Tämä kirjoitus on vaatinut paljon lukemista ja tutkimustiedon keruuta aiheeseen liittyen. Se voi olla pitkä, mutta se takuulla antaa uutta tietoa! Jotta voimme ymmärtää nykymaailmaa, naisten heikkoa asemaa, homojen tilannetta tai mustien, on meidän tutkittava historiaa. Uskon, että kirjoitukseni on varsin selkeää luettavaa. Ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen sisältöä. Halusin tuoda tekstiin sisältöä tarkastelemalla ”suuria” filosofeja, jotka ovat maailmalla erittäin tunnettuja. Heidät tunnetaan edistyksellisinä mielipiteiltään niin omalla ajallaan kuin nykypäivänäkin, vaikka tarkempi tarkastelu osoittaa muuta.
Rasismin määritelmä lyhyesti
Rasismi on jatkuvasti muuttuva käsite, joka muuttuu ajan ja tilanteen mukaan. Jokainen yksilö ymmärtää tai haluaa ymmärtää rasismin tietynlaisena ilmiönä ja isminä. Silti on olemassa yleismaailmallinen idea tai voisi sanoa totuus, siitä mitä rasismiin ainakin kuuluu. Rasismilla tarkoitetaan ihmisten rodullistamista ja sen myötä arvottamista ihonvärin, kulttuurin, uskonnon tai tietyn ominaisuuden mukaan. Rasisti pyrkii tällä arvottamisella perustelemaan toisen ihmisen orjuuttamista tai epäinhimillistä, syrjivää kohtelua. Rasismiin kuuluu vahvasti etnosentrismi, ksenofobia ja muukalaisvihamielisyys, vaikkei näiden käsitteiden sisään itse rasismia voi sisällyttää. Historioitsija Aira Kemiläinen kuvailee kirjassa Suomalaiset, outo Pohjolan kansa rasismia seuraavanlaisesti:
”Rasismia on ihmiskunnan jakaminen rotuihin, joiden oletetaan olevan sekä erilaisia että eriarvoisia. Arvon määräävät silloin vaihtelevasti fyysinen kauneus, ruumiinvoima, älykkyys ja kunkin aikakauden ihailemat taipumukset, kuten taiteelliset taipumukset, tieteellinen kyky ja keksimiskyky, sekä korkea moraali ja hienostuneet tavat.”
Historiaa
Rasismi sanan syntyminen 1700-luvulla ei tarkoita, etteikö rasismia ilmiönä olisi ollut paljon aikaisemmin. Usein ismien kohdalla käy niin, että ensin syntyy itse ilmiö, jota ihmiset viljelevät ja tuottavat teoillaan ja sen jälkeen pyritään löytämään tälle sana joka kuvaa ilmiötä. Tämän kaltainen tapahtumaketju ei kosketa vain ideologioita vaan myös ihan arkisia ja tavanomaisia asioita. Tuskinpa sana tuli keksittiin, ennen kuin itse tuli tehtiin. On siis nähtävä se mistä puhutaan, olipa kyseessä tulen teko tai rasismin leviäminen. Silti tuli on muuttumaton luonnon tapahtuma, kun taas rasismi on muuttuva, sillä se on ihmisen keksimä ja ihmisten muutettavissa.
Rasismin alkamisen vuotena pidetään 1492, sillä rasismi liitetään vahvasti orjakauppaan, jonka monet ajattelevat ”syntyneen” 1400-luvun lopulla, jolloin Kolumbus löysi uuden mantereen ja jonka jälkeisissä sadoissa vuosissa alistettiin monta kansaa ja monta eri etnistä ryhmää. 1400-luku ei nimittäin synnyttänyt orjakauppaa, vaan orjakauppaa oli harjoitettu jo tuhansia vuosia Välimerellä. Alueella orjia myivät esimerkiksi arabit ja kreikkalaiset, mutta kaikki orjat eivät ennen Kristuksen syntymää tai sen jälkeenkään olleet tummaihoisia. Vasta 1600-luvulla alettiin lasteittain kuljettaa ”neekereitä” Atlantin yli. Ennen ajanlaskun alkua eri heimot/kansat kävivät sotaa toisiaan vastaan ja kiinnijääneet tai kidnapatut orjuutettiin ja tämä oli tavanomaista Välimerellä. Vain lukemalla ja arvioimalla tuon ajan tekstejä voidaan saada jonkinlainen kuva siitä oliko rasismia olemassa jo tuhansia vuosia sitten, jolloin orjuus alkoi, sillä orjuuden historiaa tutkimalla pääsemme todennäköisimmin tutkimaan rasismin historiaa. Voidaan siis kysyä vaatiiko orjuus rasismin?
Vaikka antiikin Kreikan kirjoituksissa muista kansoista on näkyvissä ksenofobiaa xenos (= vieras, outo) ja phobos (= pelko), sekä ajatus oman kansan ja kulttuurin paremmuudesta, eivät nämä ilmiöt välttämättä viittaa rasismiin. Toisaalta emme voi poissulkea mahdollisuutta rasismin olemassaoloon Antiikin aikana vain toteamalla, ettei kirjoituksissa välity suoranaisesti rasismia. Kirjoitustaito oli parituhatta vuotta sitten vähäisempää kuin 1400–1800-luvulla, jolloin orjakauppa oli paljon intensiivisempää, organisoidumpaa ja taloudellista. Antiikin Kreikan maailma erosi viime vuosituhannen maailmasta valtavasti, niin liikkuvuuden, kirjoitustaidon- ja painon kuin dokumenttien saatavuuden osalta. 1800-luku on meitä ajallisesti paljon lähempänä kuin esimerkiksi 300ekr, jolloin ei ollut rautateitä eikä valokuvien teettämistä. On siis täysin luonnollista ja järkevää, että mitä lähempänä aika on meitä, sitä todennäköisemmin tiedämme aikakaudesta. Alkoihan viime vuosisadan lopulla teollinen vallankumous, joka paransi monen asian saatavuutta. Jos aikakaudella on viittauksia ksenofobiaan, muukalaisvihamielisyyteen ja etnosentrismiin, sekä tiedämme toteutuneesta orjakaupasta, eivätkö nämä ilmiöt yhdessä viittaa rasismin olemassaoloon? Sillä ilman näitä kolmea on vaikeaa kuvitella rasismia. Näitä kolmea ilmiötä voisi kutsua rasismin kolmipilariksi tai ehdoksi.
On mielestäni ajattelematonta väittää täysin vastaan sitä, ettei rasismia olisi ollut pari tuhatta vuotta taaksepäin olemassa ilmiönä, riippumatta siitä, että sanana ja käsitteenä se onkin nuori. Englannin kielessä ”rasismia” ei tunnettu vielä 1900-luvun alkupuolella, vaan rotuennakkoluuloista – ja vihasta puhuttiin nimellä rasialismi (racialism). Sana rasismi esiintyi ensimmäisen kerran 1930-luvulla kirjoituksissa, jossa arvosteltiin kansallissosialistista Saksaa. Rasismi sanan nuoruus kertoo paljon siitä kuinka juurtunut rasistiset näkemykset olivat niille, jotka harjoittivat rasismia puhein ja teoin ja samalla kertoo myös siitä mitä kaikkea tai ketkä kaikkia rasismi käsittää. Vierastan ajatusta siitä, että rasismi käsittäisi vain ”rotuja” eikä myös laajemmin muita ryhmiä, joista ajateltiin alentavasti tai/ja joiden älykkyyttä väheksyttiin tai väitettiin olevan paljon minimaalisempi kuin valkoisen kristittymiehen.
Naisten tai juutalaisten historia on oiva tilaisuus havaita, että esimerkiksi naisia väitettiin älyllisesti heikommiksi kuin miehiä jo ennen 1400-lukua, jolloin ajatellaan rasismin syntyneen. Naisten kuukautiset olivat myös yksi tekijä, joka perusteli naisen saastaisuuden ja likaisuuden. Islamissa nainen on kuukautisten aikana likainen ja tämän vuoksi naiset eivät saa rukoilla tai paastota (Ramadan) kuukautisten aikana. Nykypäivänäkin muslimit noudattavat tätä käytäntöä. Monien 1800-luvulla eläneiden lääkäreiden ja intellektuellien kuten Jules Micheletin mukaan naisten kuukautisten alkaminen, raskaus sekä vaihdevuodet olivat osoitus naisen sairaudesta. Tämän vuoksi naisten kuului olla valvottavissa ja koulutetun lääketieteellisen asiantuntijan kontrollissa. Antiikin aikana naista pidettiin riippuvaisena ja kyvyttömänä kontrolloimaan itseään. Tästä seurasi naisten sosiaalinen, poliittinen ja oikeudellinen alistaminen. Naisia kuvaillaan monessa eri otteessa samalla tavalla kuin mustia orjia kuvailtiin orjakaupan kuumina aikoina 1600-luvulta eteenpäin. Varhaisiin kristillisiin kirjoituksiin sisältyi juutalaispolemiikkia, syytös Jeesuksen (ja Jumalan) surmaamisesta ja juutalaisten nimitys ”Paholaisen jälkeläisinä”. Tämä tarjosi pohjan ja oikeutuksen tulevalle kristilliselle antisemitismille, eli rasismille. Antisemitismiä ei harjoittanut vain kristityt vaan myös muslimit. Niin muslimit kuin kristitytkin ovat harjoittaneet niin naisten kuin juutalaisten joukkomurhaa keskiajalla. Niin naisten kuin mustien alistamisen perusteluissa on paljon samankaltaisuuksia. Kuitenkin yleinen käsitys rasismin synnystä liitetään vuoteen 1492, jolloin Kolumbus lähti purjehtimaan. Miksi historiantutkimuksen eri aihealueita tutkiessamme, me usein keskitymme niin tiivisti, tutkimaan ilmiöitä ja tapahtumia Euroopasta käsin? Minne hävisivät Välimeri tai Lähi-itä, joiden kulttuuri on voimakkaimmin vaikuttanut Eurooppaan?
Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon kirjassa rasismin aatehistoria pohditaan, oliko rasismia antiikin aikaan. Niin tässä teoksessa kuin monesti lähes usein rasismia käsitellään valkoihoinen – mustaihoinen -asetelmasta. Tällä tarkoitan sitä, että rasismia käsiteltäessä ei nosteta esille eri aikakausilla vallinneita näkemyksiä eri kansoista, seksuaalivähemmistöistä tai naisista tai jopa vasenkätisistä. Onhan erityisesti naisten asema ollut lähes läpi ihmiskunnan historian erittäin huonossa tilassa. Naisista on puhuttu usein erittäin halveksittavaan sävyyn. Heitä on alennettu, heitä on kohdeltu ja heistä puhuttu ikään kuin nämä olisivat eläimiä. Kun tutkimme rasismin historiaa, emme saisi sokeasti tutkia vain orjuutta ja ”rotuja”, vaan yhtä tärkeää olisi tutkia naisten asemaa ja erityisesti sitä mihin sävyyn naisista on puhuttu tai kirjoitettu. Koen, että rasismia tutkiessa ja pohtiessa on yhtä tärkeää tutkia muidenkin ryhmien asemaa kuin vain tummaihoisen väestön, sillä on vaikeaa kuvitella rasismin käsittelevän vain ja ainoastaan tummaihoisia afrikkalaisia, vaikka tällainen mielikuva rasismi- sanasta tulee. Tämä juontaa juurensa ajatukseen siitä, että rasismi olisi syntynyt ja kehittynyt vasta 1400- 1500-luvun taitteessa, kuten rasismin aatehistoriassa kerrotaan.
Historiallisesti tunnettujen henkilöiden ajatuksia naisista ja mustista
Tässä luvussa tarkastelen tunnettujen ja vaikutusvaltaisten henkilöiden ajatuksia rasismiin liittyen. Tarkastelen muun muassa omana aikanaan liberaaleiksi ja tasa-arvoajattelijoiksi tunnettujen filosofien ja korkeassa asemassa olevien miesten ajatuksia tummaihoisista sekä naisista. Tässä tarkastelussa näkyy, että jokin sana tarkoittaa eri aikana eri asiaa eri ihmisille. Se minkä me ymmärrämme nykyään tasa-arvoiseksi teoksi tai puheeksi tai liberaaliksi ajatukseksi on voinut olla merkitykseltään eri historian saatossa.
Thomas Jefferson; ristiriitainen liberalisti
Thomas Jefferson, joka tunnetaan klassisena liberaalina, toimi Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1801 – 1809. Hän laati Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen vuonna 1776, jossa julisti kaikkien ihmisten syntyneen vapaiksi ja tasa-arvoisiksi. Hän vastusti koko elinikänsä ihmisten orjuuttamista, vaikka omisti omalla Monticellon plantaasillaan satoja orjia. Hänen mukaansa orjuus oli moraalinen pahe ja uhka Yhdysvalloille. Hän koki orjuuden olevan ristiriidassa luonnon lain kanssa, joka julisti kaikkien ihmisten syntyneen vapaina. Thomas Jefferson on ristiriitainen hahmo toisaalta orjien omistajana ja orjuuden vastustajana. Jeffersonin Monticello plantaasi oli liberalismin paradoksi. Keskustelu Thomas Jeffersonista ja hänen suhteestaan orjuuteen on ollut paikoin hyvin debattimaista elämänkerrankirjoittajien ja historioitsijoiden keskuudessa; Hän omisti tuhansia hehtaaria maata ja omisti satoja orjia.
Jefferson epäonnistui yrittäessään vuonna 1769 vapauttaa Virginian orjat. Itsenäisyysjulistuksen ensimmäisessä luonnoksessa Jefferson tuomitsi jyrkästi Englannin kuninkaan tuen orjakaupalle: ”oli aloittanut julman sodan itseään ihmiskuntaa vastaan, loukaten elämän pyhimpiä oikeuksia ja sellaisten kaukaisten ihmisten vapautta, jotka eivät ole koskaan häntä vastaan rikkoneet, kaappaamalla ja kuljettamalla heidät orjuuteen toiselle pallonpuoliskolle.” Nämä kohdat kuitenkin poistettiin itsenäisyysjulistuksesta Etelä-Carolinan ja Georgian edustajien vaatimuksesta.
Elämänkerrankertojat ovat osoittaneet, että Jefferson oli pahasti velkaantunut ja kiinnittänyt orjansa velkoihin. Näin hän ei kyennyt vapauttamaan orjansa. On osoitettu, että Thomas Jefferson vapautti kahdeksan Hemingsin perheeseen kuulunutta orjaa elämänsä aikana. Eräällä sivulla kerrotaan hänen vapauttaneen 11 orjaa. Sally Hemings, jonka on väitetty olleen Thomas Jeffersonin rakastaja, oli Jeffersonin vaimon sisarpuoli, sillä Jeffersonin appiukolla oli orja rakastajanaan. DNA tutkimukset vuonna 1998 osoittivat, että Hemings olisi hankkinut jälkeläisiä Jeffersonin kanssa. Kuitenkin osa historioitsijoista on erimieltä. On väitetty, että Thomas Jefferson olisi saanut Hemingsin kanssa kuusi lasta, joista neljä savutti täydellisen vapauden. Thomas Jefferson vapautti virallisesti kaksi Sallyn isoveljeä 1700-luvun loppupuolella ja antoi kahden Sally Hemingsin lapsen ”karata” ja kahden muun lapsen hän vapautti testamenttinsa avulla. Hänen kuoltuaan jäljelle jääneet orjat kuuluivat hänen perillisilleen, jotka maksoivat velat, myymällä orjat toisille.
Toussaint Louverture, joka tunnetaan lempinimellä musta Napoleon, toimi Haitin orjakapinan johtajana 1800-luvun alussa. Hän julisti Haitin itsenäiseksi valtioksi ja vapaaksi orjuudesta. Sen sijaan, että Jefferson olisi tukenut Louverturea tämän tavoitteissaan, hän tuki Ranskaa pysäyttämään vapautuneiden orjien valtiota, joka toimi vaarallisena esikuvana Yhdysvaltain orjille. Näin hän myös samalla lievitti plantaasin omistajien (ja todennäköisesti hänen omaa) pelkoa orjien vapaustavoitteista Yhdysvalloissa, joka olisi suuri rahallinen menetys. Olihan orjakauppa hyvää bisnestä, josta ei ollut fiksua luopua.
Thomas Jefferson vastusti Yhdysvaltain vapaiden mustien maastamuuttoa Haitiin. Christopher Hitchens, joka kirjoitti Jeffersonin lyhyen elämänkerran vuonna 2005, totesi presidentin olleen vastavallankumouksellinen Haitin kapinan suhteen. Vuonna 1824 Samuel Whitcomb Jr. vieraili presidentin Monticellon plantaasilla, jossa nämä puhuivat Haitista. Tämä ajoittui samaan aattoon, jolloin Yhdysvaltain mustat suurina massoina muuttivat Haitin saarivaltioon. Keskustelu miesten välillä viittasi Jeffersonin mielipiteen muutokseen rodusta ja Haitin kohtalosta. Hän kertoi Whitcombille, ettei ollut ikinä nähnyt mustien hallinnoivan hyvin itseään koskevia asioita ja totesi samalla etteivät tulisi onnistumaan siinä ilman valkoisten apua.
John Stuart Mill
John Stuart Mill (1806 – 1873) oli aikansa vaikuttavimpia filosofeja, joka julkaisi teoksia mielen- ja tieteenfilosofiasta, poliittisesta taloustieteestä, utilitaristisesta moraalifilosofiasta, liberaalista poliittisesta teoriasta sekä edustuksellisesta järjestelmästä. Hän oli mukana vaikuttamassa brittiläiseen poliittiseen keskusteluun. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu Naisen asema (The Subjection of Women), joka sai laajaa huomiota ja joka kannusti erilaisia naisasialiikkeitä ympäri maailmaa. Kirjassaan hän vertaa naisen laillista asemaa orjien asemaan ja vaatii naisille tasavertaiset oikeudet kuin miehillä avioliiton sisällä. Hänen yleinen teesinsä oli, että 1800-luvun Britanniassa vallinnut miesten ja naisten juridinen eriarvoisuus ja sitä tukeneet kulttuuriset käytännöt olivat sekä ”itsessään väärin” (siis tasa-arvoperiaatteen vastaisia) että ”inhimillisen kehityksen suurimpia esteitä” (eli hyödyn periaatteen vastaisia). Siksi vallitseva eriarvoisuus tuli korvata ”täydellisen tasa-arvon periaatteella, joka ei myönnä etuoikeuksia toiselle osapuolelle eikä aseta toista heikompaan asemaan”. Sukupuolen tai rodun ei pitänyt vaikuttaa ihmisen asemaan tai oikeuksiin yhteiskunnassa ja avioliiton sisällä.
Teoksensa kolmannessa luvussa hän pyrki osoittamaan virheelliseksi naisten kykyjä koskevia ennakkoluuloja; hän ei täydellisesti seurannut omaa periaatettaan vaan teki naisten havaittavien ominaisuuksien perustella joitain heidän taipumuksiaan koskevia yleistyksiä. Millin mukaan naiset olivat luonnollisesti sopivampia huolehtimaan kodista ja hän vieritti täyden vastuun lasten kasvattamisesta yksin naisille, vaikkei kieltänyt näiltä uramahdollisuutta. Hänen mukaan olemassa olevan historiallisen kokemuksen pohjalta voitiin ainakin jonkinlaisella varmuudella esittää, että naisten taipumukset suuntautuvat keskimäärin enemmän käytännöllisiin asioihin – poliittinen vallankäyttö mukaan lukien – kuin abstraktiin teoreettiseen pohdiskeluun. Näin oli Millin mukaan siksi, että naisia tavallisesti luonnehti miehiä enemmän suuntautuminen nykyhetkeen ja aktuaaliseen. Tämä vahvisti heidän kykyään yksittäistapauksiin nojaavana intuitiivisena päättelynä ennemmin kuin pitkäjänteiseen havainnointiin perustuvana rationaalisena pohdiskeluna. Tarkkaan ottaen Mill ei väittänyt, että kyseessä olisi naisten luonnollinen ominaisuus, mutta keskustelusta sai helposti tämän vaikutelman. Hieman myöhemmin hän sen sijaan selvästi totesi, että vaikka naisiin hänen oman aikanaan liitetty heikkohermoisuus oli suurelta osalta kulttuurin ja kasvatuksen tuotetta, oli todennäköistä, että periytyvä taipumus tähän oli jossain määrin yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa.
Mill arvosteli erittäin ankarasti 1800-luvun Britannian avioliittolainsäädäntöä. Se teki miehestä puolisoiden omaisuuden ja tulojen ainoan haltijan, antoi hänelle yksinoikeuden päättää lasten kasvatuksesta, kielsi raiskauksen mahdollisuuden avioliitossa eikä käytännössä tarjonnut vaimolle mahdollisuutta erota väkivaltaisestakaan miehestä. Mill ei tyytynyt toteamaan, että vallitseva lainsäädäntö oli tasa-arvoperiaatteen vastainen, vaan katsoi sen asettavan naiset orjuuteen verrattavaan, ellei vielä tätäkin huonompaan asemaan. Vaikka läheskään kaikki miehet eivät vaimojaan orjien tavoin kohdelleet, laki ei tarjonnut minkäänlaista suojaa vaimolle, jonka mies näin menetteli. Lisäksi naisten sulkeminen koulutuksen ja useimpien ammattien ulkopuolelle merkitsi, että avioliiton solmiminen ei ollut heille vapaaehtoinen sopimus vaan yhteiskunnallisten olojen asettama välttämättömyys. Vaikka 1900-luvun feministit eivät täysin allekirjoittaneet kaikkia miehen kantoja ja ajatuksia, oli tällä kuitenkin paljon vaikutusta naisasialiikkeisiin ja naisten emansipoitumiseen.
Immanuel Kant: patriarkaatti
Lyhyt katsaus muutaman vuosisadan takaisiin ajattelijoihin keskittyi epäilyihin naisten rationaalisuudesta, mutta vaikka epäilyjä ei aukottomasti olisi voitukaan todistaa, oli yhteinen näkemys kuitenkin se, että on parempi jättää naiset korkeamman sivistyksen ulkopuolelle, jos ei muuten, niin vakiintuneen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi. Liekö jälkimmäinen se todellisempi syy esitetyille argumenteille? Jos naisista ei erityisesti johonkin, kuten oppineisuuteen, ole, niin miksi se tulisi heiltä erityisesti kieltää? Eikö pärjäämättömyys sinänsä katkaisisi naisten tien miehiseen maailmaan?
Immanuel Kant tunnetaan hyvin laajasti vielä nykypäivänä yhtenä vaikutusvaltaisimpana filosofina kautta aikojen. Kuten Aristoteles, Kant on vaikuttanut voimakkaasti siihen, minkälaisissa sivilisaatioissa elämme nykyään. Hänellä oli suurta vaikutusta niin valistuksesta seuranneeseen romantiikkaan, kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluun 1700-luvulla. Immanuel Kant on usein säästynyt suuremmilta kritiikeiltä naisten olemusta ja puuttuvaa rationaalisuutta koskevassa keskustelussa. Tarkempi Kantin tekstien tarkastelu nimittäin osoittaa, miten hänelläkin on selvä näkemys naisten kykyjen heikommuudesta. Tämä käy ilmi ainakin kahden eri kysymyksen kohdalla. Ensinnäkin käsitellessään sitä, kuka on täysivaltainen kansalainen, Kant erottaa kansalaiset kahteen ryhmään. Yhtäällä ovat aktiiviset kansalaiset joilla on oikeus osallistua täysivaltaisesti valtion elämään ja toisaalla passiiviset, jotka asemansa puolesta eivät ole riippumattomia. Passiivisessa asemassa olevat miehet voivat toki muuttaa asemaansa, mutta naisille tämä ei ole mahdollista. Naiset eivät Kantin maailmassa voi olla täysivaltaisia kansalaisia, sillä täysivaltaisen kansalaisen tulee paitsi olla oma herransa ja kyetä elättämään itsensä, niin myös olla täysi-ikäinen mies. Näin ikään myös tummaihoiset suljetaan täysikansalaisuuden ulkopuolelle.
Kirjassaan Antropologia, Kant käsittelee naisten suunnatonta keimailunhalua ja kateutta päätyäkseen – vaikkakin ohimennen ja epäsuorasti – toteamaan ettei järki kuulu naisten luonnolliseen olemukseen. Parhaiten tämä tulee esille hänen näkemyksessään oppineista naisista, joiden Kant sanoo suhtautuvan kirjoihinsa kuten rannekekelloonsa. Tärkeää on, että muut näkevät, että heillä on kello. Sillä käykö se, tai onko se oikeassa ajassa, ei ole niinkään merkitystä.
Kantille miehen seksuaalisuus oli kytköksissä haluun itsenäistyä ja olla vapaa. Naisen epäseksuaalisuus taas painotti, etteivät naiset ansaitse poliittisia oikeuksia tai täyttä kansalaisuutta. Rousseau taas koki, että miehen seksuaaliset halut edellyttivät naisen eristämistä kotiin. Kysymys naisista ja heidän moraalistaan taas on esitetty varsin erilaisia näkemyksiä. Toisena ääripäänään eräiden nykyfeministien näkemys naisista ainoina todella moraalisina olentoina, vastaparinaan vuosituhantinen kristillisvaikutteinen näkemys, jossa naiset nähdään viettelijättärinä, keimailijoina, halujensa maailmoissa elävinä tunneolioina, joilta moraalisuus ei vain yksinkertaisesti luonnistu. Monien mielestä oikeudenmukaisuuden käsite jo sinällään on naisille liian vaikea. Esimerkiksi Sigmund Freud uskoi naisten oikeudenmukaisuuden tajun olevan vajavainen ja häntä ennen Schopenhauer totesi esimerkiksi, että ajatuskin naisesta jakamassa oikeutta on naurettava sekä epäili yleisemmin naisten kykyä ymmärtää universaaleja periaatteita tai kykyä noudattaa niitä.
Tässäkin tilanteessa huomaamme kuinka ”suuret” ajattelijat ovat verhoutuneet perusteettomien rasististen kantojensa taakse puhuttaessa naisista, näiden älykkyydestä, ymmärryksestä ja poliittisista taidoista tai oikeuksista. 1800-luvulla naisten erilaisuutta miehiin nähden kuvailtiin sillä, että miehet olivat yksinkertaisesti älykkäämpiä kuin naiset. 1900-luvulle tultaessa kanta vaihtui siihen, että naiset olivat erilaisempia kuin miehet. Näin miehet ja naiset luonnollisesti soveltuivat erilaisiin töihin. Vuosisatojen kannat ja perustelut olivat hiukan erilaiset, mutta lopputulos oli silti sama; Naiset eivät olleet yhtä hyviä kuin miehet, esimerkiksi osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon. Ja naisia tarvittiin pikemminkin kotona kuin suurissa saleissa puhumassa.
Jean Jacques Rousseau, sovinisti vai seksisti?
Jean-Jacques Rousseau oli sveitsiläis-ranskalainen valistusajan filosofi ja valistuksen kriitikko, kirjailija ja yhteiskuntateoreetikko. Hän oli ensimmäisiä yhteiskuntateoreetikkoja, joka toi kansalaisten vaikuttamisen poliittiseen järjestelmän teorioihin mukaan. Rousseaun näkökantojen voidaan nähdä antaneen perustan edustukselliselle demokratialle, jota hän tosin vastusti. Ajattelumallinsa mukaan ihmisten pitää voida vaikuttaa lakeihin, jos ne koskevat heidän elämäänsä. Hän vastusti näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat syntyjään eriarvoisia, ja uskoi pikemminkin ihmisluonnon perimmäiseen samanlaisuuteen. Ennen kuin innostutaan liikaa miehen liberaalisuudesta, alla Rousseaun ajatuksia naisista ja näiden velvollisuuksista:
”The education of women should always be relative to that of men. To please, to be useful to us, to make us love and esteem them, to educate us when young, to take care of us when grown up, to advise, to console us, to render our lives easy and agreeable; these are the duties of women at all times, and what they should be taught in their infancy.”
Rousseau esitti kasvatusta koskevat näkemyksensä osittain kaunokirjallisessa teoksessaan Émile, joka käsitteli Émile-nimisen nuoren pojan varttumista Rousseaun itsensä kasvattamana. Rousseau kasvatti hänet maaseudulla, jonne hän katsoi ihmisten sopivan luonnollisesti paremmin kuin kaupunkiin, sillä kaupungissa opitaan ainoastaan pahoja tapoja, jonne nainen luonnollisemmin kuului korruptiotaipumuksineen. Hänen mukaansa lapsi kehittyy aikuiseksi 15-vuotiaana, tällöin pojan rinnalle tulee nainen täydentämään tämän. Pojalle suodaan erilainen kasvatus, vapaampi ja itsenäisempi kuin naiselle, joka on luotu palvelemaan miestään. Miehelle oli luonnollista, että tämä kulutti aikaansa tutkimalla maailmaa ja ympäristöä. Hänen mukaansa naisen kuului rintaruokkia lapsi ja miehelle kuului vastuu päättä kuinka kauan ruokinta kestää. Naiset toki saivat vaatia miehiltään suojelua ja jonkinlaiset oikeudet omaan omaisuuteen.
Rousseaun mukaan ainoa keino ylläpitää poliittista ja sosiaalista järjestystä, oli kieltää naisilta täydellisesti julkinen alue. Rousseau kohdisti kritiikkiään naisia kohtaan, jotka osallistuivat kodin ulkopuoliseen elämään, esimerkiksi salongeissa. Erityisesti 1700-luvun loppupuolella, ketä tahansa naista kohtaan saatettiin kohdistaa syytöksiä näiden siveettömyydestä osallistuessaan poliittiseen elämään. Nämä syytökset saavuttivat piikkinsä Ranskan vallankumousta 1789, edeltävään aikaan, jolloin kuningatar Marie Antoinette joutui hyökkäysten kohteeksi. Rousseau oli monien muiden kanssa samaa mieltä 1780-luvun lopulla siitä, että naisten osallistuminen tai edes näkyminen poliittisessa tai julkisessa kentässä oli siveetöntä ja säädytöntä. Hänen mukaansa naisten päästäminen päätöksentekoon pakottaisi miehet alentumaan samalle tasolle kuin naiset. Rousseaun ajatukset naisten ja miesten seksuaalisista eroavaisuuksista vahvistivat sen, etteivät naiset ansainneet samoja oikeuksia kuin miehet. Rousseau olisi halunnut nähdä naisten alentuvan kotinsa vangiksi.
Loppusanat
Rasismin tutkiminen kirjallisuudessa ja Internetissä monien sivujen kautta, on osoittanut, että ihmiset eivät välttämättä olleet orjan myyjiä, ja naisten alistajia, koska nämä olivat rasisteja. Pikemminkin he olivat rasisteja, koska se hyödynsi heidän asemaansa. Ei ollut olemassa orjuutta ilman orjakauppaa; talous ”pakotti” rasismiin, koska se hyödynsi valkoisen mieheen asemaa ja taloudellista hyötyä. Näin, rasistiset kommentit oikeuttivat niiden miesten tekoja, jotka halusivat takoa rahaa. Voidaan todeta, että orjuuden syntymisen takana ja sen perimmäinen syy piilee kaupankäynnissä.
Valkoiset eivät olleet ainoat, jotka kidnappasivat ja myivät Afrikan väestöä, vaan siihen osallistuivat myös paikalliset mustat. BBC:n rasismi dokumentissa todettiin yhden naisen hinnan olevan saman verran kuin kahden miehen. Se jo itsestään kertoo mihin kaikkeen isäntä naista pystyi käyttämään kuin vain töiden tekoon plantaasilla. 1500-luvulta eteenpäin olevasta orjuudesta kuuleminen ja lisätiedon saaminen tuo aina pienoista ymmällään olon ja vihan tunnetta. Kuinka voi olla, että ihminen on voinut joskus kohdella toista ihmistä noin raadollisesti? Nykypäivänäkin ihmisiä kohdellaan samalla tavalla kun kohdeltiin mustia orjia parisataa vuotta sitten, silti se ei oikeuta tekoja, joita ihminen toiselle tekee. On todettava, että olen yhä vakuuttuneempi siitä, että rasismia ja epätasa-arvoa ylläpitää ja on ylläpitänyt rahallinen voitto ja valta. Rasismi teki kolonialismin ja naisvihan mahdolliseksi, joka ylläpiti tiettyjen henkilöiden tai ryhmien valtaa ja kaupallista menestystä.
Muutama vuosisata taaksepäin naiset kävivät töissä ja tekivät samoja töitä kuin miehet, mutta saivat paljon vähemmän palkkaa, ei sen vuoksi, että heidän työnsä olisi poikennut miesten työstä, vaan, koska palkka perustui ennakkoluuloihin naisten heikkoudesta. Voimme todeta, etteivät kaikki varmasti ajatelleet naisten olevan miehiin nähden heikompia työn suhteen, mutta työnantajalle oli edullisempaa pitää yllä tällaista näkemystä. Jälleen kerran kauppa oli paljon tärkeämpää kuin miettiä mikä on oikeudenmukaista ja tasa-arvon mukaista.
Olemme lähes pienestä pitäen kuulleet suurien miesten nimiä ja meille kerrottu näiden älykkäitä ajatuksia, jotka muuttivat maailmaa. Mutta kukaan ei todella sen tarkemmin kertonut mitä nämä ajattelivat orjuuttamisesta, mustista, juutalaisista tai naisista. Ironista kyllä, samaan aikaan kun painotettiin näiden suurien miesten liberaalisuutta, olivat he voimakkaasti alistamassa yhtä tai useampaa ryhmää ja kertomassa, että nämä voitiin asettaa eläimen tasolle. Valistusajan filosofit olivat oikeuttamassa valkoisten imperialismia. Kuulimme Kantista, Rousseausta, ja Jeffersonista vain hyviä asioita ja negatiiviset jätettiin unholaan. Se mitä he tarkoittivat ihmisellä tarkoittaa meille toista. Samaan aikaan kun nämä miehet olivat puhumassa tai kirjoittamassa demokratiasta, ihmisoikeuksista sekä muusta ”kauniista”, olivat he toteamassa, etteivät mustat olleet ihmisiä.
Ei kommentteja