 Tämän kylän homopoika ke 09.04.2014 |
Twitterissä huomasin puhetta islantilaisen Sjónin romaanista Poika nimeltä Kuukivi. Kustantaja Like lähettikin kirjan ystävällisesti minulle luettavaksi. Kovin pitkää iloa kirjasta ei ollut, sillä luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. Mutta voi miten kiva istuma se olikaan! Islantilaisen Sjónin romaani kertoo Máni Steinistä, orvosta homopojasta. Romaani sijoittuu Reykjavikiin vuosiin 1918-1929. Ennakkoon kirja vähän arvelutti: en suhtaudu kovinkaan lämpimästi historiallisiin romaaneihin. Usein niissä sorrutaan liialliseen historiointiin ja itse kirjan tapahtumat jäävät sivuseikoiksi, kun kirjailija pudottelee jok’ikisen selvittämänsä historiallisen faktan. Sjón ei kuitenkaan sorru siihen, vaan kirjoittaa juuri niin kuin historiallisessa romaanissa pitääkin kirjoittaa: tapahtumiin kuuluvat espanjantaudit ja tulivuorenpurkaukset on kirjoitettu onnistuneesti niin kuin ne tapahtuisivat nyt. Keskeistä kirjassa eivät kuitenkaan ole tulivuorenpurkaukset tai edes espanjantauti, vaikka ne tietysti juoneen vaikuttavatkin. Päähenkilö Máni Stein, orpo homopoika, elää unenomaisessa elokuvamaailmassa ja rahoittaa elokuvissakäyntinsä myymällä itseään vanhemmille miehille. Siinä suhteessa kirja onkin hämmentävä. Kirjan kevyt ja kaunis kieli liikkuu hyvinkin unenomaisilla tasoilla. Unenomainen vaihtelevuus ei kuitenkaan ärsytä, päinvastoin. Kirja pysyy hienosti kasassa siitä huolimatta. Aina ei kuitenkaan tiedä, nähdäänkö kirjassa unta, elokuvaa vai elokuvan värittämää todellisuutta.
Reykjavikin asukkaita pandemiana, säätyyn katsomatta kaatava espanjantauti kuvauksineen tuo vahvasti mieleen Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogian. Valtavia määriä ihmisiä sairastuu hetkessä, eikä kukaan tunnu selviävän. Tunnelma on lohduton. Lohduttomuudesta kuitenkin noustaan, vaikka sairastuneiden hoidossa ansioituneen ja nousseen Máni Steinin asema silloin käykin alkuperäistäkin ahtaammaksi. Vaikka kirja voikin kuulostaa masentavalta ja ahdistavalta, ei se kuitenkaan ollut sitä. Sjónin synkkyyskin on jotenkin miellyttävän valoisaa. Oikeastaan vain lukuisia ja yllättävän yksityiskohtaisia seksikohtauksia lukiessa herää hämmennystä. Kirja ei painosta eikä pyri vaikuttamaan, vaan antaa hienosti tilaa mielenliikkeille ja lukijan omille ajatuksille. Juuri syntyvien ajatusten vuoksi on hienoa, että kirja on pidetty pienenä. Kirjan pituus on nimittäin vain 160 sivua. Aiheesta olisi varmasti ollut vaivatonta kirjoittaa laajempikin romaani. Parhaiten kirja kuitenkin toimii lyhyenä: näin sillä on kasvunvaraa lukijansa mielessä. |
|
Tämän kylän homopoika ke 02.04.2014 |
 Elias Koskimiehen esikoisromaani julkaistaan syksyllä.
Vuoden homonakin palkittu ohjaaja ja käsikirjoittaja Elias Koskimies julkaisee syksyllä esikoisromaaninsa Ihmepoika. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuvasta romaanista kerrotaan kirjan julkaisevan Gummeruksen syyskauden julkaisuja esittelevässä kuvastossa näin: ”Pohjanmaa, 1990. Kylän pojat harrastavat pesäpalloa ja wunderbaumeja. Koulussa tytöt polttavat tupakkaa hiuslakan huuruisessa vessassa. Mahtava nuoruus vie heitä kaikkia mukanaan. Kaikkia muita, paitsi poikaa, joka pukeutuu kimaltavaan hattuun ja tolppakorkokenkiin. Tämä 16-vuotias, 154-senttinen, isopäinen poika hammasraudoissa tuijottaa huoneessaan Madonnan julistetta ja unelmoi kansainvälisestä megatähteydestä. Ikkunan takana avautuva Pikkumetsä on hänelle taianomainen paikka, jossa lymyilevät lumileopardit, kannibaaliheimo ja taivaaseen muuttava mustalaisleiri. Perheen yllä lepää yhä raskaana kahden vuoden takainen tragedia: isän äkillinen kuolema sai heidät kaikki sekaisin. Isä oli vähän etäinen mutta lempeä piipunpolttaja, perheen koossa pitävä voima. Isä oli se, joka olisi halunnut rakentaa taloon tornin, mutta äiti tahtoi pesukoneen. Poika odottaa kiihkeästi täyttävänsä kahdeksantoista, sillä silloin hän lentää lumouksen perässä New Yorkiin. Sitä ennen hänen on elettävä kipeät nuoruusvuotensa kylässä, jossa edes nokkahuilua soittava helluntailaistyttö ei halua olla hänen ystävänsä. Elias Koskimiehen omakohtainen romaani Ihmepoika on koskettava, naurattava ja ennen kaikkea paljas. Se saa hehkunsa rikkaista yksityiskohdista, kerronnan maagisuudesta sekä naurun ja melankolian vaihelusta.” Aiemmin Elias Koskimieheltä on ilmestynyt Korusähkeitä-niminen hulvaton satiiri. Itse olen ollut hyvinkin mieltynyt Koskimiehen töihin, niin Korusähkeitä-kirjaan kuin ohjauksiin ja käsikirjoituksiinkin. Ihmepoika kuulostaa varmasti monen, varsinkin homopojan, elämältä ja lapsuudelta. Toisaalta romaanin kuvaus kuulostaa juuri sellaiselta, mitä on kirjoitettu ja tehty jo huomattavan usein ennenkin. Ja mikä kiinnostaa vuosi ja sukupolvi toisensa jälkeen. On kiinnostavaa nähdä, jatkaako Koskimies romaanissaan tunnetulla mustalla huumorillaan vai paljastaako Ihmepoika Koskimiehestä aivan uusia puolia. Jäämme odottamaan innolla. |
