Fitness kohu puhuttaa tällä hetkellä. Ensin en ajatellut asiasta kirjoittaa, koska niin moni alan tuntija on kirjoittanut jo mielipiteeni moneen kertaan. En kuitenkaan voi olla sanomatta mitään, kun puhutaan esikuvasta nuorille. En luule, että ihmiset arvostelisivat lajia negatiivisesti kateudesta johtuen. Lajista ei vaan tiedetä tarpeeksi. Tuntuu, että ihmiset sekoittavat fitness elämäntavat ja fitness-urheilun keskenään.
Fitness elämäntavat:
Syöt terveellisesti
Urheilet riittävästi
Haluat, että sinulla on hyvä ja energinen olo
Haluat olla tyytyväinen vartaloosi ja näyttää hyvältä
Fitness kilpaurheiluna:
Noudatat kurinalaista diettiä
Treenaat kuin hullu
Teet kaikkesi voittaaksesi
Rakastat urheilua
Näin mä nään nämä kaksi täysin eri asiaa! Olen 19-vuotias ja koen olevani perusterve tyttö, joka nauttii siitä mitä tekee. Minusta on hienoa, että terveellisistä elämäntavoista on tullut trendi ja sitä kautta esimerkiksi alkoholin käyttö on vähentynyt nuorison keskuudessa. Fitness on opettanut minua noudattamaan terveitä elämäntapoja. Fitness kilpaurheilu vaatii taas samoja avuja kuin mikä tahansa huippu-urheilu.
Fitnesskö epäterveellistä?
Kun pelasin futista kaikilla oli yhtä sun toista vaivaa. Milloin oli jalka paketissa ja milloin pikkurilli oli murtunut. Pahimmillaan osa pelaajista pelasi kaksi kuukautta vuodessa. Itsellenikin tuli leikkauspöytä tutuksi. Kontaktilajeissa varsinkin loukkaantumisen vaara on suuri.
Kilpaurheiluun kuuluu hyvät ja huonot hetket. Mulla meni futiksessa välillä monta kuukautta niin, että jokainen treeni meni suoraan sanottuna päin v*****. Se oli aika paljon ottaen huomioon, että treenasin viidesti viikossa. Nappikset taisi joskus lentää seinään. Monet kerrat suunnittelin lopettamista. Sitten tuli taas hyviä hetkiä, jotka palkitsi.
Blogin kirjoittaminen ei ole yleistä muissa lajeissa kuin fitneksessä. Fitnessbloggaajien pahanolon tunteisiin tartutaan ja ne otetaan liian vakavasti. On toki bloggaajia, jotka kirjoittavat vain siitä, kuinka rankkaa fitness on ja kuinka tuli taas repsahdus. Monelle tulee yllätyksenä, että urheiluun kuuluu myös huonot hetket. Mielestäni ennen kisoihin lähtemistä olisi hyvä treenivuosia olla vähintään kolme. Fitness lavoille voi päättää lähteä kuka tahansa ”Pirkko”, mutta kuinka moni huipulla oleva valittaa, että fitness on niin perseestä? En oo ite ainakaan kovin monta kertaa törmännyt. Dietti voi olla rankka rupeuma henkilölle, jolla ei ole aiempaa kokemusta urheilusta. On tärkeää omistaa hyvä peruskunto. Myös muu elämä ja ihmissuhteet tulisi olla kunnossa.
Tässä kuvat musta kisakondiksessa ja offilla.
Musta on hauskaa lukea fitness kohun aiheuttamia kommentteja. Kuka on sanonut, että me tuntisimme itsemme kauniiksi lavakunnossa ? 
Minustakin lavakuntoiset mimmit näyttivät hurjilta ennenkun lähdin itse lajiin. Reaktioni oli ”Vau! Hitto toi on tehny duunia” Ei suinkaan: ”Hei tolta mä haluun näyttää ens kesänä biitsillä” Ehkä juuri tässä on se ongelma. Kaikki eivät ymmärrä, että kisakunnossa ollaan vain päivä ja se ei ole normaalitila.
”Miks sä sit harrastat tollasta lajia jos et pidä sitä kauniina?”
Olen ennenkin painottanut sitä ja painotan nytkin, että en tee tätä ollakseni kaunis. Ei sinne päinkään! Jos lähdet mihin tahansa kilpaurheiluun sillä periaatteella, että tuntisit itsesi kauniiksi se tuskin kantaa kovin pitkälle. Pikemminkin keho on mun taideteos.
”Kylkiluut näkyy, HYI”
Tuntuu väärältä, että ihmiset ovat niin hurjan ankaria! Tulee kuittia siitä kuinka tää on rumaa ja sairasta. Oli sitten laiha, lihava tai lihaksikas eikö se ole jokaisen oma asia? Ite en kyllä kirjottele tuolla kenellekkään ”hyi oot läski” kommentteja tai arvostele negatiivisesti luonnostaan todella laihaa ihmistä. Minusta tollanen toisten haukkuminen vasta huonoa esimerkkiä tuokin! Voin kertoa teille 19-vuotiaan näkökulmasta joka on elänyt aika risaisen nuoruuden, että en tiedä mitä minulle olisi tapahtunut jos en olisi löytänyt fitnestä. Minusta jokainen saa tehdä ja harrastaa mitä haluaa, oma onnellisuus mittarina. Se miten kohtelet täällä muita tekee sinusta hyvän ihmisen, ei se miltä näytät. En sairasta ”sallittua syömishäiriötä” vaan teen sitä mistä nautin ja missä olen sydämelläni mukana.
-Eve
Kiitos kaikille kommenteista.
4