 Henri Heikkinen la 12.04.2014 |
Jos saisin kymmenen miljoonaa euroa, mutta tarjouksen ehtona olisi 90 prosentin vero, ottaisin sen kernaasti vastaan, onhan miljoona euroa kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi kenelle tahansa. Itse asiassa jos nyt saisin kymmenen miljoonaa millä tahansa alle sadan olevalla veroprosentilla, olisi se parannus nykyiseen tilanteeseeni. Kuitenkin ”jo” esimerkiksi viidenkymmen veroprosentti aiheuttaa hyvätuloisissa narinaa. Wahlroos muutti kuulemma Ruotsiin säästääkseen lastensa perintöveroissa muutaman kymmenen miljoonaa satumaisesta omaisuudestaan. Täältä pienestä yksiöstä katsottuna se tuntuu äkkiseltään naurettavalta. Itse olisin varmasti tyytyväinen jo murto-osaan Björn Wahlroosin miljoonista. Miksi raharikkaille ei tunnu riittävän mikään? Vastaus on yksinkertainen. Varallisuus on niin abstrakti käsite, ettei varsinaisesti ole olemassa riittävää rahamäärää. Taloustieteessä tunnetaan käsite laskeva rajahyöty. Rajahyöty on kuluttajan saama hyödyn lisäys tuotteen tai palvelun yhdestä lisäyksiköstä. Laskeva rajahyöty taas tarkoittaa, että jokaisesta uudesta yksiköstä saatava hyödyn lisäys on pienempi edelliseen yksikköön nähden. Yksinkertaistettuna tämä voisi tarkoittaa vaikka sitä, että siinä missä ensimmäinen suklaapatukka on herkullinen, aiheuttaa kymmenes Snickers –patukka lähinnä oksennusrefleksin. Rahaa taas ei koskaan voi psykologisessa mielessä olla liikaa. Toki yksittäisen euron tuoma hyödyn lisäys on aina pienempi edelliseen euroon nähden. Ensimmäinen miljoona on huomattavasti arvokkaampi kuin sadasensimmäinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rahan tuoma psykologinen hyöty itsessään olisi yhtään pienempi. Lisärahalla saa aina jotain sellaista uutta omaisuutta ja statusta, mitä aiemmin ei ole saanut – tai osannut kuvitellakaan. Ystäväni osti juuri itselleen hienon Ferrarin, josta hän ei olisi vielä viitisen vuotta sitten osannut edes haaveilla. Kuitenkaan hänen säälittävät miljoonansa eivät vielä riitä esimerkiksi yksityiskoneeseen, kunnon huvipurteen tai vaikkapa omaan valtioon Afrikassa. Aika monen suomalaisen mielestä Ferrarilla ajavalla ystävälläni on ”riittävästi” rahaa, ja on täysin oikeudenmukaista verottaa hänet kuiviin ”yhteiseksi hyväksi”. Kuitenkin jo nykyisellä verotustasolla hänen mielensä tekee aika ajoin muuttaa kevyemmän verotuksen maahan. Jotta vasemmistolaisittain älykkö tai muuten vain debiili ymmärtäisi korkean verotuksen psykologiset vaikutukset hyvätuloisiin, esimerkkinä pitäisi käyttää luultavasti jotain muuta kuin rahaa, koska pienituloisen mielikuvitus loppuu hyvin nopeasti kesken, kun puhutaan rahasta. Mitä jos opintopisteisiin suhtauduttaisiin samalla tavoin kuin verotettaviin tuloihin? Olisiko oikeudenmukaista, jos opintopisteitä verotettaisiin progressiivisesti? Jos Elmo esimerkkiopiskelija ylittää Kelalle ”riittävän” 5 opintopisteen rajan tukikuukautta kohden, menee kaikista lisäopinnoista 50% ”yhteiseen pottiin”, joka jaetaan niiden opiskelijoiden kesken, joiden opinnot eivät ole edenneet Kelan edellyttämällä nopeudella. Kannustaisiko se nopeaan valmistumiseen? Usein puhutaan, että nallekarkit eivät yhteiskunnassa ole jakaantuneet tasan. Otetaan toinen kuvitteellinen esimerkki. Kumpi tuntuu oikeudenmukaisemmalta:
Jälkimmäinen tilanne todennäköisesti tuntuisi kenestä tahansa pahemmalle, vaikka todellisuudessa nallekarkkeja on kuitenkin jäänyt käteen enemmän. Verokarhun visiitti tuntuu 10 000 euroa kuussa tienaavasta aivan samalle kuin Läski-Paavon karkkiryöstö. Ei siinä lasketa käteen jääviä nallekarkkeja vaan murehditaan epäoikeudenmukaisuutta. Kaikki, jotka ovat ansainneet omaisuutensa huijaamatta muita, ansaitsevat pitää omaisuutensa, oli se sitten tullut perintönä, keinotteluna tai vaikka raakatimantteina perseestä. Miljonääristä harvoin tuntuu, että hän on saanut ”riittävästi” rahaa, koska ihmismieli ei nyt vain toimi niin. Wahlroosista tai kenestä tahansa muustakin tuntuu, että Suomessa joku muu vie liian suuren osan jostain, mikä hänelle oikeudenmukaisesti kuuluu. Hyvin toimivasta ja turvallisesta yhteiskunnasta useimmat maksavat mielellään kohtuullista jäsenmaksua. Mikäli jäsenmaksu ei tunnu enää kohtuulliselta, on luonnollista etsiä parempaa jäsenyyttä muualta. |
Eikö vasemmistolaisille riitä mikään? Olisit valmis luopumaan 90%:sta rahasta jonka saisit ilmaiseksi, aika jaloa. Onneksi on helpompaa haluta käydä toisten taskuilla kuin ansaita itse se miljoona kovalla työllä. Todellista ahneutta on haluta toisten omaisuutta, ei ansaita omaisuutensa itse.
Tavaallan on ymmärrettävää, että Walhroos muuttaa.Summa minkä hän menetää on niin iso.
Asun kaksiossa tällä hetkellä. Opiskelu on aika rankkaa.Siinä saa tehdä töitä yhtä paljon kuin töisssä.Tuet on pieniä.
Todella hyvä blogi Henry! Etenkin tuo opintopisteisiin rinnastaminen oli mainio rinnastus. Samalla tapaa toisten rahat ovat joko itse ansaittuja tai ainakin joku on sitten ne halunnut antaa. Verotuksella tasaaminen ja julkisen sektorin kannalta on pienituloisen näkökulmasta sama kuin siinä lastensadussa jossa hiiri ompeli kissalle takkia:
Viikon päästä kissa kyseli takkiaan ja hiiri sanoi ettei tästä enää takkia saa, mutta housut kyllä. Kissa tuli viikon päästä kysymään housuja, niin hiiri ilmoitti ettei tule housujakaan, mutta liiveihin vielä olisi. Kissaa ärsytti mutta ajatteli että on ne jotain sentään liivitkin. Viikon päästä kissa meni liivejä kyselemään niin hiiri kertoi ettei tullut liivejä mutta tupakkakukkaroon vielä riittäisi. Vierähti pari päivää ja kun kissa meni kukkaroaa hakemaan, ilmoitti hiiri että siltä loppui kangas kesken.
Haasteena sadun teemasta jokaiselle: kun kohtaatte henkilöitä jotka kannattavat verojen korottamista ja julkisen sektorin laajentamista, kysykää heiltä mikä määrä työllisyyttä ja toisaalta mikä määrä veroina kerättyä rahaa on se taso jonka jälkeen voitaisiin heidän puolestaan julkista sektoria alkaa kaventamaan. Jos he eivät osaa vastata, niin tehkää te mielessänne ainoa mahdollinen johtopäätös heidän tavoitteistaan.
Vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi Wahlroosin tyyppisten hahmojen suhteellisuudentajun katoamisesta, on minun silti vaikea ymmärtää (ja voin kuvitella että konservatiiveilla on vielä vaikeampaa ymmärtää) tuota sanavalintaa ”saisin”.
Heille ja monelle muulle rikkaalle termi on ”ansaita”. Kyllä, tottakai, jos minäkin ”saisin” kymmenen miljoonaa josta otettaisiin yhdeksän pois veroina, olisin onnellinen. Mutta kuka saa enää tässä maailmassa mitään, paitsi lottovoittajat?
Olen usein miettinyt että millainen ihminen olisin, jos olisin multimiljonääri. Olisivatko poliittiset asenteeni liukuneet jyrkästi oikealle? Toivon etten olisi niinkuin Nalle Wahlroos. Mutta koska en ole, voin vain jeesustella ja sanoa että ”minä kyllä mielelläni kantaisin korteni kekoon”. Ikävä kyllä vallalla ja rahalla tuntuu olevan korruptoiva vaikutus talouden ja politiikan johtohahmoihin.
Jos Wahlroosin omaisuus on yhteensä 500 miljoonaa, perintövero siitä on vain 95 miljoonaa. Wahlroos halusi siis jättää lapsilleen 95 miljoonaa enemmän mieluummin kuin kantaa kortensa kekoon, kantaa vastuunkantonsa ja osallistua talkoisiin. Todella pikkumainen nipottaja, kun muuttaa lahden toiselle puolelle vain säästääkseen lapsilleen 95 miljoonaa eli viidesosan omaisuudestaan.
Mikko: Hyvä pointti. Lottovoittajakin tosin on kantanut kortensa kekoon koska hänen puolestaan vero vain on maksettu jo. Wahlroosia paheksutaan ja jopa vihataan, mutten oikeastaan ymmärrä miksi hänen taitonsa halutaan mitätöidä. Wahlroos olisi voinut jo paljon arvostelua herättäneen Mandatum-kaupan jälkeen jäädä laakereilleen (markka)miljardöörinä, silti hänellä olisi rahaa pelkistä koroista vuodessa enemmän kuin todella leveälläkään elämällä ehtii ennen seuraavaa korkopottia kuluttaa. Heikostikin kannattava sijoitus tuo sillä summalla tuoton joka on suuruudeltaan kohtalaisen mittava omaisuus. Joka siis joka ainoa vuosi. Silti Wahlroos ei ole vetäynyt kartanoonsa kylpemään samppanjassa alastonmallien kanssa, vaan rakentanut kokonaisen finanssi-imperiumin ja on nyt koko Pohjoismaiden suurimman pankkikonsernin pääjohtaja. Työntekijöitä on kymmeniätuhansia ja konserni tarjoaa mahdollisuuden niin nuorille kuin kokeneemmillekin pankkialan ammattilaisille.
Yllä listatun lisäksi Wahlroos osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, julkaisee kolumneja, kirjoitti koko uransa varrella keräämiinsä mietelmiin perustuvan kirjan, antaa haastatteluja sekä tukee Libera-säätiötä joka tukee vapaata yrittäjyyttä, yksilön vapautta, jota edistääkseen se tekee julkaisuja, tutkimuksia ja järjestää tapahtumia.
Wahlroosin toiminta on juuri sitä mitä wanhan ajan sivistysporvarit, joita usein myös kulttuuripersoonina arvostettiin, tekivät. Siitä huolimatta hän on jotenkin kaiken pahuuden ja ahneuden ruumiillistuma.
Tuollaista listausta jonka juuri tein, tavataan turhan usein hieman happamasti kutsua suitsutukseksi tai hehkutukseksi. En tiedä miten siihen tässä tapauksessa pitäisi suhtautua kun ainoastaan kerroin mitä Wahlroos on tehnyt ja mitä hän tekee nykyään.
Mitäpä Henri siitä tuumaisit, että teet ahkerasti töitä 20 vuotta ja saat kasaan sen ensimmäisen miljoonan euron summan. Olet sen sijoittanut fiksusti omaan yritykseen ja kasvattanut sen toimintaa koko tämän ajan. Tämän ajan jälkeen osa kansasta tulisi sulta vaatimaan sitä 90% sosialisoitavaksi kansalla, kun täällä nähdään ”nälkää”. Mitäpähän siinä kohtaa tuumaisit, kun ne kertoo sulle, että olet niin rikas ja pärjäät kyllä hyvin sillä 10%:lla. Tähän mennessä olisit varmaan kerennyt pyöräyttämään pari muksuakin ja heille olisi varmaan mukavaa jättää perintöä. Siirtäisit heille siitä kymmenestä prosentista vielä lapsille pikkuisen pääomaa. Tästäkin vielä maksaisit lisäveroa ja josta oot kertaalleen sitä yhteiskunnalle maksanut. Siinä kohtaa alkaa varmaan mietityttämään mikä täällä Suomen maassa on ahne. Miltäköhän siinä kohtaa alkaisi tuntua, kun olisit käyttänyt suuremman osan ajan elämästä hektisessä yritysmaailmassa uhrataaksesi aikaa siihen, että lapsilla olisi parempi olla tulevaisuudessa? Lisäksi tiedät varmaan, että Suomi lähettää rahaa ulkoimaille tukeakseen niitä, kun meillä täällä Suomessa on niin hyvä olla. Tosin tuo yhteinen velkakukkula sen kuin paisuu. Lisää aletaan leikkaamaan ja veroja kiristetään entisestään. Mahtaa olla hyvä fiilis kaiken tämän jälkeen ja varmasti todella kannustava systeemi joten eiköhän me kaikki anneta se 90% omasta varallisuudesta yhteiseen hyvään. Tosin ministerit puhaltavat säästöt aika äkkiä ilmaan. :)
Kirjoituksen argumentit on täyttä höttöä. Ei minkäänlaista lisäarvoa mihinkään suuntaan. Henrin kirjoitukset koskevat yleensä vain ja ainoastaan taloupolitiikkaa. Sellainen kuva Henrin kirjoituksista on jäänyt, että hän luulee taloupolitiikan olevan jotenkin irrallinen muusta yhteiskunnan osa-alueista. Esimerkiksi ympäristön ja talouden suhde toisiinsa on ihmiskunnan historian tärkein ja vaikein kasualiteetti, ja jonka Henri sivuuttaa lähes täysin. Tosin Henri ei ole ainoa, myöskään Wahlroos ei asiaa noteeraa.
Käsittääkseni suurin ongelma ei ole Björnin kaltaiset ahneet veronmaksajat, vaan yritykset, jotka hellivät miljooniaan veroparatiiseissa. En tiedä miten paljon Björnin edustamat firmat tällaista tekevät mutta kansainvälisessä mittakaavassa homma on persiillään ihan tosissaan. Tietysti oma ongelmansa, kenties Suomessa vielä suurempana, on että virkamiehiä on liikaa ja heille maksetaan ihan liikaa, esimerkiksi Helsingin kaupungin johtaja saa muistaakseni 15000€/kk mikä on käsittämätöntä tuhlausta. Halonen käytti virkakautensa lopulla 500000€, kun piti päästä afrikkalaisia moikkaamaan. Perussuomalaiset remontoivat toimistoaan taannoin parilla miljoonalla, mutta lasten sairaalalle ei tahdo löytyä rahaa mistään. Melkoista paskaa.
Veteraaneille kerätään vuosi vuodelta rahaa, mutta isoisävainaani ei kyllä niitä rahoja nähnyt, vaikka oli armeijassa/rintamalla 18v-25v. Melkolailla jo haudattuja ovat kyseiset hienot ihmiset, joita isänmaa ei totisesti muistanut, mutta joille kerätyt varat tippuvat lopulta varmaan valtion kassaan tai annetaan johonkin vielä korruptoituneempaan Euroopan valtioon ”lainaksi”. En aio enää äänestää, sillä en usko että systeemi tällaisenaan toimii. Asiat menevät vain pahemmin persiilleen, tai siltä ainakin vaikuttaa. Jossain ehdotettiin, että poliitikot poistettaisiin ja tilalle otettaisiin valamiehistö -tyylinen arvonta, jossa kansalaisista arvotaan n. puoleksi vuodeksi päättäjät. Ei tarvitsisi turhia vaalilupauksia, kalliita poliitikkoja, puolueiden sanelua mitä mieltä kukakin joutuu olemaan, keskinäistä valtataistelua.. Tietysti välillä joku tekisi tyhmän päätöksen, mutta niinhän nytkin tapahtuu alvariinsa, joten uskon että hatusta vedetyt päättäjäryhmät toimisivat nykyistä systeemiä paremmin. Russell Brand puhuu asiasta hyvin Paxmanin haastattelussa http://www.youtube.com/watch?v=3YR4CseY9pk
Nuo 95 miljoonaa, jotka Wahlroos siis siirtää turvaan Suomen verottajalta, tuottavat järkevästi sijoitettuna varmasti yhteistä hyvää enemmän kuin se vaihtoehto, että ne menisivät Suomen julkisen sektorin moolokin kitaan. Osa voidaan sijoittaa jopa takaisin Suomeen. Kannattaa muistaa, että ulkomaisista investoinneista on Suomessa jatkuvasti pulaa. Ja yleisestikin se monesti todettu seikka, että verottaminen ei tuota mitään.
Jos hyvinvointivaltiosta halutaan esim. lapsilisien leikkauksin eroon, täytyy pitäää huoli että tuloverotus kevenee.Malli missä on korkea tuloverotus, mutta ei tulon siirtoja ei kertakaikkiaan voi toimia.Siis ihmiset maksavat korkeita veroja saamatta lainkaan takaisin mitään.Tämähän on järjetöntä.
Mihin menevät lasten rahat?
Eläköön Eurooppalainen yhteistyö.
Toivottavasti, nyt saa riittää- mielenosoituksesta tulee mahtava.Nyt saa nimittäin riittää.
Saamme Euroopan unionista kaksi huippuvirkaa.Kaiken kansan mahdollisuus?