Eilen keräännyttiin Blogbookin porukalla vähän juhlimaan Helsinkiin, Agroksenmäen Holvikellariin. Vitsi miten hauska ilta!

Tuskin olivat kaikki selvinneet viikonlopun Aussie- ja Indiedays-gaaloista, kun oli jo aika juhlistaa omaa Blogbookiamme. Syystä tai toisesta media loisti Blogbook-bileissämme poissaolollaan, mutta mitä mainioimmat bileet olivat silti. Oikeastaan ilta oli jopa parempi ilman medioita: saatiin rauhassa jutustella ja tutustua toisiimme. Itse pääsin kätevästi tutustumaan kanssabloggareihin jo ennen juhlia: juhlapaikkamme kun oli sijoitettu sen verran vekkulisti, että paikan löytäminen tuotti vähän päänvaivaa. Ensin Miau’s Lifeä kirjoittava Mia pysähtyi autollaan mun kohdalle, ja tiedusteli, olenko kenties Blogbook-juhliin menossa. Yhdessä ihmetellessämme törmäsimme vielä The Moment-blogin Lauraan. Yhdessä kävimme kysymässä huoltoasemalta reittiohjeita, ja lopulta ahtauduimme kaikki Mian autoon ja hurautimme yhteistuumin perille :D. Kivasti tuli siis tutustuttua jo etukäteen, eikä tarvinnut kiusaantuneesti yksinään ilmestyä lymyilemään juhlapaikan nurkkiin.

Ihan täysin putkeen bondailuni kanssabloggareiden kanssa eivät menneet. Vaatimaton tavoitteeni oli, että illan päätteeksi meistä tulee Martina Aitolehden kanssa bestiksiä. Aika lähellä tätä jo käytiinkin: Martinan lapsi nimittäin käveli viereeni, tuijotti minua, kaatui maahan ja alkoi itkeä. Tunnen, kuinka tässä on kauniin ystävyyden alku!

Blogbookin Sami pitämässä puhetta.

Vaikka Martinan kanssa ei ihan putkeen mennytkään, niin monien muiden kanssa ehdin kyllä jutella ja bondailla huolellisesti! Seidan kanssa tultiin hyvinkin kivasti juttuun ja lähdettiin kotimatkallekin yhdessä, Turussa kun molemmat asumme. Yllättäen paikalle saapui myös Janne Naakka, jonka kanssa emme ehkä ihan aina ole olleet täysin yksimielisiä internetissä. Erityisesti Seidan ja Jannen kanssa jutellessa huomasi, että asioista voi olla, varsinkin netissä, hyvinkin kiivaasti eri mieltä. Se ei kuitenkaan estä tulemasta hyvinkin juttuun, esimerkiksi juhlissa. Asiat riitelee, ei ihmiset, sanoo vanha sananlasku.

Jossain vaiheessa muut muoti- ja lifestyle-aiheiden bloggarit katosivat omille teilleen ja löysin itseni istumasta ilmiöt/yhteiskunta/politiikka-jaoston kanssa. Se ei tahtia haitannut, vaan valitettavan nopeasti huomasimme, että kotimatka alkaa häämöttää.

Selfie Seidan kaa!

Kotimatka itsessään olikin sitten aivan uusi seikkailu. Tarkoitus oli matkustaa viimeisellä, 23:02 lähtevällä junalla. Tässä vaiheessa on tietenkin selvää, ettemme koskaan päässeet tähän junaan. Ensin lipunmyyntiautomaatit olivat huoltotilassa, eivätkä toimineet. Nostimme rahaa ja katsoimme, että junan lähtöön on vielä kymmenisen minuuttia. Ehtisimme mainiosti napata matkaevästä rautatieaseman Hesburgerista, joka sijaitsee n. 30 metrin päässä junamme lähtölaiturista. Tilasimme hampurilaiset ja kuulimme, että saamme ne neljässä minuutissa. 23:00 olimme saaneet toisen burgereista, jolloin totesin, että ihan sama, nyt rahat takas, pakko juosta junaan. Sain rahaa seitsemän euroa, hamppari maksoi vähän alle neljä. Juoksimme junalle, mutta koska junan lähtöön oli enää alle minuutti, ei junan ovi enää tietenkään auennut. Ei, vaikka konduktööri neuvoi painamaan nappia oven vieressä.

Monta onnea siis onnettomuudessa: hitaan palvelun lisäksi saimme loppujen lopuksi Hesburgerista hyvääkin palvelua, kun rahat palautettiin kaksinkertaisena. VR:n käytöstä poissaolevat lippuautomaatit koituivat siunaukseksi, sillä emme saaneet ostettua turhaan lippua junaan, johon emme päässeet, koska ovet eivät enää auenneet. Niin voi siis negatiivisuus kääntyä positiivisuudeksi!

Lopulta suuntasimme bussiin, joka oli sekä täpötäynnä että matka-ajaltaan järjettömän pitkä. Aamuyöllä kotiin päästessäni taisin todeta ääneen, että nyt nukun ja herään aikaisintaan torstaina.