Miksi sun pitää kilpailla? Vieläkö kilpailemaan?
Nyt vastataan näihin kysymyksiin. Koska kyselen niitä jo itsekkin. 
kuva: Juha Harju
Bikini fitnessin pinnan alle
Voin takuu varmasti sanoa, että useampi lukija näkee lajini täysin erilaisena kuin minä sen näen. Saatat katsoa kilpailijoiden kuvia kisa-asussaan ja ajatella ”WAU, Ompas kaunis!”. Tässä lajissa ei ole kyse kauneuskilpailuista. Kaiken eteen tehdään paljon töitä ennen kuin lavalle mennään. Koko prosessi on yhtä suurta ”tiede-projektia” ja mentaali puolen kontrollia.
Bikini Fitnessissä ruokavalion noudattaminen , treenaaminen ovat keinoja joilla vartaloa muovaillaan parhaaseen kuntoon. yksi asioista joista nautin sekä inhoan eniten tässä prosessissa – Ylittää ja asettaa rajoja, pysyä suunnitelmassa ja pysyä itsekurissa silloin kun normaalisti antaisi periksi.
Se ei ole helppoa tässä yhteiskunnassa, jossa pyritään pääsemään mahdollisimman helpolla. Ihmiset syövät , ostavat ja tekevät mitä mieli tekee. Vastuut vältellään. Rajat ovat kadonneet. Missä on itsekuri ja -kontrolli?
Lava kunto
Fysiikan rakentaminen on erittäin työläs, hidas ja rankka projekti. Koen olevani hommassa vielä täysin lapsen kengissä. Kilpalavalle asti pääseminen ei ole helppo juttu. Useampi jättää homman kesken tai siihen yhteen kertaan.
Koko prosessi on yhtä suurta projektia. Jokainen palanen pitää loksahtaa kohdalleen. Treeni, ruokavalio, lepo, sosiaalinen elämä, lisäravinteet, sekä motivaatio, mieli, terveys….. Puhumattakaan itse viimeistelystä ennen kilpailua. Sairastuminen ennen kisaa saattaa heittää kuukausien työn hukkaa silmän räpäyksessä.
Sitä ei uskoisi kuinka tieteellistä ja tarkkaa homma onkaan. Vaikeutta tulee myös siinä, että samat jutut eivät toimi joka kerralla. Kyse ei ole laihdutuskuurista, jossa pätisi ”syö vähemmän kuin kulutat”. Olen itsekkin huomannut kuinka jokainen dieetti on ollut täysin erilainen ja loppu tulos vaihdellut. Viimeisin dieettini oli oikeastaan suurin pettymys.
Miksi ihmeessä pitää sitten kilpailla?
Laji, jossa en välttämättä sijoitu tai saavuta sitä pystiä ei sen kummempaa kunniaakaan ole jaossa. Niin miksi pitää kilpailla?
Minä kilpailen koska se pakottaa ylittämään omia rajoja, auttaa saavuttamaan tavoitteita ja astumaan ulos mukavuus alueelta. Se vaatii uskomattoman määrän työtä ja aikaa , jossa voi kasvaa muutenkin kuin kropan suhteen. Samalla lailla kun lihakset kasvavat laittamalla ne tekemään kovaa työtä. Pystyn kasvattamaan myös mieltäni haastamalla sitä jatkuvasti.
Kyse on ”työn” loppuun viemisestä, tahdosta rakentaa parempi versio itsestäni. Sen saavuttaminen on paras palkinto koko projektissa. Itsensä ylittäminen! Loppuun voisi todeta ”kukin tavallaan!”.
Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.
Vartalo ”ei ole paljon mitään”. Se tulee ”katoamaan” ajan kuluessa. Koska tahansa voi sairastua tai joutua onnettomuuteen. Henkiset voimavarat ja niiden hyödyntämin kuitenkin jäävät. Tämän lajin harrastaminen on opettanut vahvuutta itsessäni.
Varsinkin nyt kun olen täysin ”poissa pelistä”. Eli tällä treeni tauollani olen joutunut palaamaan kaiken ytimeen. Miettimään jatkoa ja tavoitteitani. Miksi luopua jostain jos se on kivaa? Kannustaa terveelliseen elämän tapaan? Toki voisi harrastaa treenaamista ihan omaksikin ilokseni, mutta se ei kantasi kauaksi. Nopeasti sitä laiskistuisi. Kilpaileminen pitää kehityksen halua yllä.
Ei kommentteja