Seuraa Eitykkaa
Lifestyle

Tämän kylän homopoika

Tämän kylän homopoikaTämän kylän homopoika
Seuraa
Seuraa!
15 seuraajaa

eväsretki (2 of 9)

Nyt on meille hyvä ilma
Ja hyvä meininki
Meil on mukana koira
Ja eväspaketti
Sä oot pakannu ruokaa
Ja mä juotavaa
Tääl on hyvä olla
Ollaan mitä halutaan

eväsretki (5 of 9)

Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan
Vietän aikaa nyt kun vielä voin
En aio miettii yhtään tulevaa
Se on tästä hetkestä vaan pois

eväsretki (4 of 9)

Jätettiin ironia himaan
Ja sarkasmi
Jos ei oo mitään sanottavaa
Voi olla hiljaakin
Ei tarvii kelaa miltä näyttää
Sil ei oo väliä
Kun muistaa ottaa vastaan
Niin saa enemmän

eväsretki (8 of 9)

Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan
Vietän aikaa nyt kun vielä voin
En aio miettii yhtään tulevaa
Se on tästä hetkestä vaan pois

Koira ei oo semmost rotua
Et osais hakee keppiä
Ei siltä sellaista ees vaadita
Nyt nautitaan elämästä

eväsretki (6 of 9)

Tää on hyvä eväsretki
Yksinkertainen
Mulla on nyt kaikki
Mitä tarvitsen
Ei se oo pelkkä ilma
Eikä ruokakaan
Se on tää seura
Joka saa mut nyt laulamaan

eväsretki (1 of 9)

Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan
Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan
Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan
Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan

(Samae Koskinen – Eväsretki)

Käytiin Killen kanssa viettämässä pitkäperjantaita Samppalinnan puistossa. Kaikki oli kuin Samaen biisissä, koira vain puuttui. Oli lämmintä ja kaikkialle oli ilmestynyt kukkia, jopa katukiveyksen koloista puski kukkia.

kuva2
Turussa Aurajoen yli liikennöi mitä ihanin Föri. Föri on pieni ja oranssi lossi. Se tosin liikennöi niin kaukana keskustasta, että harvakseltaan sen kyytiin on todellista tarvetta. Aina joskus kävelyretket kuitenkin yltävät Förille saakka, jolloin on mukava vaihtaa joen puolta ja palata kotiin toista puolta. Vähäisestä käyttöasteesta huolimatta Föri on ihana. Juuri sellainen lifestyle-elämänkohotusihana, josta näköjään voi hyvin tehdä oman postauksensakin.
Vähän vahingossa löysimme itsemme eilen Föriltä. Iltapäivä alkoi voileipäkakkukahveilla, josta lähdimme yksissä tuumin porukalla kävelylle. Kävelyreitti kulki tuttuja uomiaan ja pian purjehdimmekin Atlantin Suomenlahden Aurajoen yli.

Föreillessäni mieleeni juolahtaa erilaisia järjettömiä ideoita, joita on miltei mahdotonta vastustaa. Ja aina vain mahdottomammaksi se tulee, matka toisensa jälkeen.
Förille astuessani nimittäin suunnittelen aina ottavani Förin pelastusliivikaapeista pelastusliivejä ja jakavani matkan alussa oman pelastautumisasusteen jokaiselle matkustajalle. Ihan vain varmuuden ja oman mielenrauhani vuoksi. Ja tietenkin kanssamatkustajien turvallisuuden vuoksi.  Kanssamatkustajien ilmeet olisivat näkemisen arvoisia.

kuva4

Förillä matkustaessamme suunnittelimme toisaalta vielä vähän laajempaa performanssia: voisin asiantuntevasti esitellä seuralaiselleni Förin hienouksia. Tässä on penkit, tässä on koneistetusti ylös ja alas liikkuva turvapuomi ja täällä pelastusliivikaapit,  Seuralainen voisi terävänä huomauttaa heti, että pelastusliivejä ei ole riittävästi kaikille. Siihen voisi epämääräisesti mutista jotain siitä, kuinka ensimmäisen luokan matkustajat pelastetaan ensin ja että mitään hätää ei ole. Föriltä löytyy muuten oikeasti aivan riittävästi pelastusliivejä: Ylläolevan kuvan 66 liivin kaapin lisäksi Föriltä löytyy toinen, pienempi kaappi, jossa taisi olla vielä kymmenet pelastusliivit.

Förillä on siis luultavasti pelastusliivejä suunnilleen koko päivän matkustajamäärälle, ei suinkaan yhdelle lautalliselle kerrallaan. Turvallista, turvallista.

kuva3

 

Processed with VSCOcam with x1 preset

Tänne on tullut taas talvi. Ei onneksi ihan niin kovilla lumisenteillä ja pakkasasteilla kuin aiemmin lupailtiin, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Tällainen talvi on oikeastaan juuri minulle mieluinen: lunta ja pakkasta lähinnä koristeeksi. Toisaalta tämä talven paluu tökkii, sillä päiväkausien kevätaallon jälkeen mielessä on vain lyhytvartiset tennarit, värit, kesäriennot, venyvät terassi-illat ja festivaalipassit.

Takatalvea uhmaten lähdimme Killen kanssa kävelylle ja ostoksille Cittariin. Perinteisesti pyörähdimme muutaman askeleen Kupittaan puistossa, jossa ei tietenkään ollut minkäänlaisia eläimiä, talvi kun. Eläimet palaavat aitauksiinsa infotaulujen mukaan vasta kesäkuun alussa, järjettömän pitkä talviloma heillä! Huvitti myös kyltit, joissa huolestuneille puistossakävijöille kerrottiin, että lintuaitaukseen kaivautuvilla vapaana elävillä naakoilla ei ole aitauksessa hätää, vaan ne pääsevät aitauksesta pois samaa reittiä kuin ovat sinne kaivautuneetkin. Naakat eivät siis vaadi keneltäkään toimenpiteitä. Ihanan valveutunutta, jos joku todella on naakoista huolestunut! Ihmiskunnalla lienee vielä toivoa.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Tyhjässä puistossa oli nopeaa kävellä ja jatkoimme matkaa ostoksille. Tästä aika keskiluokkaisesta tavasta on tullut kiva tapa: sunnuntaisin  ei oikeastaan ole muutakaan tekemistä kuin ensin ulkoilla ja sitten kävellä lisää hyllyjen välissä ja vertailla oliiviöljyjen ja nestesaippuoiden litrahintoja ja tuoteselosteita. Vakiintuneeksi tavaksi on tullut napata Cittarista mukaan myös valmiiksi täytetyt patongit. Paikan päällä leivottu ja täytetty ja hintakin on enemmän kuin kohtuullinen. Parhautta.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Kupittaalla käydessä kiinnitän aina huomioni Kupittaan siirtolapuutarhaan. Ennen tulin jotenkin surulliseksi sen nähdessäni: pieni ja suloinen viheralue on ajautunut ahtaalle, suuren automarketin ja ylipäätään laajenevan keskustan ja kerrostalojen väliin. Se näyttää surulliselta. Toisaalta viime aikoina olen ajatellut asiaa toisinpäinkin: Kupittaan siirtolapuutarha on mahtava juuri siksi, että se on suuren automarketin ja laajevan keskustan ja kerrostalojen välissä.

Jotenkin siirtolapuutarhat ovat kiehtoneet minua aina: siellä pienet mökit ja piha-alueet ovat vieri vieressä. Siirtolapuutarhalla on varmasti ihan oma henkensä, josta voi vain haaveilla. Ainoa syvempi kosketukseni siirtolapuutarhoihin on oikeastaan Salkkareista, kun Katri ja Taneli muuttivat siirtolapuutarhamökkiin… Jossain Vares-leffassa siirtolapuutarhamökistä (nimenomaan Kupittaalta!) löytyi ruumis. Kovin on aidontuntuista kosketuspintaa minulla!

Nyt kun tätä kirjoitusta varten siirtolapuutarhaa googlailin, niin tietenkin Turun kaupunki on suuressa viisaudessaan hankkiutumassa siirtolapuutarhasta eroon. Joku kiistatta älykäs henkilö oli vieläpä asiaa pohtinut yleisönosastolla, että pois vaan homeiset puutalot ja viheralueet, keskusta tarvitsee keskustalle tyypillisiä ominaisuuksia, missään muualla kuin Suomessa ei tällainen viherpiiperrys menisi läpi. Rohkenen olla eri mieltä. Jos Kupittaan siirtolapuutarhaa ollaan raivaamassa, aion olla vaikka yksin mökkeihin kahlehdittuna, kun se päivä koittaa. Niin paljon kuin Turkua rakastan, niin kyllä tämä kaupunki vaan välillä vituttaakin.

Processed with VSCOcam with f2 preset

 

Ettei kenellekään jää Kupittaan siirtolapuutarha-osion myötä liian haikea fiilis, haluan esitellä teille uuden kangaskassini. Kassi on meidän ainejärjestömme kassi, ja sen on suunnitellut ihana opiskelutoverini Laura (laurakataryna Instagramissa, on varmaan ok, jos seuraatte häntä). Muusa-kassi (tunnetaan myös nimellä tissikassi) on vain yksinkertaisesti puhdasta neroutta. Innolla odotan ensimmäistä vastaantulijaa, joka kiinnostuu kassista.

Processed with VSCOcam with f2 preset

 

Tänään olin jälleen Kinokoplan leffanäytöksessä. Siellä pyöri tänään Bekas. Olen viime viikkoina nähnyt vähän liian monta elokuvaa, jossa hukuttaudutaan, astutaan miinaan, tapetaan tai tullaan tapetuiksi. Siksi onkin ihanaa lähteä huomenna Helsinkiin. Siellä odottavat Ateneumin Tove Jansson -näyttely ja Helsingin Kaupunginteatterin Tarzan-musikaali ja ihana seura.

Tekevät luultavasti ihan hyvää traagisen draaman viiltelemälle viihdesielulleni.

Suositeltuja blogeja sinulle