava elämäniloisuus ja vieraanvarainen ystävällisyys yhdistettyinä reippaaseen kipakkuuteen ja räiskähtelevään temperamenttisuuteen. Kun sitä on kerran kokeillut, ei enää osaa olla ilman. Lukioiässä riippuvuuteni syventyi entisestään, kun aloitin maailman kauneimpana kielenä pitämäni italian opinnot. Laiminlöin muita läksyjä, sillä en voinut lopettaa italian kieliopin läpikäymistä silloinkaan, kun olin tehnyt oppikirjaamme jo kolme kappaletta eteenpäin. Kuten riippuvaisille usein käy, kehityin yhä taitavammaksi italian käyttäjäksi. Koulussamme järjestetyt scambio culturalet (nämäkin ansaitsevat kyllä oman postauksensa!) vain pahensivat tilannetta. Kaiken lisäksi perheeni, italianopettajani ja ystäväni, joista monet alkoivat valikoitua italiaan kohdistuvan kiinnostuksensa ansiosta, syvensivät italoholiaani entisestään: teimme lisää lomamatkoja Italiaan, sain Joululahjaksi Italian sanakirjan, paras ystäväni poltti minulle ystävänpäiväksi Italian lovers collectionin ja vietin tuntikausia tsättäillen netissä italialaisten ystävieni kanssa. Jo ennen lukion alkua olimme lomamatkalla Sardegnalla löytäneet Tiziano Ferron. Hänen musiikkinsa osoittautui kohtalokkaaksi italoholiani synnyssä: kun sitä on kerran maistanut, on mahdotonta lopettaa levyn soittamista kymmenenkään kuuntelukerran jälkeen. Aloin osoittaa suoranaisen välinpitämättömyyden merkkejä muita oppiaineita kohtaan: ruotsin kirjoituksia edeltävänä iltana kuuntelin deklinaatiojen kertaamisen sijaan taukoamatta Tizianoa. Kirjoitin tietysti myös italian, sillä en häpeillyt riippuvuuttani lainkaan vaan olin päin vastoin valmis näyttämään sen koko maailmalle. Koska suhteellisuudentajuni oli tässä vaiheessa jo hämärtynyt, jännitin italiaa enemmän kuin muita ylioppilaskokeita, vaikka käytin siihen valmistautumiseen eniten aikaa ja vaikka se ei antanut lähtöpisteitä yliopistoa varten. Kuinka iloinen olinkaan, kun sain yo-juhlassa Italian kulttuurikeskukselta stipendiksi harrastuneisuudesta jätimäisen italia-italia -sanakirjan. Voitteko kuvitella mitään muuta, mitä nuori tyttö mieluummin tekisi saavuttuaan kotiin yo-bileiden jatkoilta, kuin selailisi paksun opuksen hentoja sivuja sanojen synonyymeja ja etymologiaa ihaillen. En ole edes yrittänyt rimpuilla riippuvuudestani eroon: päin vastoin, olen yliopistossa jatkanut italian opiskelua yhtä innokkaasti kuin ennenkin. Tämän lisäksi yritän säälimättä saada muita samaan koukkuun. Muistakaa, teitä on varoitettu!  Haha :D Kolme vuotta sitten kirjoitettu tarina on sittemmin saanut jatkoa mm. kuuden kuukauden Italia-vaihdolla. Innostukseni ei kyllä ole sen myötä ainakaan laantunut. Olen ehkä oppinut sen verran tavoille, etten heti ensimmäiseksi kerro uusille ihmisille tavattaessa tästä dramaattisesta sivusuhteestani, mutta kyllä sen edelleen minusta huomaa. ;) |
22 kommenttiaVastaa |
Minä olen Etelä-Afrikka holisti! (: Pari vuotta sitten kävin siellä ensimmäisen kerran ja tänä vuonna toisen. Ihan mahtava maa, olen jäänyt ihan koukkuun. Se on hankala selittää ihmiselle, joka ei ole rakastunut johonkin maahan, kuinka paljon vaan sitä rakastaa. Sitten kun voisi jauhaa siitä vaikka kuinka paljon, mutta ketään ei enään kiinnosta… Ymmärrän sinua täysin! :D
http://travellingwithninni.blogspot.fi/
Hihi, hauskaa! Ihan mahtavaa, että olet päässyt käymään noin kaukana. E-A on yksi mun omista ”pakko päästä” -kohteista, varsinkin, kun pääsin näkemään viime kesänä siellä vierailleiden kavereiden kuvia kohteesta… en siis yhtään ihmettele sun innostusta! :)
Italia on ihana maa <3
Pääsen ehkä ens vuonna YH:n ja Hissan retkelle Italiaan, Milanon lähelle. So excited about that! :)
Haluisin joskus asua Firenzessä :) Se on ihana kaupunki <3
Ja italian kieli on ihana kanssa :)
Niiiiiin on! Ja oih, voin tosiaan suositella Firenzeä asuinpaikaksi. Ihan älyttömän ihana paikka! Kova ikävä takaisin, kun en ole päässyt käymään siellä kahteen vuoteen. Onpa kivaa, että teillä on tiedossa tuollainen kouluretki! Milano on aivan ihana paikka!! :)
Moiks, ihana postaus!:) mie ite tykkään matkustaa ympäriinsä maalimaa, mutta toivon ja haluisin muuttaa britteihin, jonnekkin pikku kyläön elämään miun laista elämää:) tai miten se nyt sanoisi:)
Ja mie oon puol vuotta asunut Thaimaassa, sinne ei niinkään ole kiinnostusta mennä, mutta Portugali kiinnostaa:) Aloitin portugalin opiskelun (yksityisellä) ja silloin olisin ollut valmis lähtemään vaikka heti portugaliin, mutta kun olin kerennyt 2 kertaa käydä opiskelemassa sitä, hinnat nousivat taivaisiin ja siihen loppui sen kielen opiskelu…joten enkku sujuu paremmin nin jos sinne britteihin joskus menisi:)
Sie kun oot käynyt Italiassa nin suosittelisitko milano/pergamo aluetta syysloma kohteeksi?:) pitäisi suosuttella vanhempia lähtemään sinne tai espanjaan:)
juupss:) hei ötököitä siulle!:) (öitä!:))
Moi, ja kiitos! Mäkin haluaisin todellakin oppia portugalin. Niin kaunis kieli! Harmi tosiaan, että kielten opiskelu on niin kallista. :/
Todellakin suosittelen sekä Milanoa että Bergamoa! Milanossa oon käynyt muutamankin kerran, ja se on aivan mahtava paikka. Mielenkiintoinen, kaunis, hauska, tyylikäs, ja tarjoaa jokaiselle jotain! Bergamossa oon käynyt vain kerran, mutta tosi kiva kaupunki upeilla näkymillä, just sopiva päivän tai viikonlopun retkikohteeksi.
Öitä myös sinne! :)
Hauska kirjoitus! :) Itsellekin on salakavalasti kehittymässä samantyyppinen ”ongelma”. Taisin haaveilla jo ala-asteella italian kielen opiskelusta, en tiedä miksi, koska en ollut edes koskaan käynyt siellä, ehkä mantsan kirjojen kuvien innoittamana? Pienen kotikaupunkini koulussa ei italiaa kuitenkaan voinut opiskella. Yliopisto-opinnot aloittaessani harkitsin italian opiskelun aloittamista, mutta siinä vierähti useampi vuosi ennen kuin vihdoin sain pari vuotta sitten ilmoittauduttua alkeiskurssille. Ja ihanaahan se italian opiskelu oli! Parin alkeiskurssin jälkeen päädyin sattumalta viime syksynä neljän viikon kielikurssille Italiaan ja sen jälkeen olen huomannut useita tekstissä mainitsemiasi italoholian oireita. Kielitaitoni ei vielä ole kovin hyvä, mutta nyt yliopistosta valmistumisen jälkeen voi ehkä paremmalla omatunnolla keskittyä tähän uudehkoon harrastukseen.
Toinen suosikkimaani on Britannia, missä olen ollut vaihdossa ja sen vuoksi päätynyt blogiasikin seuraamaan. :)
-Susanna
Mahtavaa, että meitä italoholisteja on enemmänkin! Joo, se on harmi, että italiaa ja muite ”eksottisempia” kieliä ei kaikissa kouluissa voi opiskella. Meilläkin pystyi yläasteella aloittamaan esmerkiksi ranskan, muttei italiaa tai espanjaa. Mä valitsin sitten lukion sen mukaan, missä oli laajin kielivalikoima, ahahaha! Mahtavaa, että pääsit yliopistolla aloittamaan! Onko sulla nyt käytössä joku tietty kirjasarja, vai käytätkö jotain nettiresursseja tms?
Ja kivaa, että myös brittijutut kiinnostaa! :)
On tosiaan vähän harmi, etteivät kaikki ole kielten opetuksen tarjonnan suhteen ihan tasa-arvoisessa asemassa koulussa. Mutta ennenmmin tai myöhemmin se on toki sitten vaan ihan itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni :)
Yliopistolla opiskeltiin Espresso-sarjaa, Italiassa kielikurssilla oli Contatto-niminen kirja. Nyt olen aloittamassa keskustelukurssin työväenopistolla, mutten tiedä kuuluuko siellä käytettävä kirja mihinkään sarjaan, koska en ole hankkinut sitä vielä. Netistä löytyvät resurssit on myös toisinaan aktiivisessa käytössä.
Hei, kirjoista voin suositella vielä ainakin italiano?facile!:a mahdolliseen omatoimiseen opiskeluun. Jos löydät jotain hyviä nettiresursseja, niin vinkkaathan mulle! :)
Näin unta että olin Sisiliassa, jotenkin Italia vaan kyllä aina tulee takaisin elämään.. Oletko jo suunnitellut lomaa sinne?
Sisiliassa kävin itse asiassa jo tänä kesänä, aivan upea paikka!
apuaa tämä oli ihan kuin olisi itsestään lukenut :D erona vaan, että mun Italia-rakkaus alkoi ihan yllättäen, itse sitä edes kunnolla tiedostamatta.
Pari vuotta sitten ex tempore -ajatuksella hain vaihtariksi juurikin Italiaan, sitten istuinkin jo mummojen kanssa työnväenopiston italian kielen päiväkurssilla ja the rest is history. Mutta ihanaa, että meitä löytyy täältä monta!
Todellakin!! Ja miten hauska tarina sulla :) Missä päin Italiaa olit itse vaihdossa?
Oi Italia! olin siellä 7 kuukautta au pairina ja rakastan sitä kieltä! ku menin sinne nii osasin vaa sanoa ciao enkä vieläkää hirveesti ossaa ja opiskelu on jääny. täällä tuppukylässä ei varmaa missää voi ees opiskella sitä. ja Italia maanaki on iha huippu. mut silti mulla se ykköskaupunki on Lontoo.
Löysin sun blogin puol tuntii sitte ja pakkoha tässä on jäähä seuraa. :)
http://veerastraveldiary.blogspot.fi/
Tosi kiva että jäät seuraajaksi, tervetuloa ja toivottavasti viihdyt :) missä päin Italiaa olit au paitoja? Oli varmasti mahtava kokemus!
Voin niin samaistua tähän tekstiin! Ihanasti kirjoitettu :) Itselläni on jotenkin aina ollut myös Italia lähellä sydäntä, harmi vain, että omassa lukiossani ei ollut mahdollisuutta italiaa opiskella. Mutta suunnitelmissa on aloittaa mahdollisimman pian, perus asiointi onnistuu, mutta siihen se oikeastaan jää ;) Toisaalta, opin ranskankin, joten eikai se italia kovin paljon vaikeampaa voi olla.
Tuli lukiessani yleisesti mieleen, että mitä kieliä puhut sujuvasti? :)
Ps. Näitä tällaisia postauksia on todella mielenkiintoista lukea! :)
Kiitos paljon palautteesta, kiva tietää, että tykkäsit :) Hei, kun mielestä ranska on ehdottomasti hankalampaa kuin italia, johtuen varmaan siitä, etten itse sitä puhu ;) Sujuvasti osaan äidinkielieni suomen, venäjän ja viron lisäksi juurikin enkkua ja italiaa, espanja sujuu aika hyvin ja ruotsi, jos on pakko, hahaha. Tavoitteena on oppia vielä ainakin portugalia, kreikkaa, saksaa ja ranskaa.. Toivottavasti onnistuu! :)
Ai kävit Sisiliassa, missä päin?:) aiotko tehdä siitä jutun blogiin? olisi kiva lukea jos teet siitä postauksen.. Toivottavasti löysit hyvän paikan sieltä, itse pidin ehkä eniten Taorminasta Sisiliassa, vaikka se kallis paikka onkin. Itse sain juuri työtarjouksen Italiaan, mutta en ole varma lähdenkö, sen verran epäselvää mihin maahan olen ylipäätään jäämässä, mutta tietysti kiinnostaisi lähteä ja nähdä myös Venetsia jossa en ole vielä käynyt
Ai kävit Sisiliassa, missä päin?:) aiotko tehdä siitä jutun blogiin? olisi kiva lukea jos teet siitä postauksen.. Toivottavasti löysit hyvän paikan sieltä, itse pidin Sisiliasta ehkä eniten Taorminasta, vaikka se kallis paikka onkin. Itse sain juuri työtarjouksen Italiaan, mutta en ole varma lähdenkö, sen verran epäselvää mihin maahan olen ylipäätään jäämässä, mutta tietysti kiinnostaisi lähteä ja nähdä myös Venetsiakin jossa en ole vielä käynyt
Oltiin Palermossa ja aion kyllä kirjoittaa siitä useammankin listauksen, se on nimittäin aivan omalaatuinen paikkansa! Vai, työtarjous kuulostaa hienolta. Ja venetsiakin on kaunis paikka, vaikka se nyt lienee sanomattakin selvää. :)
<3