 Tämän kylän homopoika to 20.03.2014 |
Palasin eilen illalla Helsingistä. Helsingin reissustani on tulossa vielä itseasiassa useampikin postaus, mutta ensin haluan kirjoittaa kivasta eilisillasta. En muista, milloin kotiinpaluu olisi tuntunut niin kivalta. Menin suoraan kotiuduttuani noutamaan Killeä töistä. Haahuilimme aikamme kaupungilla, kunnes nälän ajamina siirryimme ruokaostoksille. Sain pitkään poissaolleena romanttisen hemmottelun tarpeeseen vedoten ajettua läpi ajatuksen pastasta ja ihanasta tomaattikastikkeesta. Siitä ei tullu aivan niin ihanaa kuin yleensä, mutta voi miten ihanaa se silti oli. Kaikki oli. Kille taas oli jo ennen ruokaostoksia ilmaissut halunsa viiniä kohtaan, joten tottahan sitä oli oltava. Sekin oli ihanaa. Kaikki oli jotenkin kaikin puolin hyvin: oli ihana olla taas kotona, ihana tehdä ruokaa omassa keittiössä, raportoida kaikki mahdollinen Helsingissä nähty, kuultu ja koettu. Viini oli hyvää ja päihdyttävää, vaikka pullo valittiin summamutikassa, jolloin riski pahaan viiniin on aina olemassa. Toisaalta empiiristen havaintojeni mukaan huonokin punaviini on parempaa kuin huono valkoviini. Vaikka valkoisen puolesta yleensä mieluummin liputankin.
Ettei ilta olisi hyytynyt syömiseen, yllätti aina niin terveellisen elämän nimeen vannova Kille minut täysin ehdottamalla, että pitäiskö hakee vielä suklaata tai jäätelöä. Innostuin, tietysti. Kille vielä keksi, että romantiikan maksimoimiseksi voisimme katsoa Pienen suklaapuodin. Vilken idea!, huudahdin ihastuneena. Suklaata, jäätelöä, tai suklaajäätelöä, ja Pieni suklaapuoti. Mitä muuta voi ihminen kotiinpalatessaan toivoa? Ei yhtään mitään.
Harvat (uskoo ken tahtoo) herkkuhetkemme rakentuvat usein Ben & Jerry’sin, tuttavallisemmin BJ:n, ympärille. Valikoimiin oli ilmaantunut uutuuksia: Kille ehdotteli kiinnostuneena kreikkalaistyyppistä frozen yoghurt-jäätelöä, mutta kielsin. Pientä suklaapuotia ei voi katsoa syöden jogurttia! Päädyimme vanhaan tuttuun ja rakkaaseen klassikkoon, Chocolate Fudge Brownieen. Myös Pieni suklaapuoti oli jälleen kerran ihana. Se alkaa mielestäni kuulua samaan sarjaan Yksin kotona- elokuvien tai Sinkkuelämää-tuotantokausien kanssa: ne osaa jo ulkoa kymmenien katsomiskertojen jälkeen, mutta silti niitä jaksaa kerta toisensa jälkeen katsoa.
|
|
Tämän kylän homopoika pe 14.03.2014 |
Tiistaina Turkuun avattiin uusi ravintola Tårget. Tänään kävin testaamassa sen lounaan merkeissä. Turussa tuntuu nyt aukeilevan ravintoloita vähän koko ajan. Huomattavasti enemmän kuin itselläni on maksukykyä, aikaa tai oikeastaan edes halua käydä. Jotenkin olen ravintoloiden suhteen aika vakiintuvaa tyyppiä: kun löydän jonkun hyvän, käyn siellä aina ja ikuisesti. Nyt kuitenkin yllätin itseni, ja lounaskutsun tullessa ehdotin paikaksi tiistaina auennutta Tårgetia.
Tårgetia Linnankadulla, entisissä Yokin ja Roccan tiloissa, pyörittävät samat omistajat kuin Fontanaa ja Di Treviä. Se näkyi lounaassa, mutta ei välttämättä edukseen. Fontanan lounas on ollut erinomaisen hyvä. Erityisesti salaattipöytä on huomattavasti kiinnostavampi kuin lounasbuffetien raastelaarit yleensä. Tårgetissa salaattipöytä oli hyvä ja houkutteleva, joskaan ei Fontanan veroinen. Tårget tuntui Fontanan pienoisversiolta: ei ihan niin hyvä eikä ihan niin laaja, vähän kuin kävisi Hesburgerilla Messukeskuksessa tai Hartwall-areenalla. Salaattipöytä kuitenkin jätti hyvän fiiliksen. Ilomielin olisin voinut syödä itseni täyteen salaattipöydästä, ja melkein söinkin, mutta ruuanystävänä söin tietysti myös oikeaa ruokaa.
Valikoimassa oli riistakäristystä perunamuusilla, paahdettua kirjolohta grillitomaattikastikkeessa sekä tofuacurrya ja vihreitä papuja. Niistä oikein mikään ei toiminut: perunamuusi maistui hyvältä, mutta oli päässyt ikävästi jäähtymään. Riistakäristys on suuri suosikkini, mutta oli Tårgetissa sitkeää. Paahdettu kirjolohi oli mautonta ja vetistä. Kovin hulppeaa lounaselämystä ei kyllä tarjonnut tofucurrykään, joka kärsi mauttomuudesta sekin. Plussaa kuitenkin työntekijälle, joka noutopöytää täydentäessään jutusteli asiakkaille hyväntuulisesti. Huomattavasti mukavampi tunnelma kuin kaikkien odottaessa kiusaantuneen hiljaisuuden vallitessa. Ihan täysin en siis lyö hanskoja tiskiin Tårgetin suhteen. Tottakai paikka vaatii aikansa löytääkseen uomansa. Paikallaan olisi varmasti myös testata ilta-aikaan ihan listan kanssa mitä paikalla on tarjota. Toisaalta ihan Tårgetin vierestä löytyy myös Panini, jonka listoilta löytyy italialaista niinikään. Hankala sauma. Joka tapauksessa Tårgetissa voi hyvin käydä ainakin kerran vaikka lounaalla jo järjettömän hienon paikan takia. Näkyville on tarkoituksella jätetty talon vanhoja rakenteita ties kuinka pitkältä ajalta (siis joku kyllä tietää, minä tähän hätään en).
Haluan uskoa, että puutteet menevät alkukankeuden piikkiin. Niiden jälkeen Tårgetista kuoriutuu varmasti mainio paikka myös lounastamiseen. Mieluusti poikkean Tårgetiin toistekin, ehkä lasillisen ja tapas-lautasen merkeissä. Tårget Mat & Vin bar, Linnankatu 3. http://www.matbar.fi/
|
