Harvoin saa sanoa nukkuneensa itse perjantaiaamuna puoleenpäivään asti, kun perheen miesväki on noussut jo kukonlaulun aikaan ja jättänyt äidin lataamaan vielä akkujaan. Pitkään nukuttu aamu on ylellisyyttä, kun normaalisti aamut alkavat yleensä viimeistään klo 7 viikonpäivään katsomatta.

On sanomattakin selvää, että pitkään nukutun ja kiireettömän aamun jälkeen näkee kaiken taas ihan eri tavalla. Ai mistäkö tiedän? Katkonaisesti nukuttuja öitä on takana taas useampi eikä kenellekään ole jäänyt epäselväksi, että meidän pienin juniori tekee lisää hampaita ja on sen suhteen ihan samanlainen kuin isoveljensä aikanaan. Tämänkään hampomista ei voinut myöskään olla huomaamatta eikä suuhun koskaan vain ilmestynyt hampaita.

Useamman kilometrin reipas lenkki puistoineen koko perheen ja auringonpaisteen kera tekee iloiseksi. Aurinko tekee ihmeitä – ja mikä olisikaan parempi kuin tietää, että tässä on vielä tiedossa useampikin aurinkoinen ja lämmin päivä, jotka saadaan viettää yhdessä koko perhe aamusta iltaan.

On tässä ollut jos jonkinlaisia oivalluksiakin – niinkuin sellaisia kuin tajuaa kuinka iso toinen lapsista jo onkin, vaikka on silti vielä niin pieni. Nyt taitaa olla se vaihe, kun vanhempien pitäisi hoksata ostaa jokin pieni muistivihko, johon voi kirjoittaa ylös näitä nokkelia sutkautuksia mitä tyyppi päästää suustaan. Meille täysin tuntemattomatkaan ihmiset eivät ole aina selvinneet ilman nauruja lenkkipolulta, niistä kaikista muista tilanteista sitten puhumattakaan. <3 On nämä pienet ihmiset vaan niin nerokkaita.

Meillä ei ole erityisemmin vietetty pääsiäistä ja tänäkin vuonna jäi rairuohot ja muut jutut laittamatta. Pääsiäispupu sentään löytyy jo ihan omastakin takaa ja täytynee hankkia vielä huomenna muutamat suklaamunatkin, jotta isompi junioreista pääsee vielä etsimään niitä. Ehkä jokunen päätyy äidinkin suuhun. ;) Rentouttavaa viikonloppua ja pääsiäistä!