 Liisa ke 05.09.2012 |
   Tänään on yksi niitä päiviä, kun olen viettänyt monta tuntia kuunnellen Rino Gaetanoa. Ja muuta aitoa musiikkia – musiikkia, jota laitan soimaan silloin, kun haluan miettiä sanoja ja merkityksiä, en vain tanssahdella kiillon ja kimalluksen koristaman r’n’b:n tahtiin. Viisikin tuntia voi mennä kuin siivillä, kun yritän aistia italiankielisen tekstin syvimpiä merkityksiä ja arvuuttelen, mitä ihana laulaja-lauluntekijä on jollain erityisen kauniilla ja vaikeasti avautuvalla ilmauksellaan tarkoittanut.
 Tietysti näinkin intohimoisesta teksteihin uppoutumisesta seuraa lähes automaattisesti se, että onnistun rakastumaan niiden takaata löytyvään mieheen – uudestaan ja uudestaan :D Tätä ei onnistu estämään edes se, jos taiteilija on elänyt ennen minun syntymääni tai sattuu itse pitämään miehistä tyttöjen sijaan. Yläasteella esimerkiksi ihastuin Sergei Eseneniin, 1900-luvun vaihteessa eläneeseen venäläiseen runoilijaan, koska jos joku osaa kirjoittaa niin kauniisti, hänen on oltava erityinen ihminen. Onko lukijoissa ketään, joka tunnistaa saman ilmiön itsessään? Vai olenko outo? Okei, taidan olla outo joka tapauksessa. :P
 Olen ihan todellisessakin elämässä aina ala-asteikäisestä lähtien ihastunut hauskoihin ja nokkeliin poikiin, sellaisiin, joita haluan kuunnella, enkä missään nimessä niihin hyvännäköisiin miehenalkuihin,joihin kaikki muut aina rakastuivat, elleivät nämä ihanat ominaisuudet sitten sattuneet yhdistymään samassa tyypissä (ja jos olisinkin tykännyt siitä kaikkien suosikista, en olisi ainakaan myöntänyt sitä, varsinkaan itselleni. ;)). Vaikka mitä hyvännäköisyys sitten on, ellei nokkeluutta? Minua kiinnostaa ihmisissä heidän tapansa hymyillä, heidän silmiensä katse, heidän kasvojensa ilmeet, ne pienet vihjeet, joista voi lukea mitä ihminen ajattelee – tai oikeastaan, joista voi päätellä että ihminen ajattelee.
  Mutta jottei tämä koko teksti rupeaisi muistuttamaan Guardianin deitti-ilmoituksen (suosittelen muuten tutustumaan, jollei ne vielä ole tuttuja – hauskaa luettavaa!) what I want in a partner -kohtaa, voisin siirtyä eteenpäin. Aloin alun perin puhua Rino Gaetanosta siksi, että hänen biisinsä sopivat mielestäni täydellisesti yhteen sellaisten kirkkaiden auringon laskua edeltävien hetkien kanssa, joista yhtenä tämän postauksen kuvat on otettu.
  Uskokaa tai älkää, mutta nämäkin kuvat on otettu aivan Lontoon keskustan läheisyydessä: jatkoimme Lontoon eri alueisiin tutustumista retkellä Caledonian Roadille ja Highburyyn. On tämä vain upea kaupunki.:)
|
2 kommenttiaVastaa |
Oletko koskaan haaveillut kirjan kirjoittamisesta?
Jos olet, niin millä kielellä kirjoittaisit ekaks?
Ilmaiset itseäsi niiin hyvin kirjoittamalla että aivan kateeksi käy.
Kiitos! :) En tiedä, millä kielellä kirjoittaisin; monikielisten ihmisten on usein vaikea valita kirjoituskieltä, koska tietty kieli voi olla vahvempi joillain, toinen taas toisilla kielen osa-alueilla. Nabokov tosin kirjoitti sekä venäjäksi että englanniksi, mutta hän olikin yksi 1900-luvun kirjallisuuden kirkkaimpia tähtiä! :)