 Liisa ti 25.02.2014 |
Olen taas Lontoossa. Lentoni saapui perille illalla, ja flunssainen poikaystäväni oli käymässä sänkyyn jo siinä vaiheessa, kun olin itse vasta purkamassa laukkujani ja menossa suihkuun.
- Älä sit oo pitkään siellä, vaan tuu nopeesti tänne. Mä haluan jutella sun kanssa! T ilmoitti. Niin, Ukraina on varmasti ollut se aihe, josta olen lukenut eniten tämän ja viime viikon aikana. Silti – tai ehkä juuri siksi – en osaa sanoa siitä mitään. Synnyinkaupunkini Rostov sijaitsee alle sadan kilsan päässä Ukrainan rajasta, vaarini on käynyt yliopistonsa nykyään Ukrainalle kuuluvassa Odessassa, hänen sukulaisiaan asuu alueella paljon ja lisäksi mulla on monta ukrainalaista ystävää. Facebook-feedini on täyttynyt ystävieni ja tuttujeni kirjoituksista, valokuvista, videoista. Osa on ollut toivekkaita, osa järkyttäviä, osa surullisia, osa innostuneita. Osa on kannattanut Maidania ja osa vastustanut sitä jyrkästi. Osa on haukkunut Janukovichia, osa pilkannut oppositiojohtajia. Osa on pyytänyt apua EU:lta, osa Venäjältä, osa ollut pettynyt kaikkiin ulkovaltoihin. Yhdistäviä tekijöitä on ollut vain yksi: kaikki ovat yksiselitteisesti tuominneet väkivallan. Myös eri tiedotusvälineet kertovat eri tarinoita, eikä niihin aina voi luottaa. Mulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi asiantuntemusta edes muodostaa Ukrainan tilanteesta omaa mielipidettä, saati sitten vielä kertoa siitä muille. Vaikka ihan hirveästi en ehtinyt muita uutisia työhaastattelu- ja semmakiireiltäni seurata, pari juttua kiinnitti kuitenkin huomioni. Olin aivan fiiliksissä kun kuulin, että Firenzen pormestari Matteo Renzi on Italian seuraavaa pääministeri. Miksi? Ensinnäkin, hän on nuori – hyvää vaihtelua. Toiseksi, hän kuuluu Partito Democraticoon. Tähän väliin pieni disclaimer: en ihan hirveästi tykkää kommentoida Italian politiikkaa yhdestä yksinkertaisesta syystä – en tunne sitä tarpeeksi hyvin. Italialaisilla ystävilläni on keskenään hyvin erilaisia mielipiteitä sen tilasta sekä siitä, kenen tulisi olla vallassa. Tämä on ihan luonnollista – kyllähän Suomenkin poliittisesta tilanteesta saa tosi erilaisen kuvan riippuen siitä kysyykö demarilta, kokkarilta vai persulta. Kuitenkin tiedän, että esimerkiksi PD:n progressiivisen verotuksen kannatus ja Eurooppa-myönteisyys ovat isoja plussia in my books. Jotain kertoo myös se, että Renzin nimittämässä hallituksessa on kahdeksan miestä ja kahdeksan naista! Kolmas ja tärkein syy riemuuni on kuitenkin hyvin yksinkertainen: jos tiedän jotain jostain italialaisesta politiikosta, niin Matteo Renzistä. Hän nimittäin toimi Firenzen pormestarina jo keväällä 2011 vaihtoni aikaan (ja on itse asiassa valmistunut mun vaihtoyliopistosta, Univesita degli studi di Firenzestä). Pormestarina hän on tehnyt aivan mahtavia, kaikkia kaupunkilaisia hyödyntäviä päätöksiä. Yksi niistä oli kävelykeskustan laajentaminen. Kesäkuussa 2011 mukana katubileissä, jotka seurasivat päätöstä liittää mm. Piazza Pitti autovapaaseen alueeseen, ja äskettäin sain myös kuulla, että Firenze poistaa Piazzale Michelangelo -näköalatasanteelta parkkipaikat (vihdoin – ihmettelin jo silloin, miten ihmeessä näin merkittävä paikka voi toimia autojen parkkiksena, etenkin, kun tasanteelle kävelee keskustasta jossain puolessa tunnissa, ja lisäksi sinne liikennöi säännöllisesti myös bussi). Tietenkään Renzikään ei ole onnistunut kaikessa – italiaa osaavien kannattaa tsekata tämä artikkeli, joka tiivistää pormestarin onnistumiset ja mokat aika hyvin.
Aiheeseen liittyen, kuinka moni stadilainen hyppi riemusta kuullessaan, että kävelykeskustaa aiotaan laajentaa Mannerheimintielle? Minä ainakin. Ja ilmeisesti aika moni muukin. Itse asiassa mun on tosi vaikea ymmärtää, millä perusteella kukaan saattaa vastustaa aloitetta. Autottomien alueiden laajentaminen tekee kaupungista kuin kaupungista viihtyisämmän, terveellisemmän ja kauniimman. Vai mitä mieltä te olette? :) |
4 kommenttiaVastaa |
Valtuusto käsittelee tuon asian vasta syksyllä, mutta toivotaan parasta!:) Monissa asioissa on sellainen fiilis, että ”miten kukaan voi tätä vastustaa/puolustaa”, mutta ainahan niitä löytyy asiassa kuin asiassa. :D Tässä aloitteessa erityisesti ne, jotka ajavat keskustan läpi ruuhka-aikoina. Itse ei voi ymmärtää miksi kukaan haluaisi keskustassa ajaa, jos ei ole aivan pakko. Toisaalta hyvähän se on Töölössä asuvana huudella, onhan se erilainen vaiva lähteä kehyskunnista… :|
Hahaha, totta! Ja tietysti on tärkeää osata ottaa huomioon myös vastakkainen mielipide ja yrittää ymmärtää sen syitä (vaikka kaikissa tapauksissa ei tekisikään mieli). Entisenä kamppilaisena oon tietysti myös vähän biased tän asian suhteen, mutta toisaalta, vaikka tulisi kauempaakin, niin monilla liityntäasemilla ja myös välittömästi keskustan ulkopuolella on kuitenkin parkkipaikkoja tarjolla. Toivon tosin, että stadin ja stadiin tuovaa joukkoliikennettä kehitettäisiin edelleen, niin ehkä autottomuuskin sitten lisääntyisi kuin itsestään.
Firenzen keskusta on kyllä tosi viihtyisä juuri sen autottomuuden takia :) Toivottavasti Helsinkiin saatais samanlainen fiilis muutoksilla!
Emmi L.
Niin on! Peukut pystyssä! :)