”Suomi on paska maa, täällä on kaikki ihan perseestä”. Kummeli -elokuvasta lainattu kommentti tiivistänee blogini sisällön yhteen virkkeeseen. Enemmän tai vähemmän aktiivisesti olen soittanut samaa levyä ainakin viimeiset kuusi vuotta ja koostanut aiheesta kirjankin.
Mutta ei se ole sitä. Ei Suomi ole paska maa. Suomi on yksi maailman parhaista maista niin luonnon, kulttuurin kuin ihmistenkin osalta. Ainoastaan ilmastoa en ala puolustelemaan. Tämä maa on minulle rakas ja siinä on niin paljon hyvää ja puolustamisen arvoista, ettei sitä yksiin kansiin voisi parhainkaan kynäilijä mahduttaa.
Välittämisestä minä valitan ja vaikeroin. Koen aitoa huolta isänmaasta ja sen ihmisistä. Hyvinvointia ja vaurautta tuottava talous on jumissa ja poliitikot virkamiesarmeijan tuella rakentavat kovaa vauhtia kafkamaista sääntelyhelvettiä. Julkinen sektori kasvaa kuin mytologinen maailmankäärme Jörmungandr kääriytyen lopulta koko maailman ympäri ja purren omaa häntäänsä. Kaiken lisäksi paljon puhuttu suomalainen sisu tuntuu vuosikymmenien aikana lyhentyneen sossuksi.
Monen mielestä yrittäjien (ja etenkin minun) pitäisi lopettaa jatkuva valittaminen ja keskittyä siihen kaikkeen hyvään mitä meillä on. Ylen haastettelussa Taivas + Helvetti -poppoon Antti Kirmanen puhui yrittäjyysaiheisen keskusteluillan järjestämisestä. Tilaisuuden viesti olisi Kirmasen mukaan seuraava: ruikuttamisen sijaan täytyy ryhtyä toimeen.
”Kuten Miki Kuusi sanoi Yrittäjä-illassa, kenenkään yrittäjyys ei ole kiinni valtiosta. Verotusta ja sääntelyä on kaikkialla. Ne eivät ole yrittämisen esteitä, vaan olosuhteita, joiden kanssa pitää tulla toimeen”, Kirmanen sanoi haastettelussa. Hänen mukaansa ei pitäisi märehtiä olosuhteiden puutteita, vaan tarttua vain rohkeasti toimeen.
Olen täysin eri mieltä. Ei pidä olla tyytyväinen olosuhteisiin tai ”tarttua rohkeasti toimeen”. Mikään innostus ei muuta sitä tosiasiaa, että vaikka kampaajalla on vain kaksi kättä, eikä hän voi nykyisissä puitteissa kummoista toimeentuloa tehdä ja kaupan päälle tulee valitusta liian pienestä tekstistä hinnastossa. Ei konepajan auta tarttua rohkeasti toimeen, jos verottaja vie vuodenvaihteessa viidenneksen rahoista, jotka olisi voitu käyttää seuraavan vuoden investointeihin.
Ravintolaa ei paljoa lämmitä asiakkaat karkoittava pettynyt Oiva -naama sen vuoksi, että harjat eivät olleet oikeilla paikoillaan siivouskomerossa ja tarkastajalla oli huono päivä. Kylän lapsia ei kiinnosta, että 300 000 yrittäjää pärjää sääntelyviidakossa jos luistinrata jää talvella jäädyttämättä sen vuoksi, että vapaapalokunnan kuljettajalla ei ole tarpeetonta ja kallista ammattiajolupaa.
Jostain on jäänyt mieleeni lause: ”Kaikki mitä tarvitaan pahan voittoon, on että hyvät ihmiset eivät tee mitään”. Pahan voitosta puhuminen on turhan teatraalista, mutta asian ydin on mielestäni oikein. Ei meidän tule hyväksyä maamme alasajoa, vaan ottaa rohkeasti kantaa ja toimia sitä vastaan. Yrittämisen kohtuuttomien esteiden ja mielivaltaisen sääntelyn hyväksyminen ”olosuhteina” on kuin hyväksyisi koulukiusaamisen keskeisenä osana koulunkäyntiä tai ryöstöt ja raiskaukset osaksi kaupunkikulttuuria.
Halutessaan yrittäjät voivat ottaa ”bottomina” vastaan kaiken mitä työnnetään, vaikka vähän sattuisikin ja kiitellä päälle vielä kun pyyhkivät hyvinvointivaltion lastit naamaltaan. Vaihtoehtoisesti voisimme näin itsenäisyyspäivän hengessä kerätä hieman isovanhempiemme sisun rippeitä ja todeta, että ”Perkele mie oon saant tarpeeksein. Pohja se on miunki säkis”.
Osana pätkä Väinön Linnan hieman tuntemattomampaa teosta, ”Tuntematon yrittäjä”.
11 kommenttia
Hyvä teksti. Tähän kun saisimme vielä Pete Poskiparralta vastineen. Hänkin on toivottamassa valittavat yrittäjät hevon helvettiin tästä maasta. Hän ei meitä kaipaa.
Mistä olet Jussi tämän saanut päähäsi? Olen ollut yrittäjänä 15 vuotta enkä ole missään toivottanut kuin sinut ”hevon helvettiin” täältä. Se taas tietenkin johtuu siitä, että käyt trollaamassa nimimerkilläsi postauksiani ilman alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä.
Kiitos Henri hyvästä kirjoituksesta.
Vai trollaamassa. Olenko minä ollut väärässä jossakin asiassa. Jatketaan keskustelua sinun kommenttiosiossa mikäli haluat. Muussa tapauksessa minäkin toivotan sinulle hyvää Itsenäisyyspäivää ja palaamme myöhemmin asiaan uusien kirjoitusten yhteydessä :)
Milloin pienyrittäjistä tuli ruikuttajia? Tuliko se silooin, kun he huomasivat, että valitsemallaan tiellä ei rikastuta, vaikka niin tapahtuu jossain toisessa maassa?
Vaihda Henri esimerkin kohdetta siitä kampaajasta ja tutustu yritykseen nimeltä M-Room.
Ecuadorissa on mielestäni erinomainen käytäntö, jopa Viroa parempi, investointien verohelpotuksiin. Tuloksesta maksetaan vero, mutta seuraavana vuonna tehdyistä investoinneista verot saa vähentää 50 %, jos kyseiset investoinnit kapitalisoidaan. Viron mallissa on mahdollista jättää yritykseen sisään varoja ja silti käyttää niitä omistajan hyväksi, jos niin haluaa, mutta tässä mallissa ”verovapaa voitto” on oikeasti investoitava.
Suomessa uskotaan vahvasti julkiseen tuotantoon ja sääntelyn kautta toteutettavaan tasavertaisuuteen. Hyvin on mennytkin tähän asti tällä pohjalla, paljolti kiitos vientiteollisuuden ja em. tavalla ostetun yhteiskuntarauhan ja kohtalaisen palkkatason. Tätä nykyä Suomi kuitenkin kilpailee niin kattavasti aivan erilaisin tavoin toimivien yhteiskuntien kanssa, ettei tällä pohjalla taideta enää pärjätä.
Näitä Henrin juttuja on aina ilo lukea.
Suomi on hyvä maa! Täällä selvitäkseen olisi tosin syytä tajuta historialliset taustamme ja niistä asetelmista juontuva ”pelin henki” – niin ja koittaa siinä sivussa pelata omat korttinsa mahdollisimman fiksusti.
”Tuntematon yrittäjä” kuvasarja kuvaa loistavasti omiakin ajatuksiani. Tosin sillä erotuksella että tuohon Rinteen naaman tilalle voisi laittaa oikein pulskasti voivan, täysin piloille hemmotellun monisatapäisen suomenruotsalainen virastonväkikastin tuomareineen päivineen niin oltaisiin asian ytimessä. Yle veroja rohmuava väkihän siellä jo esiintyykin.
Tuntematon yrittäjä tietää jo yrittäjäksi ryhtyessään joutuvansa näiden rohmujen elatusvelvolliseksi vailla pienintäkään epäilystä omasta roolistaan tuossa touhussa.
Toisaalta. Jos näissä oloissa palkollisena joutuu työttömäksi niin sitä on herkästi laskujensa ja velkojensa kanssa kaulaa myöten lirissä. Eikä ketään tunnu lohduttavan tieto siitä että näistä kusisista työttömyyden oloista on mahdollisuus päästä pois ”nousemalla” yrittäjille luotuun ”reiluun” mutta sairaan armottomaan pelureiden hallitsemaan maailmaan.
Tässä eräät ”tuntemattomat yrittäjät” odottavat ”nousuaan” yrittämään:
http://tinyurl.com/me8e6v7
Jotenkin sitä toivoisi että tässä ponzissa olisi tarjolla muitakin, hieman houkuttelevampia ja inhimillisempiä vaihtoehtoja. Vaikka toki täytyy ymmärtää pelin henki ja että suomen kaltaisessa kolonialistisesti hallituissa siirtomaassa tämän tason velkaponzeja viritellään jokaiselle sukupolvelle.
Nyt on Henkan kirjotus täyttä asiaa!
Hyvä Henrik!
Suomessa on paskaa vain kulttuuri ja ihmiset. Säässä ei ole mitään vikaa. Muisssa maissa on ihan samanlainen sää mutta muut asiat ovat toisin.