 Liisa ke 04.12.2013 |
Peilin kautta kuvatut selfiet ovat aina yhtä tyylikkäitä, mutta mua rupesi naurattamaan eilen hississä kun tajusin, että kaulaliinani, toppini, kännykkäni, kuulokkeeni ja jopa ponnarini ovat samaa sävyä. :) No, pinkki on hyvä piristys kiireiseen arkeen: olen tällä viikolla käynyt jo kahdessa haastattelussa ja kaksi on vielä kalenterissa ennen viikonloppua.
Olen luvannut itselleni, että jos sopivaa duunipaikkaa ei pian löydy, keskityn ensi keväänä gradun kirjoittamiseen. Pakko, jos haluan, että tämä toinen tutkintoni valmistuu lähempänä vuotta 2014 kuin 2024. Vaikka mulla on paljon kokemusta työnteon ja opiskelun menestyksekkäästä yhdistämisestä, on työnhaun ja etäopintojen samanaikainen hoitaminen jostain syystä onnistunut huonosti. Hakuprosessi on kuitenkin henkisesti huomattavasti varsinaista duunia kuormittavampaa, ja on vaikea löytää aikaa esseille ja tenttikirjoille, kun haastatteluja saattaa tulla eteen hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.
Työnhaussa on mielestäni kaksi erityisen inhottavaa juttua verrattuna opiskeluun ja töiden varsinaiseen tekoon. Ensinnäkin, siinä tekee hirveästi duunia, ja tietyllä tapaa aivan turhaan: jos haen vaikkapa sataan työpaikkaan ja saan yhden, jää 99:n muuhun käytetty energia tavallaan ilman vastiketta. Tietysti koko ajan kehittyy paremmaksi työnhakijaksi (at least I hope so), mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Jos vietän kouluesseen parissa 12 tuntia, voin illan päätteeksi superväsyneenä sanoa, että ainakin olen saanut jotain aikaan. Jos vietän saman ajan työhakemusten parissa, en ole saanut aikaan yhtään mitään, ennen kuin inboxiin kilahtaa kutsu haastattelusta. Mikä tapahtuu ehkä joka kahdennenkymmenennen hakemuksen kohdalla. Ja silloin se varsinainen työ haastattelujen, työnäytteiden ja älykkyystestien kanssa oikeastaan vasta alkaa. Olen kaksi kertaa päässyt satojen hakijoiden joukosta kahden parhaan joukkoon, mutta loppujen lopuksi paikkaan on kuitenkin palkattu vain yksi paras, eikä mitalisijoja ole jaossa. Nyt olen taas samassa tilanteessa: meitä hakijoita on jäljellä enää kaksi, ja huomenna menemme uudestaan duunipaikalle arvioitavaksi vielä kolmannen kerran. Saadessani tiedon tästä, olin toisaalta iloinen ja ylpeä itsestäni, mutta samalla tunsin itseni yht’äkkiä tosi uupuneeksi ja mietin, että mun on varmaan pakko päästä hermolomalle, jos haku ei jo pian tuota tulosta. :P
Tästä päästäänkin siihen toiseen ongelmaan: työnhakijana on vaikea vaihtaa vapaalle. Koko ajan voisi olla hakemassa uusiin paikkoihin, parantelemassa CV:tään tai harjoittelemassa haastatteluvastauksiaan. Jos teen jotain järkevää, kuten mielenkiintoista duuniprojektia tai gradua, mua ei haittaa jättää väliin lounastreffejä tai taidenäyttelyn avajaisia. Mutta jos perun treffit ystävieni kanssa tai jätän edulliset teatteriliput hyödyntämättä siksi, että mulla on haastattelu paikkaan, jota en sitten saakaan… auts. Haastattelujen sopiminen Lontoon kulttuurikalenterin kohokohtien mukaan ei kuitenkaan taida olla sellainen vaihtoehto, jota kannattaisi ehdottaa potentiaalisille työnantajille. ;)
Mutta se siitä valituksesta: Olen kaiken tämän työn ja kaikkien näiden haastattelujen ansiosta päässyt muodostamaan erinomaisen kuvan Lontoon tämänhetkisestä työtilanteesta, tutustunut pariin uuteen alaan, tavannut tosi mielenkiintoisia ihmisiä ja luonut uusia kontakteja. Ja onneksi asumme hyvinvointivaltiossa: vaikka todella toivon, etten joudu missään vaiheessa kääntymään työvoimatoimiston tai muun vastaavan tuen puoleen, on kuitenkin helpottavaa tietää, että työttömyysturva on olemassa sitä oikeasti tarvitseville. Kaikissa maissa kun asiat eivät ole niin hyvin. Perspektiivi on hyvä pitää kunnossa: jos 74-vuotias mummoni jaksaa edelleen tehdä 10-tuntista työpäivää, mun on vähän hassua valittaa siitä, miten väsyttävää työnhaku on.
Jos jollain on jotain rohkaisevia duunitarinoita, saa jakaa! Tai onko lukijoissa joku, joka käy läpi tätä samaa prosessia? Entä onko joku onnistunut yhdistämään opinnot ja (täysipäiväisen) työnhaun?
|
10 kommenttiaVastaa |
Oon ihan samaa mieltä työhaun ärsyttävyydestä ja siitä, ettei hakemisen aikana oikein tiedä että milloin saisi relata!
Kuten jo johonkin aikaisempaan postaukseesi kommentoin, niin haen itsekin töitä ulkomailla ja jotenkin koko uudenlaiseen työnhakuprosessin sopeutuminen on ollut aika haastavaa. Lisäksi täällä Saksassa jossa asun on myös mielestäni ulkomaalaisten vaikea saada töitä ilman täydellistä kielitaitoa, joka itseltäni puuttuu :( Miten sun Saksan kielen opiskelu muuten etenee? :D
Eiköhän meille molemmille löydy vielä joku täydellinen työ, tsemppiä seuraaviin haastiksiin!
Kiitos paljon ja tsempit myös sulle! Pidetään peukut pystyssä :) Joo, toi kielitaito on tosi ärsyttävä :/ Etenkin kun itse haen nimenomaan kirjotusohjasiin duuneihin, niin ymmärrettävästi natiivipuhujat tulee etusijalla. Ja sitten vielä se, että suurin osa mun aiemmista kirjoitusduuneista on suomeksi, eli vaikka näytän työnantajalle mun portfoliota, ei tällä ole mitään mahdollisuutta arvioida tekstin laatua, kun harvempi rekrytoija täällä kuitenkaan puhuu suomea, haha :P.
Saksan opiskelu etenee hitaasti, mutta varmasti! Jostain syystä se tuntuu olevan ruotsin tavoin sellainen kieli, jota en pysty oppimaan kahdessa viikossa. tai en tietystikään oppinut esim. espanjaa kahdessa viikossa, siis sille tasolle, että olisin puhunut sitä sujuvasti, mutta olin todella nopeasti sellaisessa vaiheessa, jossa pystyin jo ymmärtämään tai päättelemään ainakin suurimman osan sanojen ja lauseiden merkityksistä. Saksan kanssa… I’m not even close to that point yet. Ehkä se tulee vielä? :P
Sama prosessi Lontoossa käynnissä, ja voin sanoa todellakin että käy jo ihan työstä! Guardian Jobs on koluttu sen verran hyvin läpi että osaan jo kohta ne jotkut työilmoitukset ulkoa. :D Minulla tästä kaikesta tekee vielä vaikeampaa se ettei tutkintoni ole valmis, joten en ole ”graduate” joka tuntuu olevan kriteeri noin 99,9 %:lle mielenkiintoisista paikoista. Huoh.
Tsemppiä sinne myös, pidän peukkuja että saat haluamasi paikan! :)
Kiitoksia! Haha, Guardian Jobs on kovassa käytössä täälläkin! Joo, toi tutkinnon puute on kanssa tuttua – mun työnhaku on vilkastunut huomattavasti sen jälkeen, kun sain virallisen tiedon siitä, että valmistuin ja hyvin arvosanoin. Missä vaiheessa sä oot valmistumassa?
Mun on pitäny kommentoida just tätä työnhakuaihetta jo moneen otteeseen mutta jotenkin se kommentin jättäminen on aina jääny. Eksyin sun blogiin ehkä pari kuukautta sitten ja mua kiinnosti nimenomaan sun työnhaku kun se on itellekin ajankohtainen :) oon siis tänä syksynä valmistunu kans maisteriks ja haen jatkuvasti töitä, mulla on ollut kolmen kuukauden sisällä haastattelut seitsemään yritykseen, osa on ollu vaan puhelinhaastatteluja ja kahdessa oon päässy ihan viimeseen vaiheeseen. Esim toisessa niistä oli eka puhelinhaastattelu, sitten haastattelu toimistolla missä piti pitää myös ennalta valmisteltu esitelmä, sitten kirjallinen ja numeerinen nettitesti ja persoonallisuustesti ja sitten vielä viimenen haastattelu toimistolla ja lopulta sain tietää että se toinen hakija sai työn kun sillä oli vähän enemmän kokemusta :/ Elikkä hyvin voin samaistua sun kirjotukseen :D On lieviä hajoiluja ollu tässä syksyn aikana, mutta toisaalta on hyvä huomata että pääsee sentään haastatteluihin asti, eli papereissa ja hakemuksessa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Toisaalta sain palautetta että en esim ollut tarpeeksi vakuuttava yhdessä haastattelussa ja otin sen ehkä liikaa itseeni. Rehellisesti sanottuna välillä tuntuu että tekisin mitä tahansa muuta mieluummin kuin töiden hakua mutta toisaalta ehkä joskus vielä ikävöi näitä vapaita aamuja :D Teen myös kahta osa-aikatyötä tässä samalla, mutta ne on molemmat netin kautta tehtäviä että missään toimistolla en käy. Mun mielestä on kans vaikeeta kun tuntuu että ei sais vaihtaa vapaalle tai tulee huono omatunto. Mitä oot muuten opiskellu? Multa on menny ihan ohi :)
Hei, kiitos paljon kommentista! Oon opiskellu stadissa viestintää ja kieliä ja täältä mulla on monitieteinen tutkimusmaisteri (MRes) joka on siis tavallista brittimaisteria vuoden pidempi ja suunnattu niille, joita tutkimus kiinnostaa yhtenä uravaihtoehdoista. :) Mistä aineesta sä oot valmistunut? Ja hei, oliko toi monivaiheinen työhaastattelu Suomessa vai ulkomailla? Oon nimittäin ajatellut että jos jossain vaiheessa kyllästyn täkäläisen prosessin hankaluuteen, on Suomi kuitenkin vaihtoehto, mutta jos meininki on samanlaista sielläkin niin yaiks. :P Tsemppiä!!!
Mun on pitäny kommentoida just tätä työnhakuaihetta jo moneen otteeseen mutta jotenkin se kommentin jättäminen on aina jääny. Eksyin sun blogiin ehkä pari kuukautta sitten ja mua kiinnosti nimenomaan sun työnhaku kun se on itellekin ajankohtainen :) oon siis tänä syksynä valmistunu kans maisteriks ja haen jatkuvasti töitä, mulla on ollut kolmen kuukauden sisällä haastattelut seitsemään yritykseen, osa on ollu vaan puhelinhaastatteluja ja kahdessa oon päässy ihan viimeseen vaiheeseen. Esim toisessa niistä oli eka puhelinhaastattelu, sitten haastattelu toimistolla missä piti pitää myös ennalta valmisteltu esitelmä, sitten kirjallinen ja numeerinen nettitesti ja persoonallisuustesti ja sitten vielä viimenen haastattelu toimistolla ja lopulta sain tietää että se toinen hakija sai työn kun sillä oli vähän enemmän kokemusta :/ Elikkä hyvin voin samaistua sun kirjotukseen :D On lieviä hajoiluja ollu tässä syksyn aikana, mutta toisaalta on hyvä huomata että pääsee sentään haastatteluihin asti, eli papereissa ja hakemuksessa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Toisaalta sain palautetta että en esim ollut tarpeeksi vakuuttava yhdessä haastattelussa ja otin sen ehkä liikaa itseeni. Rehellisesti sanottuna välillä tuntuu että tekisin mitä tahansa muuta mieluummin kuin töiden hakua mutta toisaalta ehkä joskus vielä ikävöi näitä vapaita aamuja :D Teen myös kahta osa-aikatyötä tässä samalla, mutta ne on molemmat netin kautta tehtäviä että missään toimistolla en käy. Mun mielestä on kans vaikeeta kun tuntuu että ei sais vaihtaa vapaalle tai tulee huono omatunto. Mitä oot muuten opiskellu? Multa on menny ihan ohi :)
Mulla on sama työnhaku-prosessi menossa, kohta jo puoli vuotta olen juossut haastatteluissa ja lähetellyt hakemuksia ympäriinsä. Just laskin, että mulla on mennyt haastatteluissa käymiseenkin ihan älytön määrä rahaa, kun matkustan Wieniin junalla ja joudun siellä ostamaan metrolipun ja syömään… ja kaikki tämä tehty monta kertaa ”ihan turhaan”, kun lopulta firma onkin valinnut jonkun toisen. Viimeisin ”olit tosi hyvä, mutta valitsimme sittenkin toisen ehdokkaan” -puhelu tuli tuossa pari tuntia sitten ja minä aikuismaisesti aloin itkeä, en onneksi sentään kesken puhelun. Turhauttaa vaan koko prosessi, ja kuten itsekin kirjoitit, työtä hakiessa on vaikea vaihtaa vapaalle, kun on koko ajan se tietty paine niskassa.
Mä olen jopa ollut työkkärin asiakas, ja nyt pari viikkoa sitten mun työttömyystuet loppui. Ihan kuin ennestäänkin ei olisi ollut painetta löytää työpaikka, niin nyt ihan oikeasti on PAKKO saada pian töitä tai mulla on tili kohta nollilla.
Kauhee avautumisvalitus, sori :D Samassa veneessä siis ollaan, mutta toivottavasti ei kumpikaan enää kauaa! Kuten äitinikin sanoi, se on tilastollinen fakta, että jossain vaiheessa on pakko tärpätä :D
Tiedätkö Aino, tiedän just mitä tarkoitat tolla harmituksella kun on taas kerran saanut kieltävän vaihtoehdon… etenkin, jos on nähnyt paljon vaivaa kyseisen paikan eteen ja ajattelee itse olevansa JUST eikä melkein sopiva siihen hommaan.
Jaiks, onko Itävallassa rajattu tosi lyhyeksi se aika, jonka saa olla työkkärin asiakkaana? Ja ei todellakaan mitään soreja avautumisista, kun itsekin harrastan niitä, ja vertaistuki on oikein hyödyllistä. Kertoiskohan ne tilastot muuten mitään siitä, kuinka nopeasti vastavalmistuneet keskimäärin saa duunia? Tai ihan varmasti kertoisi. Mä en vaan uskalla mennä googlettamaan, jos siellä lukeekin jotain 9kk tai vastaavaa, hahahaha. Toivottavasti päästään tosiaan molemmat pian veneestä kuivalle maalle!
Joo, siis täällä on sellainen systeemi, että jos on ollut työelämässä alle 5 vuotta, niin työttömyystukea heruu vain noin 25 viikkoa (voi olla pari viikkoa enemmän tai vähemmän, en muista ihan tarkasti). Mulla toi aika tuli tosiaan jo täyteen, enkä ole oikeutettu muihin tukiin, koska asun poikaystäväni kanssa, ja jos asuinkumppani tienaa enemmän kuin 800 euroa kuussa (no kukapa työssäkäyvä EI tienaisi?) niin saat tukea nolla euroa. Jes. Paikallisesta sossusta vissiin voisi vielä anoa jotain, mutta saas nähdä, vielä en ainakaan ole sinne ”nöyrtynyt” menemään :D
Mulle toi 9 kk olisi jopa suht lohdullinen luku, nyt oon ollut reilut 5 kk työttömänä :D Liittyen tohon sun ”viikko työnhakua Lontoossa” -postaukseen, niin siellä ilmeisesti kuitenkin löytyy paikkoja, joita hakea, jos lähetät 20 hakemusta päivässä? Mulla on hakuvauhti keskimäärin 3 hakemusta viikossa, kun yksinkertaisesti ei löydy sopivia paikkoja, vaikka en edes suuremmin nirsoile (haen siis myös paikkoja, joihin olen ns. ylikoulutettu, tai paikkoja joissa on huonompi palkka, kuin alunperin toivoin saavani).
Usein vielä kuulee, kun ihmiset valittavat työstään, kuinka on raskasta tai vaihtoehtoisesti tosi tylsiä työtehtäviä, ja niissä tilanteissa tekisi mieli huutaa, että ”anna se sun paikka mulle, mä haluan töihin!” :D