 Liisa pe 27.09.2013 |
British Museum on yksi mun lempparipaikkoja Lontoossa. Ei pelkästään ainutlaatuisen kokoelmansa, vaan myös ihanan tunnelmansa vuoksi. Museo ja sen piha symboloivat minulle tietyllä tapaa tätä kaupunkia. Vilkas, historiallinen ja arvokas. Kiinnostava, vieraanvarainen ja rauhallinen. Ristiriitainen? Kyllä, sitäkin. Olen itsekin esittänyt joissain väittelyissä vaatimuksia siitä, että esimerkiksi Kreikasta viedyt taideaarteet tulisi palauttaa takaisin Ateenaan. Ja samalla olen tyytyväinen siitä, että British Museum pitää niistä varmasti hyvää huolta.
 Tykkään hengailla museon alueella myös ihan muuten vaan, ilman mitään sivistäviä taka-ajatuksia. Enkä ole ainoa; aurinkoisella säällä sen edusta täyttyy iloisista lontoolaisista ja turisteista. Toissapäivänä istuin pitkään lämpimällä kivipenkillä upeasta syyssäästä nauttien, ensin yksikseni, sitten Marikan ja Annikan kanssa jutellen. Emme olleet tavanneet pitkään aikaan, joten oli mukavaa päästä vaihtamaan kuulumisia. Juttelimme muiden aiheiden muassa työnhausta, rasismista ja kielten opiskelusta.
 Kun kerran bloggaajaseurassa oltiin, kuuluivat ohjelmaan tietysti myös asukuvat. Oma suhtautumiseni niihin on, kuten olen aiemminkin tuonut esille, varsin kaksijakoinen. Toisaalta on hauska katsoa myöhemmin, mitä on milloinkin päällensä pukenut, ja kuvat ovat tietysti kiva lisä postauksiin. Toisaalta taas omien asukuvieni katselu tuottaa varmaan huvia lähinnä minulle itselleni, ja voin hyvin kuvitella, että joissain ihmisissä koko konsepti herättää syvää myötähäpeää. Lisäksi on vähän harmi, että asukuva on kuvatyyppinä yleistynyt niin paljon, ehkä muiden, mielenkiintoisempien kuvakulmien (pun intended) kustannuksella. Teininä esimerkiksi otin kavereiden kanssa ulkona ollessani kuvia kaveriporukastamme, en kaveriporukkani asuista, ja meininki on tietysti sitten niissä otoksissa vähän erilainen. Does this make any sense?
 Ja vielä yksi toisaalta: asukuvien otto voi olla hauskaa ajanvietettä. Ainakin, jos kysyy bloggaavila kavereilta. :P Kiitos siis Marikalle näistä kuvista! Mitä tykkäätte asusta? Entä asukuvakonseptista ylipäänsä? :)
 |
12 kommenttiaVastaa |
Mä tykkään asukuvista. :D Kuulun kai siihen ihmisryhmään, jota kiinnostaa, mitä muilla on ollut päällä ja mitä he ovat syöneet.
Haha, hauska kuulla! :) No, eiköhän näitä nyt tule täällä vähän useammin näkymään – olen tosin tainnut sanoa tän jo muutaman kerran :P.
Löysinkin tämän blogin kommenttisi vuoksi, pitää ehdottomasti laittaa lukulistalle. Mukava aina kuulla muiden Lontoossa asuvien suomalaisten kuulumisia. :)
Mahtavaa! Ja todellakin, suomalaiset UK-blogit on mun lukulistan ykkösenä!
Minusta asukuvat on ihania, koska niistä saa aina tosi paljon inspiraatiota omiin asuihin. Ja onhan niitä välillä aivan ihana ottaakin varsinkin blogiporukassa. ;)
Joo, taidan kallistua sen puolelle, että kyllä ne on hauskoja… olen tässä asiassa vähän tuuliviiri :P. Asukuvatapaamiset pian pystyyn, yeah? ;)
Täällä yksi asukuvista tykkäävä. :)
Hauskaa! :)
:)
:)!
Mun mielestä asukuvat menee usein vähän yli. En ainakaan itse jaksa katsoa samaa kuvaa kymmenen eri ilmeen kanssa, sehän on ihan sama kun laittais viis kuvaa Notre Damesta, kaikki vähän eri kuvakulmasta ja eri turistit kirkon edessä :D
On tietysti kiva, ettei bloggari ole täysin anonyymi vaan laittaa myös kuvia itsestään omaan blogiinsa, mutta miksi niitä pitää aina olla niin monta täysin samanlaista kuvaa. Yksi tai max. kaksi luulisi riittävän. Mieluummin yleensä lukisin tekstiä ilman kuvia kun usean saman kuvan kanssa.
Mutta tämä on tietysti vain mun mielipide ja jokainen laittakoon omaan blogiinsa juuri ne kuvat mitä haluaa :)
Hyvä pointti! Mä ajattelen monesti, että jos asukuvia kerran laittaa, niitä pitäisi olla joka kappaleen välissä, tai vaihtoehtoisesti vain yksi postauksen alussa. Kuitenkin on vähän hassua rytmittää teksitä kuvien mukaan, kun ainakin itselleni kirjoittaminen on kuitenkin tässä hommassa ja myös muiden blogien lukemisessa se pääasia. Hmmm.