On tänään onnenpäivä ja onnellinen oon! Etsin täydellistä munaa kaupungilta ja löysin myös!

Aiemmin keväällä näin maailman hienoimman Muumi-munan Stockalla. Kovasti intoilin ostamisesta, mutta Kille toppuutteli säästämään hankinnan lähemmäs pääsiäistä. Näin tehtiin, ja luonnollisesti munat katosivat kaikkialta hetkessä. Juoksentelin ns. munan perässä ympäri Suomea, sekä Helsingissä että Turussa. Stockalla ei, Postissa ei, missään ei, mistä joku kertoi ostaneensa. Epätoivo valtasi mieleni ja oli pääsiäinen olla pilalla. Ei lohduta Mignonit, ei Kinderit, jos tahtoo kauniin Muumi-munan.

Tein vielä tänään toiveikkaan kierroksen kaupungilla. Wiklundilla ei näkynyt. Postissa ei myöskään, kuten sanottu. Stockmannille piipahdin lähinnä välttääkseni Muumi-munan perään ulisemisen kotisohvalla peiton alla. Yllätys oli lähellä ilonkyyneliä, kun juuri haluamanilainen Muumi-muna odotti minua Hansa-torin puolelle levinneellä Stockmannin pääsiäisosastolla. Ihan piti hihkua myyjällekin ääneen tätä riemua.

Muumi-muna maksoi pääsiäismunaksi melko paljon (normaalihinta 11,90, jostain syystä alennuksessa 9,95e) mutta melko lailla viimeiset rahat oli siihen sijoitettava. Syön sitten vaikka pölyä ja juon kyyneleitä, kuten Killelle asiaa tekstiviestillä perustelin.

Muumi-muna on vaan käsittämättömän kaunis. Luulen, että jätän sen esille ikuisiksi ajoiksi enkä unohda pääsiäisen jälkeen. Sitä paitsi munan hahmovalinnat tuovat hauskalla tavalla mieleen Killen: Kille nimittäin on aika pitkälti kaikkia munaan kuvattuja hahmoja: sievässä neuroottisuudessaan ja eleganssissaan Vilijonkka, kullankeltaisessa otsatukassaan Niiskuneiti. Toisaalta Killessä on paljon Mymmeliä ja pientä Nipsua. Siksikin muna oli ostettava.

Olin jo aiemmin aamulla kirjannut kauppalistaan kohtuullisen määrän muita pääsiäissuklaita. 2 Mignonia ja 2 Kinderiä, molemmille siis yksi kutakin. Pääsiäisherkut löytyivät jo nyt kohtuullisella alennuksella, joten antauduin heräteostoksiin ja ostin myös My Little Pony-munan… Mutta siinä oli sateenkaaria, oli pakko!

Jottei munanperässäjuoksemiseni olisi jäänyt vajavaiseksi, sattui kassalle myös ihanan supliikki ja symppis myyjäpoika. Iloisesti heitimme läppää.

–No nämä suklaat varmasti riittävät täksi pääsiäiseksi.

–Niin, tai ainakin täksi päiväksi.

Ja sitten me naurahdimme hersyvästi. Selvä heteronmerkki oli kuitenkin tuo puhe suklaasta eikä munasta. Polvet notkauttavaa, charmikasta flirttiä olisi eittämättä ollut ”no tässä on kyllä munaa täksi pääsiäiseksi”.

Ja kyllähän tässä tosiaan taitaa ihan riittävästi olla. Pääsiäisen hitti taitaa tänä vuonna olla vitsi Tinder-yllätysmunasta, mutta meillä kyllä mennään ihan vain perinteisesti Kinderillä.

Ihanaa pääsiäistä, lukijat rakkaat!