 Enna pe 22.08.2014 |
Tänään kävin kirjastolla infotilaisuudessa kuuntelemassa juttua au pairiuudesta ja sen järjesti Cultural Care -järjestö, jonka kautta mäkin olisin sit mahdollisesti lähdössä. Infotilaisuus kesti vajaa tunnin, jonka aikana käytiin läpi ihan perus juttuja, jotka olin oikeastaan lukenut jo kyseiseltä sivulta. Sitten siinä samalla kuuli luennoitsijan henk. koht. kokemuksia au pairina olemisesta ja vinkkejä yms. Infotilaisuuden jälkeen oli pieni haastattelu osuus suomeks ja englanniks. Suomeks kyseltiin mm; miksi haluan au pairiksi, kauanko oon halunnu, minkälaiset perhesuhteet mulla on ja minkälaiset lastenhoitokokemukset. Sitten englanniks kysyttiin mm; mitä aion tehdä sen eteen että opin englantia, mitä aion au pairina tehdä niiden lasten kanssa, miks haluun lähtee jenkkeihin, mitä aion opiskella siellä ja sit oli semmonen pieni vuoropuhelu että mun piti soittaa 911 ja kertoo että mun talo palaa :D Viimenen kysymys oli englanniks että mitä mun vanhemmat on mieltä siitä että lähen. Alotin lauseen; mun äitiä vähän pelottaa.. sit mun piti hetki keräillä itteeni koska muahan meinas ruveta itkettää :D sitten kuitenkin jatkoin tyynen viileesti, mutta jos haluun lähtee niin se on ok. Tossa vaiheessa mua rupes oikeesti mietityttää. Minä? Jenkeissä? Vuoden?? Mä kuitenkin haluun tätä niin paljon ja jotenkin mulla on semmonen tunne että mun on vaan pakko tehä tää ennenkun voin asettua aloilleni ja perustaa perheen. Mua rupee kaduttaa jos en nyt lähe. Nyt on mun tilaisuus ja mun on tehtävä se! Kun ajattelen koko prosessia ihan tästä hakemuksesta lähtien niin se on tosi laaja. Miten mä selviän niistä? Mua yleensä ahistaa ja stressaa kauheesti tämmöset pitkät projektit koska haluun kaikki aina helpoimman kautta ja kaikkimullehetinyt. Mut onneks mulla on aikaa. Mulla ei oo kiire. Aluks ajattelin että lähtisin 1/2015 mutta nyt rupesin miettimään että voin ihan hyvin lähteä vaikka 3/2015 ja mielummin teenkin niin että on enemmän aikaa valmistautua kun se, että lähen tuli perseen alla.
Oikeesti jos teillä on jotain unelmia niin toteuttakaa ne! Mun unelma on vasta ihan alkuvaiheilla, mutta mä aion tehdä siitä totta. I can and I will ♥ |
4 kommenttiaVastaa |
Au pairiks lähteminen todellakin kannattaa! Niinku ite tossa tekstissä pohditkin niin sitä varmaan jäis jossittelemaan jälkikäteen jos ei mene ja kokeile! Niin paljon sinä aikana ehtii oppimaan uudesta kulttuurista(+muista kulttuureista kuin kohdemaan), itsestään ja elämästä, näkee mahtavia paikkoja, saa uusia ystäviä ja tottakai kaikki ne muut kokemukset! Ite oon ollut reilu puoli vuotta aupairina, en tosin jenkeissä, mutta näin jälkikäteen ainut mitä kadun on se, etten mennyt ja reissannut vieläkin enemmän.vaikka 5 eri maassa reissasinkin tuona aikana :D.jotenkin sitä vaan ajattelee että kyllähän sitä vielä ehtii mutta se aika menee oikeesti tosi nopeasti! Tsemppiä hakuprosessiin ja peukut pystyyn että saat kivan isäntäperheen, se on yks onnistuneen aupairpestin tärkeimmistä jutuista :)
Oi kuullostaa kivalta! Kyllä mä oon lähdössä se on saletti :) ja haluun just matkustella siellä paljon ja tehdä mahd. paljon ettei jää sit mikään kaduttaa :P mua vähän jännittää just että miten löydän mulle hyvän perheen mutta katsotaan katsotaan ;D
Todellakin kannattaa, kun tunnut olevasi niin varma että se saattais olla sun juttu ^_^ sen lisäksi, aina kannattaa muistaa, että pakko ei ole koskaan jäädä, jos vaikka oikeasti sitten tulisikin sellainen tilanne, että haluaa palata kotiin :) mutta itse lukion jälkeen Australiaan lähteneenä, en au pairiksi, mutta tekemään töitä ja matkustelemaan, voin vain suositella vuotta ulkomailla! Jenkit ja australia on kuitenkin niin samantyylisiä kuin suomi, että sieltä saa sopivasti uutta, muttei kuitenkaan mitään mullistavaa kulttuurishokkia niinkuin jos lähtisi Aasiaan tai vaikka Afrikkaan :) ihmiset taitaa Jenkeissä olla niinkun aussit; todella rentoja ja elämäniloisia tyyppejä, joten sekin on vain plussaa! Ja tosiaan, niinkuin muutkin ovat sanoneet, opit ennen kaikkea itsestäsi :) paras puoli ikinä minulle oli juuri se, että tuntemattomana minulla oli ns. Anonyymin etu kun kukaan ei tuntenut eikä kenelläkään ollut ennakkokäsityksiä minusta. Sen kun lähdin ja tein vaikka mitä, ja sain uusia kavereita ja opin hirveästi siitä
Minkälainen itse olen, kun ei ole ulkopuolisten tai lapsuudenympäristön mahdollisesti asettamia ”rajoja” tai paineita, kun ”kaikki kuitenkin tietää tai tuntee mut…” :) vaikutat myös niin elämänmyönteiseltä ja ennenkaikkea avoimelta tytöltä, että saat varmasti paljon irti kokemuksestasi! Tsemppiä :) :)
aiai just tämmöset tarinat saa vaan innostumaan enemmän! Mä haluun jenkkeihin kun se vaan jotenkin niin kiehtoo mua kun siellä on kaikki niin suurta ja överiä ;D ja muutenkin haluun oppia hyvin englantii niin kun siellä kuulee sitä kokoajan niin oppii siinäkin :) kiitos paljon toivon että kaikki tulee menee hyvin <3