Joskus näin huomattavan keskivartalolihavalla miehellä huumoripaidan, jonka rinnassa luki Kyllä suomalaisen miehen vartalo on kaunis. En käy kiistämään, etteikö olisi ollut, mutta löysin perjantaina huomattavasti kivemman, niinikään miesvartaloa t-paidan keinoin käsittelevän paidan.

Olen ammoisina teinivuosinani ollut hyvinkin suuri bändipaitojen ystävä. Myöhemmällä iällä jotenkin alkoi tuntua siltä, ettei bändipaidat enää sovi omaan imidziin. Nyt tuntuu, että bändipaidoissa on Suomenkin tasolla tapahtunut jotain, ja hyvännäköisiä paitoja on vaikka millä mitalla. Olennaisinta niissä taitaa olla se, etteivät ne näytä bändipaidoilta.

Perjantaina suunnistin Turun Klubille katsomaan Olavi Uusivirtaa. Sen lisäksi, että Olavin keikka oli törkeen hyvä ja toimiva, oli myyntitiskillä myynnissä mahtavan hienoja Olavi-paitoja! Hetken siinä runotyttöjen keskellä seistessäni mietin, että onko tällaisessa paitahankinnassa minkäänlaista tolkkua. Että voiko sitä aikuinen mies ostaa paidan, jossa on paidaton mies. Että onko vähän arveluttavaa.  Sitten joku toinen mies meni ja osti paidan, ilmiselvästi yhtään pohtimatta, että onko sopivaa.

No, menin sitten minäkin ja ostin. Paita nimittäin on täydellinen. Visioin sen heti mielessäni päälleni vapusta syyskuuhun, koko kesäloman ajaksi, kivasti kulahtaneen bleiserin ja pillifarkkujen tai shortsien tai vaikka uimahousujen kanssa. Aina visioni eivät osu oikeaan, mutta tällä kertaa visioni oli käytännössä aivan yhtä perfect kuin mielessäni.

Kesäriennot kera punaviinin  ja valkoisen paidan vähän arveluttavat, mutta eiköhän niistäkin selvitä. Ensimmäiset punaviinit on itseasiassa jo juotu. Ja muutenkin olen enemmän valkkarimiehiä, varsinkin kesäisin.