Karmivan hyvää teatteria

Haluatko kiljua kauhusta (ja ehkä myös nauraa kippurassa) seuraavan kerran teatterissa vieraillessasi? Kuten tätä blogia pidempään seuranneet varmaan tietävätkin, mun tapauksessa vastaus on kyllä.

Jos lukijoissa on muita samanlaisia, suosittelen varaamaan liput hyytävän jännittävään Ghost Stories -spektaakkeliin. Lontoon West Endissä ainakin elokuuhun asti pyörivä näytelmä lupaa pelästyttää yleisönsä, eikä petä lupauksiaan. Ghost Storiesin kirjoittajien Andy Nymanin ja Jeremy Dysonin tarkoituksena oli tehdä sellaista teatteria, jollaisen katsomisesta he olivat itse pienenä haaveilleet. 9 desiä jännitystä ja yhden desin huumoria sekoittava resepti on osoittaunut aika menestyksekkääksi ja kiljuttanut vuoden 2010 ensi-illan jälkeen jo yli 300 000 katsojaa, Lontoon lisäksi myös Liverpoolissa, Moskovassa ja Torontossa.

Odotukseni olivat siis korkealla, kun pääsin tällä viikolla katsomaan show’n, mutta se oli jopa parempi kuin olin mielessäni kuvitellut.  En laskenut, kuinka monta kertaa 80 minuuttia kestävän esityksen aikana kiljuin ääneen, mutta voin kertoa, että välillä laskin katseeni lattiaan aivan samoin kuin kauhuleffoja katsoessa. Aika hyvä tulos, kun näytelmien special effects -valikoima on käytännön syistä vähän kapeampi kuin elokuvissa.

Ghost Storiesin erikoistehosteet ovat kuitenkin tosi vaikuttavia, ja niistä sekä valaistuksesta ja lavastuksesta voi antaa tuottajaryhmälle isot aplodit. Yksityiskohtiin on selkeästi kiinnitetty paljon huomiota, ja oikeaan fiilikseen pääsemisessä avustavat mm. yleisön käytössä olevat vessat (ai miten? Käykää itse katsomassa :P). Aivan Leicester Squaren metroaseman tuntumassa sijaitseva Arts Theatre toimii muutekin tunnelmallisena näyttämönä tälle viihdyttävälle ja selkäpiitä karmivalle show’lle.

Ihan oma lukunsa ovat näyttelijät, joiden edelliset roolisuoritukset ulottuvat Bridget Jonesin päiväkirjoista Shakespeariin. Millaista äänenhallintaa, millaista liikettä, millaista vuorovaikutusta yleisön kanssa! Juuri näyttelijöiden hieno työ oli yksi iso syy siihen, että yleensä kaikkiin pelottelujuttuihin olankohautuksilla suhtautuva poikaystäväni nautti esityksestä.

Mitä tulee itse näytelmän juoneen, en voi paljastaa paljonkaan: esityksen lopussa yleisöä pyydetään pitämään sen salaisuudet itsellään.  Mietin etukäteen, unohtuuko tarinan kehittäminen, kun tarkoituksena on tarjota yleisölle pääsylippujen edestä penkistä hypäyttäviä kohtauksia – mutta niin hauskaa kuin kirkuminen onkin, on tässä näytelmässä on myös oikeasti mielenkiintoinen tarina.

Briefly in English: This week, I got the chance to see Ghost Stories at The Arts Theatre. Was expecting a couple of good screams and an entertaining night out. Got so much more: a multisensory show where every detail, from the sound effects in the customer toilets (yep, really!) to scents in the auditorium had been carefully thought through. The cast is superb, and, though I don’t want to give anything away, the plot will really surprise you. If you’re smart enough to go and see the show that is – and I highly recommend that you do!

Has anyone else seen the show?