Aluksi voin kertoa, että tämä viikko on ollut dietin rankin. Stressitasot on ylittäny rajansa jo monet kerrat. On ollut muuttoa, töitä, kahet treenit päivässä, hankintoja kisoja varten, välttämättömiä ulkonäkö fiksauksia sun muuta. Onneks on viikonloppu ja pystyy vähän huokasemaan. Nyt jos koskaan huomaa valmentajan merkityksen. Kun tuntuu, että kaikki räjähtää käsiin, on joku joka rauhottelee ja uskoo muhun. Olen kuitenkin ollut  suurimman osan viikkoa hyvillä fiiliksillä. Ei oo ollut aikaa edes ajatella ruokaa, joka on helpotus. Väsymys painaa sen verran että nauran jopa omille ajatuksilleni. Mutta ei auta ruikuttaa, pitää takoa kun rauta on kuumaa

Tänään vedin vikat treenit ennen viimeistelyä. Ihme kyllä treeni luisti todella hyvin ja sain hyvän poltteen lihaksiin. Ehkä ajatus takaraivossa MM-kisoista anto mulle lisää voimaa Kisalookista MM-kisoihin vastaan minä itse Alkusi jännitti että mitähän siitäkin tulee, kun en tavallisestikkaan meikkaa. Oon treenannu lavameikkiä nyt moneen otteeseen ja täytyy sanoo, että oon positiivisesti yllättyny. Pääsin ihan siedetttävään lopputulokseen. Jee! Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Oon vielä duunissa maanantain ja tiistain. Ne on mun vikat päivät siinä työpaikassa ja fiilis on siltä osin haikea Keskiviikkona nokka kohti Helsinkiä ja torstaina lähtee lento Meksikoon. Näillä näkymin kisaan sunnuntaina, mutta aikataulut vielä elävät. Jännityksellä odotan millainen kunto on pitkän lennon jälkeen En voi olla ajattelematta, että viikon päästä ollaan jo lavalla. Kaikkein eniten odotan juuri sitä fiilistä! Pienestä pitäen oon rakastanu esiintymistä ja kun meen lavalle se flow on uskomaton! Tunne on koukuttava.  Voi hetkeks unohtaa kaiken muun, keskittyä tekemiseen ja nauttia hetkestä. Muistan vieläkin elävästi kaikki tanssiesitykseni kun olin pikkutyttö.  Vaikkei se aina mennyt rytmilleen musta huomasi, että oikeesti rakastan sitä hommaa.  Eräänä iltana kevätnäytökseni jälkeen äiti sanoi mulle nukkumaan mennessäni:  ”Eve jonain päivänä susta tulee vielä suurien lavojen tyttö”. Se jäi mieleen. Nyt on aika nauttia, tämä on mahtavaa aikaa. Otan Meksikoon mukaan rautaset hermot ja pyrin olemaan paras versio itsestäni. Katsotaan mihin se riittää! Sit ois aika rueta keskittymään skabaan. Kirjottelen tänne vielä jotain pientä ennen lähtöä

Energiaa ja iloa kaikille syksyisiin päiviin! <3

Viime viikkoina on paljon keskusteltu kisojen sijoituksista. Kuka ansaitsi voiton ja kuka ei. Miksi joku ei pärjännyt? Itsekin mietin monen kohdalla, että miksi ei menestystä tullut? Vastaus on helppo: Voit olla maailman makein ja mehukkain persikka, mutta silti löytyy ihmisiä jotka eivät pidä persikoista. Tää on arvostelulaji ja se pärjää kuka miellyttää tuomareita. Tuomarit kyllä osaavat hommansa. Kaikki ovat tehneet suuren työn mutta niin kuin kaikessa kilpaurheilussa vain murto-osa pärjää.

Ylipäätään elämässä, oli tilanne mikä tahansa, harva onnistuu ekalla kerralla. Esimerkkinä, olet tehnyt kaikkesi jotta pääsisit lääkikseen mutta pisteesi eivät kuitenkaan riitä. Hetkellisesti tuntuu, että maailma kaatuu siihen. Pari päivää pyöriteltyä asiaa päätät, että yrität uudestaan ja valmistaudut paremmin. Moni ei onnistu vielä seuraavallakaan kerralla. Vaatii sisua, kovaa luonnetta ja päättäväisyyttä nousta pettymyksestä ja yrittää uudestaan. Se on taistelijan merkki!

Palataan viime kevääseen. Oli huhtikuun alku ja odotin jo kovasti viikon päästä olevaa Fitness Classicia. Katselin kuntoani monelta kantilta ja olin tyytyväinen. Pian koitti kisapäivä ja oli aika nousta lavalle. En päässyt finaaliin. Oloni oli kamala. Mietin vain, että mikä meni vikaan? Sitten tajusin sen, vaikka olin tyytyväinen kuntoon, en ollut tyytyväinen kokonaisuuteen. En ollut tehnyt kaikkea.

 

 

Hei kuinka monet kerrat ollaan hävitty futispeli ja pettymys on aina kova sen jälkeen. Ei sitä kuitenkaan jäädä märehtimään loppuelämäksi vaan pian koittaa uusi peli ja silloin yritetään kahta kovemmin!

Eikä mielestäni elämän kuulu olla vain fitnessiä, elämä jatkuu. Haluan sanoa kisaajille jotka kärsivät pahasta pettymyksestä, että tiedän ainakin osittain miltä teistä tuntuu. Selvisin pahimman pettymyksen yli ajattelemalla kuinka hieno matka mulla oli kisalavalle. Dietti oli hienoa ja opettavaista aikaa ja tutustuin upeisiin ihmisiin! Päätin panostaa muuhun elämään ja nautin ystävieni seurasta, samalla takaraivossa kuitenkin ajatus että ’’vielä mä näytän’’. Tiedustin kevään virheet ja treenasin kahta kovemmin salilla. Tällä kertaa se riitti.

En kuitenkaan sano, että tämä olisi kaikkien laji, mutta se selviää vain kokeilemalla! Laji vaatii paljon henkisesti ja fyysisesti, niin kuin kaikki kilpaurheilu. Vaaditaan paljon uhrauksia, mielenhallintaa ja fyysistä kuntoa. Samalla täytyy kestää muiden arvostelu ja treenata kuin hullu! Jos multa kysytään, jokainen on voittaja, joka haastaa itsensä ja nousee lavalle.

Noniin,  kisahumu on hieman tasoittunut ja fiilikset on hyvät. Tosin viimeviikon stressi laukaisi flunssan, mutta nyt ollaan jo parempaan päin. Pääsen jopa tänään salille jeij! Tähän alkuun sanon, että flunssa ei tunnu missään kun on niin mahtavia ihmisiä ympärillä. Voisin loputtomiin hehkuttaa sitä kuinka olen saanut tsemppiä ystäviltä ja tuntemattomiltakin. On hienoa kun ihmiset onnittelevat kauppajonossa tai kun lapsuudentuttavat ostavat kukkia. Viime viikolla tuli pariinkin otteeseen herkisteltyä, kun sai kuulla onnitteluja. Suuri kiitos siis niistä <3

 

Sitten viimeviikkoon. Tunsin jo lauantai iltana että kurkkua kuivasi ja tiesin että ensiviikko menisi flunssan kourissa. Sunnuntaina kurkkukipu kuitenkin unohtui äkkiä, kun mua ootti brunssi. En osaa sanoin kuvailla miltä se maistui! Ahmin ruokaa kuin koira!! hedelmiä, jugurttia ja leipää! Taivaallista! Haha, elämän pienet ilot ovat parhaita Iltapäivällä menin ystäväni Kitan luokse ja teimme yhdessä ruokaa. Kitta oli tehnyt mulle nutellakakun. (Mun omasta pyynnöstä tosin :D) Vitsit mikä kokkikolmonen mun paras kaveri on. Tuli syötyä kyllä ihan huonoon oloon asti ja odotin jo maanantaina alkavaa diettiä.

Flunssa teki tuloaan alkuviikon ja keskiviikkona se iski todenteolla. Ei auttanut muu kuin lähteä töistä ja vitamiini cocktailia naamaan! Kotona ollessani tilasin uudet platformittomat kengät MM-kisoihin. Nyt jänskättää kerkeenkö saada ne ajoissa. Suunnittelin myös varaavani ensiviikolle kuumakivihieronnan, jotta saisin lihakset rennoiksi. Viikonlopun herkuttelu buustasi aineenvaihdunnan käyntiin ja paino on tippunut ihan kivasti Kisoihin on vielä pari viikkoa, joten aikataulussa ollaan.

 

Kerroin ennen Jyväskylän karsintoja, että elämässäni on alkamassa uusi kausi. Viime viikkoon kuului muutakin kuin vain flunssa. Aloitin muuttolaatikoiden pakkaamisen aika haikein fiiliksin. Muutan pois Jyväskylästä. Roudaan kamat aluksi porukoiden luokse, joka on tukikohtani kilpailujeni ajan. MM-kisojen jälkeen kisaan Nicole Wilkins Fitness Championshipsissä ja SM-kisoissa Nordic fitness expossa. Oon asunut Jyväskylässä kolme ikimuistoista vuotta ja päässyt tutustumaan huippu tyyppeihin. Tuntuu rankalta jättää ystävät tänne. Mä tietenkin alan vetistellä jo tässä vaiheessa Mulle ystävät ovat perheenjäseniä ja tässä pakkaillessa tulee väkisinkin mieleen kaikki ihanat muistot. Tuutte aina olemaan mulle yhtä tärkeitä, vaikka välimatka pitenee <3

Kerron myöhemmin, kun kuviot selviää, että mihin tää mimmi on matkalla Kiitos Jyväskylä

Hyvää viikonloppua kaikille!