Tänään äänestettiin lakivaliokunnassa tasa-arvoisesta avioliittolaista ja ennakko-odotuksien mukaan esitys hylättiin. Koska aiheesta on kysytty minunkin mielipidettä muutamaan kertaan, ajattelin järkeillä aiheesta muutaman sanan blogilleni.
Alussa suhtauduin aloitteeseen hieman varauksella ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuli sellainen olo, että jos esitti minkäänlaista kritiikkiä aloitetta kohtaan, leimattiin helposti ihmisoikeuksista ymmärtämättömäksi moukaksi. Jossain mediassa jopa kirjoitettiin ”väärän päätöksen” tekijöistä, kun lakivaliokunta teki ensimmäisen kieltävän päätöksensä. Somekommenteissa kansanedustajat saivat täyslaidallisen kuraa niskaan, vaikka heillä on ihan yhtä suuri oikeus mielipiteeseensä kuin puolustajillakin.
Eli olit sitten puolesta tai vastaan, väittele objektiivisin argumentein, äläkä henkilöön menevillä kommenteilla. Tämä pätee kaikkiin asioihin, mutta etenkin näihin tunteita herättäviin ns. omantunnon kysymyksiin.
Kynnyskysymys itselleni ei ole ollut avioliitto instituutiona tai se, voiko homopari mennä kirkossa naimisiin. En koe, että homoparin avioliitto veisi jotain pois minun heteroliitoltani. Mitä taas tulee kirkossa vihkimiseen, saisi kirkko päättää tästä ihan vapaasti tasa-arvoisen avioliittolain jälkeenkin, joten pelkkä termistä riitely tuntuu pikkumaiselta.
Hyvää tasa-arvoisessa avioliittolaissa olisi byrokratian väheneminen, koska pariskuntien oikeudet olisivat sukupuolesta riippumatta yhteneväiset, eikä tarvetta esimerkiksi ”sukunimirallille” olisi. Tuota byrokratiaa kun on tarpeeksi jo muutenkin.
Selkeästi eniten itseäni tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisessä hiertävistä asioista on adoptio-oikeus. Vaikka tämä oikeus ei olisikaan mitään minulta pois – niin kuin aloitetta yleisellä tasolla argumentoitu – on kyseessä kuitenkin seikka, joka ei ole pelkästään näiden kahden avioliittoon haluavan henkilön välinen asia.
Luonnonlakien mukaan ajateltuna paras vaihtoehto lapselle on yksi isä ja yksi äiti. Etenkin kampanjan alussa jäi kuva, että adoptio-oikeutta haluttiin jotenkin peitellä ja kärkenä oli pelkkä avioliitto. Itselleni on jäänyt kuva, että juuri tämä adoptio-oikeus on monelle muullekin suomalaiselle kynnyskysymys.
Tälläkin hetkellä on kuitenkin tilanteita, jossa heteropari voi erota ja toinen osapuoli voi jatkaa homosuhteessa lapsien kera. Yksittäinen nainen voi päättää hankkiutua raskaaksi, tai adoptoida lapsen, ollen samaan aikaan suhteessa toisen naisen kanssa. Itsellänikin on tuttavapiirissä näitä tapauksia. Ja kaikkihan tuntee Jani Toivolan, joka ei hankkinut lastaan heterosuhteessa, mutta naisen kanssa kuitenkin. On siis vaikea pitää adoptio-oikeutta vasta-argumenttina, koska nykytilanteeseen muutos olisi lähinnä se, että lapsen ja toisen vanhemman asema lasta kohtaan vain parantuisi.
Argumenttina on esitetty myös sitä, että homoparien adoptio-oikeus vaikuttaa heteroparien adoptio-oikeuteen, mutta esimerkiksi Ruotsin kohdalla asiassa ei ole havaittu muutosta. Voidaan myös ajatella, että homoparien adoptoituja lapsia kiusattaisiin. Sateenkaariperheitä löytyy jo nyt ja argumenttina kiusaamisen pelko kuulostaa yhtä pätevältä, kuin naisen syyttäminen raiskauksesta minihameen takia.
Tämän mahdollisimman objektiivisen pähkäilyn jälkeen itselleni ei jää millään muuta vaihtoehtoa, kuin olla tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
12 kommenttia
Vaikka teksti sinänsä oli hyvä ja asiallinen, haluaisin huomauttaa, että luonnonlait ovat määritelmänsä mukaan luonnossa havaittuja muuttumattomia säännönmukaisuuksia eli fysiikan lakeja. Ne eivät liity millään tavalla avioliittolakeihin. Mikäli luonnonlaeilla viitattiin esim. ihmisen luonnonmukaiseen käytökseen, voidaan havaita, että ihmiselle on luonnollista se, että toisinaan samaa sukupuolta olevat yksilöt päätyvät kasvattamaan jälkeläistä, joka ei ole kyseisten yksilöiden biologinen jälkeläinen. Lisäksi voidaan havaita, että (tietyistä populaatiosta) löytyy tarkemmin määrittelemätön joukko yksilöitä, jotka vierastavat tämänkaltaista käyttäytymismallia.
Ihan hyviä pointteja sinäänsä. Mutta oliko tämä tärkein asia jonka sait tästä kirjoituksesta irti, viisatelu laajasti väärinkäytetystä sanasta? no reply required.
yleensä mies + nainen = lapsi. Tätä tarkoitin.
Hyvä kirjoitus Fobba, tuosta asiallisesta kirjoitustyylistäsi tulee oikein hyvä mieli. Really simple stuff
Kiitoksia!
Mukavaa, että olet kannattajien puolella. Kaipaisin kuitenkin vähän täsmennyksiä kohtaan, jossa toteat seuraavasti:
”Luonnonlakien mukaan ajateltuna paras vaihtoehto lapselle on yksi isä ja yksi äiti.”
Mistä luonnonlaeista oikeastaan puhut? Kuten Gallifrey, minuakin hieman ihmetyttää tällainen määrittely. Onko mielestäsi siis niin, että mikäli luonnon tarkoittama ideaali tilanne (heterosuhteessa olevat isä ja äiti ja heidän lapsensa) ei jostain syystä toteudu, tuolloin muut vaihtoehdot voivat olla ihan päteviä? Sellainen vaikutelma minulle tuosta muotoilusta jotenkin jäi.
”Somekommenteissa kansanedustajat saivat täyslaidallisen kuraa niskaan, vaikka heillä on ihan yhtä suuri oikeus mielipiteeseensä kuin puolustajillakin.”
Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon ei pitäisi olla mielipidekysymyksiä. Harmi, että näin kuitenkin annetaan mielipiteiden vaikuttaa siihen, ketkä ovat ”tasa-arvoisempia kuin toiset”. Muuten hyvä ja asiallinen teksti!
Siinä mielessä olen eri mieltä, että ihmisten mielipiteiden perusteella ne ihmisoikeudetkin on kirjoitettu. Ihmis- ja perusoikeudet muuttuvat myös ajan myötä, joten on sinällään vaikea argumentoida, etteikö ihmisten mielipide liittyisi niihin.
Hyvä kirjoitus. Oma päättelyni on kulkenut suunnilleen samaa rataa. Minua kaivaa kuitenkin edelleen tuo adoptio-oikeus. Ei kuitenkaan homoparien kohdalla, vaan ihan kaikkien kohdalla. Kenelläkään ei pitäisi olla adoptio-oikeutta. Kenelläkään ei voi olla oikeutta toiseen ihmiseen. Adoptiota pitäisi tarkastella aina vain lapsen näköklulmasta. Jos sitten havaitaan että juuri tässä, juuri tälle lapselle paras vaihtoehto on tulla adoptoiduksi juuri tälle parille niin siitä sitten vaan. Mutta tasa-arvoisen avioliittolain kanssa sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä.
Adoption suhteen tulee huomata, että homoilla on jo adoptio-oikeus, ainoastaan rekisteröidyillä homopareilla ei ole. Tämä tukee tietysti sinkkuvanhemmuutta ja kulissiavioliittoja. Adoptio-oikeus ei tarkoita oikeutta toiseen ihmiseen sen enempää kuin huoltajuuskaan. Adoptio-oikeus, ja oikeus huoltajuuteen, tarkoittaa oikeutta neuvotella itselleen viranomaisten hyväksymä huoltajuus, jos täyttää tietyt kriteerit, joiden pitäisi tietysti olla samat sekä homoille että heteroille. Adoptiossa on kyse ennen kaikkea lapsen oikeudesta päästä rakastavaan kasvuympäristöön. Tutkimusten mukaan vanhempien seksuaalisella suuntautumisella tai sukupuolella ei ole merkitystä. Sen sijaan sillä on merkitystä, että lapsi saa mahdollisimman hyvän kasvuympäristön. Virallisen perhesuhteen turva, oli kyse sitten hetero- tai homopareista, takaa ihanteellisen kasvuympäristön.
Itseasiassa jo 70-luvulta lähtien tehtyjen tukimuksien mukaan vanhempien sukupuolella/sukupuolisella suuntautumisella ei ole vaikutusta lapsen sosiaaliseen/seksuaaliseen/psyykkiseen kehitykseen. Kaikki lähtee ennakkoluuloista.
Tosiasia on kylläkin niinpäin, että epätyypillisten perheitten lapsilla on paljon ongelmia elämässä ja tämä asia on todettu monin vakavastiotettavin tutkimuksin. Ongelmana on, että maailmalla tehdään liikaa poliittissävytteistä tutkimusta, missä keksitään vastaus ensin ja sovitetaan tutkimus sen mukaan. En jaksa etsiä lähteitä, löydätte ne itsekin.