 Tämän kylän homopoika pe 18.04.2014 |
Nyt on meille hyvä ilma
Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan
Jätettiin ironia himaan
Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan Koira ei oo semmost rotua
Tää on hyvä eväsretki
Vietän aikaa sen kaa ketä rakastan Käytiin Killen kanssa viettämässä pitkäperjantaita Samppalinnan puistossa. Kaikki oli kuin Samaen biisissä, koira vain puuttui. Oli lämmintä ja kaikkialle oli ilmestynyt kukkia, jopa katukiveyksen koloista puski kukkia. |
|
Tämän kylän homopoika to 17.04.2014 |
On tänään onnenpäivä ja onnellinen oon! Etsin täydellistä munaa kaupungilta ja löysin myös! Aiemmin keväällä näin maailman hienoimman Muumi-munan Stockalla. Kovasti intoilin ostamisesta, mutta Kille toppuutteli säästämään hankinnan lähemmäs pääsiäistä. Näin tehtiin, ja luonnollisesti munat katosivat kaikkialta hetkessä. Juoksentelin ns. munan perässä ympäri Suomea, sekä Helsingissä että Turussa. Stockalla ei, Postissa ei, missään ei, mistä joku kertoi ostaneensa. Epätoivo valtasi mieleni ja oli pääsiäinen olla pilalla. Ei lohduta Mignonit, ei Kinderit, jos tahtoo kauniin Muumi-munan.
Tein vielä tänään toiveikkaan kierroksen kaupungilla. Wiklundilla ei näkynyt. Postissa ei myöskään, kuten sanottu. Stockmannille piipahdin lähinnä välttääkseni Muumi-munan perään ulisemisen kotisohvalla peiton alla. Yllätys oli lähellä ilonkyyneliä, kun juuri haluamanilainen Muumi-muna odotti minua Hansa-torin puolelle levinneellä Stockmannin pääsiäisosastolla. Ihan piti hihkua myyjällekin ääneen tätä riemua. Muumi-muna maksoi pääsiäismunaksi melko paljon (normaalihinta 11,90, jostain syystä alennuksessa 9,95e) mutta melko lailla viimeiset rahat oli siihen sijoitettava. Syön sitten vaikka pölyä ja juon kyyneleitä, kuten Killelle asiaa tekstiviestillä perustelin.
Muumi-muna on vaan käsittämättömän kaunis. Luulen, että jätän sen esille ikuisiksi ajoiksi enkä unohda pääsiäisen jälkeen. Sitä paitsi munan hahmovalinnat tuovat hauskalla tavalla mieleen Killen: Kille nimittäin on aika pitkälti kaikkia munaan kuvattuja hahmoja: sievässä neuroottisuudessaan ja eleganssissaan Vilijonkka, kullankeltaisessa otsatukassaan Niiskuneiti. Toisaalta Killessä on paljon Mymmeliä ja pientä Nipsua. Siksikin muna oli ostettava. Olin jo aiemmin aamulla kirjannut kauppalistaan kohtuullisen määrän muita pääsiäissuklaita. 2 Mignonia ja 2 Kinderiä, molemmille siis yksi kutakin. Pääsiäisherkut löytyivät jo nyt kohtuullisella alennuksella, joten antauduin heräteostoksiin ja ostin myös My Little Pony-munan… Mutta siinä oli sateenkaaria, oli pakko!
Jottei munanperässäjuoksemiseni olisi jäänyt vajavaiseksi, sattui kassalle myös ihanan supliikki ja symppis myyjäpoika. Iloisesti heitimme läppää. –No nämä suklaat varmasti riittävät täksi pääsiäiseksi. –Niin, tai ainakin täksi päiväksi. Ja sitten me naurahdimme hersyvästi. Selvä heteronmerkki oli kuitenkin tuo puhe suklaasta eikä munasta. Polvet notkauttavaa, charmikasta flirttiä olisi eittämättä ollut ”no tässä on kyllä munaa täksi pääsiäiseksi”. Ja kyllähän tässä tosiaan taitaa ihan riittävästi olla. Pääsiäisen hitti taitaa tänä vuonna olla vitsi Tinder-yllätysmunasta, mutta meillä kyllä mennään ihan vain perinteisesti Kinderillä.
Ihanaa pääsiäistä, lukijat rakkaat! |
|
Tämän kylän homopoika la 05.04.2014 |
Huoltomies oli tulossa käymään meillä. Jokainenhan tietää, kuinka kamalaa on odottaa kotona huoltomiestä saapuvaksi. Koko ajan täytyy olla valmiina siihen, että ovikello soi ja puolen sekunnin päästä talkkari tulee omilla avaimilla sisään. Täytyy siis olla housut jalassa, ei voi röhnöttää sohvalla eikä vessaankaan uskalla mennä, kun tietty talonmies ilmestyy ovelle juuri sillä samalla sekunnilla. Ja tietenkin talonmies tulee aina todennäköisesti noin neljätoista tuntia sen jälkeen, kun on alkanut odottaa. En tietenkään jäänyt odottelemaan huoltomiehen saapumista, vaan pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin kaupungille humputtelemaan. Kotiin palatessa vähän huvitti, kun ihan tahattomasti oli jäänyt talonmiehelle näkyville varsinaisen kulttuurikatsauksen:
HOMO!-musikaalin soundtrack ja ainejärjestön nahka-teemainen lehti, johon sain kunnian tehdä kannet. Ette varmaan olisi uskoneet, ettehän? Oli siinä varmaan huoltomiehellä ihmettelemistä kulttuurin parissa. Ei puuttunut kuin Rebel Dong. Juu, vähän rankempaa huumoria. Iltapäivästä Kille yllätti, ja pyysi leipomaan sämpylöitä, että voidaan syödä hampurilaisia. Jos Killeltä kysyy toiveita ruuan suhteen, on ehdotus pääsääntöisesti parsakaalia ja tofua. Parsakaali ja tofu ovat molemmat hyviä, mutta suhtaudun niihin vähän niinkuin ravintoterapeuttien neuvoihin herkuttelun suhteen: hyviä joskus, mutta ei suinkaan joka päivä nautittuna. Siksi Killen hamppariehdotus olikin niin erinomainen.
Ennen burgerointia piipahdimme Kilpukan kanssa kuitenkin erään putiikin ostosillassa siemaisemassa skumppaa ja tutustumassa kevätuutuuksiin. Skumppa on siitä kumma veijari, että muutaman lasin jälkeen tuntuu oivalliselta ajatukselta käydä hankkimassa koko pullo. Burger-ateriamme sai kummasti lisäpontta muutamasta lasista kylmää Rieslingiä.
Ja kyllä vain burgerit maistuivatkin. Eivätkä kotona tehdyt burgerit ole edes erityisen vaaraksi terveydelle, väliin kun saa hyvin upotettua ties mitä kasvista ja muuta terveystuotetta. Itse pyöräytetyt sämpylätkin olivat mitä suurinta herkkua ja sisälsivät kaikenkarvaisia rouheita, siemeniä ja jopa porkkanaa. Aina sitä päättää, että nyt alan aina leipoa itse ja sitten ei kuitenkaan leivo. Mutta oikeasti voisi! Se ei ole vaikeaa, eikä se ole aikaavievää. Tosin taikinakulhot ovat ehkä maailman typerimpiä tiskattavia, heti puurolautasten ja muusikattiloiden jälkeen. Ja osuvat tietenkin aina omalle tiskausvuorolleni. Niin kävi nytkin. Mitäpä veikkaatte: kuinka paljon asteikolla 1-10 Kille närkästyy, jos piilotan tiskit parvekkeelle? |
