 Liisa to 06.02.2014 |
Kotiinpaluu on varmasti yksi matkablogien laiminlydyimmistä aiheista. Monesti se kuitenkin on yksi matkan kohokohdista. Saako tätä edes sanoa?
Itsejulistautuneena matkailuaddiktina tulisi ennemminkin hehkuttaa sitä, miten haaveilee seuraavasta matkasta jo ennen, kuin edellinen on edes päättynyt. Okei, myönnetään, mäkin teen sitä: tämän viikon minilomallani Lissaboniin päätin jo heti ensimmäisten viiden minuutin aikana, että tänne tulen varmasti uudestaan. Siitä huolimatta minusta oli eilen aivan superihanaa astua lentokoneesta Lontoon maaperälle ja vielä ihanampaa astua Lontoon kaduilta oman asuntomme lämpöön. Jätin matkalaukun eteiseen, heitin vaatteet sohvalle ja astuin tyytyväisenä suihkuun. Omaan suihkuun. :)
Tämä ei suinkaan kerro siitä, etten olisi tykännyt Lissabonista. RAKASTUIN kaupunkiin, ja reissu oli todella, todella onnistunut. Sain nauttia samanlaisesta ”ah, ihanaa olla kotona” -fiiliksestä myös esimerkiksi kesäisen Italian-matkamme jälkeen. Ja Italia on sentään mulle kuin viides kotimaa (viides siksi, että mulla on neljä ”oikeaa” kotimaata :P).
Ei, kyse ei ole siitä, ettei tykkäisi jostain kohteesta, eikä varsinkaan siitä, ettei tykkäisi matkailusta. Jotenkin lähteminen merta edemmäs kalaan saa kuitenkin arvostamaan ihan eri tavalla myös niitä rantavedessä uivia sinttejä. Istuimme Portugalissa iltaa paikallisten opiskelijoiden kanssa, ja yksi heistä kysyi hetken Lisboa-hehkutustani kuunneltuani, vaihtaisinko Lontoon Lissaboniin. Ja samalla hetkellä tajusin, että ei, en vaihtaisi. Vastasin jotain mahdollisen diplomaattista ja samalla mietin, että aika harva paikka voisi oikeasti vetää vertoja Britannian pääkaupungille.
Mutta ihan samanlainen tunne mulla oli myös esimerkiksi stadissa asuessani. Matkan jälkeen uppoudun aina samanlaisella innolla tapoihin, jota olen itse nimennyt kotiinpaluurituaaleihin. Uskon, että niitä on kaikilla, joskin varmasti jokaisella vähän erilaisia. Mulla niihin kuuluu esimerkiksi omassa sängyssä omasta kirjahyllystä nostetun kirjan kanssa makoilu, lähikaupan herkuista nauttiminen, matkakuvien läpikäynti, pitkät kävelylenkit omalla asuinalueella ja, aikataulujen niin mahdollistaessa, yleinen rentoilu intensiivisten matkapäivien vastapainoksi.
Tunnistitko itsesi? :)
P.S. Yksi kotiinpaluuseen tiiviisti liittyvä rituaali on tietysti poikaystävän syliin käpertyminen. Niin tälläkin kertaa. Siinä söpöillessämme T kertoi rakastavansa mua ”uncountably infinitely”. Sen jälkeen hän tarkensi, että äärettömyyden muotoja on kaksi – on olemassa myös countable infinity, kuten Cantorin teoreema hyvin osoittaa. Tämän jälkeen hän kysyi mitä mieltä olen tiedemiehiä askarruttavasta kysymyksestä: onko numeroita olemassa oikeasti, vaan ovatko ne vain tapa, jolla ihmiset yrittävät rationalisoida maailmaamme. Tähän liittyen T pyysi mua myös pohtimaan, voidaanko sanoa, että esimerkiksi meidän parisuhteemme on olemassa. Pääsimme siis yhdessä hetkessä rajattomasta rakkaudesta koko suhteen kyseenalaistamiseen. The perks of coming home to a scientist <3.
**************************************
Instagram Travel Thursday on kokoelma matkailuun ja instagramiin liittyviä postauksia. Suomessa projektia vetävät Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit, ja niiden sivuilta löytyy paitsi lisätietoa, myös ohjeet osallistumista varten.
|
||
4 kommenttiaVastaa |
”Kotiinpaluu on varmasti yksi matkablogien laiminlydyimmistä aiheista. Monesti se kuitenkin on yksi matkan kohokohdista. Saako tätä edes sanoa? ”
Saa sanoa! Ihana postaus <3
Hihi :) Grazie!!
Aaah….uncountably infinitely! Tuon kommentin takana täytyy olla aika ihana mies! Asian vierestä oma silloinen poikaystäväni ja nykyinen aviomieheni sanoi vuosia sitten että ”I can’t wait to grow old with you”, jotenkin ihanin kommentti mitä itse olen koskaan saanut…
Mutta asiaan, itse ainakin alan asennoitumaan kotiinpaluuseen reissun loppupuolella niin, että ajatukset lähinnä pyörivät jo siinä mitä kotona tulee tekemään ja tapahtumaan. Siinä vaiheessa on ihan turha kokea mitään uutta ja ihmeellistä reissukohteessa kun ajatukset ovat jo muualla. Ja kyllä, on se kotiinpaluu tavallaan yksi reissun kohokohdista myös!
No kyllä!! On se aika ihana :). Ja oi miten kauniin kommentin olit itse mieheltäsi saanut!
Mullakin on joskus samanlainen fiilis, etenkin jos tiedän, että kotona odottaa paljon kaikkea tehtävää. Esim. tänä kesänä tiesin, että lomailun jälkeen on aloitettava kirjoittamaan gradua ihan kunnolla, ja kyllä kieltämättä pohdin sitä kerran jos toisenkin myös italialaisella biitsillä makoillessani. Mutta ei se haittaa – on kivaa, kun reissussa on kivaa, ja superkivaa, kun on kivaa myös palata kotiin. :)