Ongelmana minulla on aina ollut aivan liian kiltti ja auttavainen luonne, jonka olen perinyt isältäni! Minulla on facebook kavereita yli 3000 ja hyvin monella on vakavia ongelmia, kuten asunnottomuus, työttömyys, auto pitäisi korjata, parisuhde- ja henkisiä ongelmia. Vain muutamia esimerkkejä mainitaakseni. Monasti minulle soitetaan aamuyöllä ja joku humalainen ääni sammaltaa seuraavasti. ” Morjjesta Jhanne ja jatkaa sitten. Olen niin s…tanan masentunut ja loppu, että halauan nähdä Shiinut ja jutella kanssasi. Ellett tule minun luokseni klo kolmeen mennessä aamuyöllä, niin tapan itseäni!”

Unenpöpperössä mietin ensin, että kuka mahtaa olla kyseessä kun ei kertonut nimeä ja puhelimessani soittajan numeroa ei näy. Yö menee sitten pohtiessa, oliko kyseinen soittaja vakavissa, vaiko ei. Ennen sain satakunta vastaavanlaista viestiä fb:hen, joku halusi mennä naimisiin kanssani tai muuttaa luokseni asumaan jne, mutta suurin osa olivat eräänlaisia avunpyyntöjä.. Melkein minne tahansa meninkin, jotain pitäisi korjata ja kun olen korjannut sen, myös paikalle tullut naapurilla on korjattavaa ja koska olen hänen mielestä niin näppärä, voisin samalla tulla hänen luokse fixaamaan ko. ongelman tai vian.

Työ ja vapaa-aika

Olen rakentanut ja korjannut taloa Punkalaitumella ja laittanut työhön puolentoista vuoden ajan yli 2000 tuntia, saamatta siitä itselleni yhtään mitään hyötyä. Puhumattakaan siitä, mitä se on tullut maksamaan minulle. Lisäksi olen korjannut pientä punaista puutaloa Nummella. Hitsannut aina välillä eräällä telakalla saaristossa. Lupauduin myös auttamaan eräästä virolaisvenäläistä miestä hänen kirjansa julkaisusta ja puhtaaksikirjoittamisesta. Mies istui 38-vuotta yhtämittaisesti sekä Venäjän että viron kovimmissa vankiloissa ja karkasi useita kertoja niistä. Kirjaa ei ole sen arkaluonteisen sisällön takia suostuttu Venäjällä tai Virossa julkaisemaan ja sen vuoksi yritän auttaa häntä sen julkaisussa. Vapaa-aika on monasti pelkkä sana, joka aika pitkälle on menettänyt merkityksensä!

Liika on kuitenkin aina liikaa, se on varsin selvä. Kun rasittaa sekä psyykkistä että fyysistä puolta yli sen tarkoitettujen rajojen, alkaa tapahtumaan. Ensin uni ei millään tule, vaikka kuinka väsyttää. Kun se sitten lopulta tulee, on se varsin katkonaista ja kun herää on entistä väysyneempi. Myös mieli alkaa muuttumaan. sitä huomaa olevansa ärtynyt ja riidanhaluinen yhä useammin ja useammin. Joskus koko päivän. M;yös kiinnostus ympärillä oleviin asioihin vähenee, kunnes ei enää mikään kiinnnosta. Usko itseensä ja omiin kykyihin vähenee ja pian arkitavalliset työt ja puuhat tuntuvat yhtä vaikealta kuin kiipeäminen K2-vuorelle. Lopulta tulee masentuneisuus ja välinpitämättömyys, eikä sitä enää jaksa edes vastata puhelimeen tai soittaa kenellekään, vaan pysyttelisi mielummin päivät pitkät peiton alla ja toivoisi voivansa painua unholaan. Ja, nyt on vielä tulossa syksy, joka masentaa entisestään! On vanha sanonta, että autettavia on maailma täynnä, mutta kuka auttaa auttajaa. Syysterveisin. Jan Jalutsi. Ja ps. yritän seuraavaksi kirjoittaa jotakin positviisempaa tekstiä.