Älä lyö lyötyä, ainakaan montaa kertaa!

Hei olen Claudia Eve, kahdeksan lapsen äiti, tosi-tv-tähti, wannabe -julkkis, ennustaja. Tässä on lista asioita, joista haluaisin nimeni jatkeena mainittavan vain kahdeksan lapsen äiti. Pienenä haaveammattini oli missi tai strippari. Missit olivat kauniita ja kävelivät hillitysti keimaillen yleisölle. Stripparit tanssivat hyvän musiikin tahdissa pienissä hepeneissä. Oli jännittävää se, mitä sieltä oikein paljastuu. Nuorena aloin tekemään mallintöitä. Eräänä päivänä eräs mallitoimiston täti otti minua hihasta kiinni ja kysyi tulisinko tapaamaan häntä ja olisinko kiinnostunut mallintöistä. Tosiasia oli se, että olin nuorena niin ujo, ettei mallintöistäni tullut oikein mitään. Minulla oli paljon kaikenlaisia estoja ja paineita ulkonäöstäni.

Miten minusta tuli wannebe- julkkis ja tosi-tv-tähti ovatkin mielenkiintoisia kysymyksiä. Mitä oikein tapahtui? Olinhan minä toiminut jo 15 vuotta julkisuudessa, yhdessä ”epäarvostetuimmista ammateista” skeptikoiden ja valtaväestön keskuudessa. Minusta käytettiin myös ammattinimikettä ”huijari”. Minä en ollut itse kuitenkaan koskaan valinnut ammatikseni selvänäköä, vaan selvänäkö valitsi minut. Ihmisillä on erilaisia lahjoja. Yhdellä on absoluuttinen sävelkorva, toisella on hyvä lauluääni. Joku on kielellisesti lahjakas ja joku toinen taas on taitava näyttelemään ja joku omaa matemaattista lahjakuutta. Minä sain lahjakseni selvänäön.

Me ihmiset olemme erilaisia myös aistiemme suhteen. Jollain on hyvä kuuloaisti, tuntoaisti tai hajuaisti. Minulla on hyvä kyky aistia ja vaistota asioita, ei ole sen kummallisemmasta asiasta kysymys. En ollut tätä kykyä halunnut kuten en halunnut suonikohjujakaan enkä ohuita hiuksia enkä matemaattista lahjattomuutta. Mutta näin se vaan on, ja pitää hyväksyä se tosiasia, että olen saanut kyvyn nähdä asioita. Tosin en minäkään näe kaikkea ja kaikesta, mutta useasti viitteitä ainakin tulevista tapahtumista. Tosiasia on se, että rakastan auttaa ihmisiä ja siihen olen halunnut lahjaani käyttää. Työni oli minulle mielekästä ja rakastin tavata erilaisia ihmisiä. Ihmisen elämä on mielenkiintoinen matka. Kaikkia tulemme tänne samasta luukusta ja elämän päätyttyä meidät laitetaan samalla  lailla hautaan. Se, mitä siinä välillä tapahtuu, on monien asioiden summa. Siinä tarvitaan paljon onnea, lahjoja, rakkauta, mutta ennen kaikkea sitä, että ihminen uskoo itseensä ja siihen mitä tekee.

Minun matkani tässä elämässä on ollut mielenkiintoinen ja haastava. Koetan ottaa oppia kokemuksistani ja mennä eteenpäin jäämättä murehtimaan menneitä ja miettimättä sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tai näin se oli, kunnes eräänä päivänä astuin taloon nimeltä BB. Viikkoa ennen taloon astumistani ystäväni, viisas, pitkä ja kalju mies, joka on kirjoittanut Suomessa valtavan määrän hyviä kirjoja, soitti minulle ja sanoi: – Halusin vain varmistaa, ettet ole menossa BB-taloon? Tiesin silloin, että lähtöni oli reilun viikon päästä, mutten kehdannut tunnustaa tosiasiaa, että sinnepä sinne…

Olin kadottanut itseni. Olin huumaantunut julkisuudesta. Olinhan minä tehnyt jo yhden oman TV-ohjelman ”Selvänäkijä Claudia Eve”, lähtenyt Iholla -sarjaan (kun pyydettiin), lähtenyt Splashiin (kun pyydettiin) ja nyt BB-taloon (kun pyydettiin). – Hyppäänkö katolta(kun pyydetään)? Se kysymys alkoi pyöritä päässäni talosta ulos tultuani. Poistuin talosta perhesyistä, jotka olivat jo taloon mennessäni suuri stressin aihe, mutta lähdin kamppailemaan 20 000 eurosta. Sillä olisin saanut mm. velkojani lyhennettyä. Kyllä minua houkutti myös palkkio, jonka sain taloon mentyäni. Se helpotti hetken elämää ja sainpa jotain velkojanikin lyhennettyä. MUTTA!

Olin rikki erosta, haavoittunut julkisuudesta ja keskustelupalstojeen kirjoittelusta. Eli päätökseni lähteä taloon oli täysin väärä. Olin vihainen, ärtyisä ja ilkeä talossa, koska samaan aikaan olin uupunut ja ikävöin lapsiani. Tilanne kotona painoi minua joka hetki, enkä pystynyt olemaan oma itseni. Siis olin joku täysin muu kuin oma itseni. Yllätyin siitä itse,  mutta myös kaikki minut tuntevat ihmiset ihmettelivät mikä minua vaivasi. Missä oli iloinen, positiivinen ja syvällisiä keskuteluja käyvä Claudia?

Tuotantoyhtiö oli laittanut yleisölle kysymyksen: ”Menisitkö tälle selvänäkijälle?” Se oli ikäviään tuomaan sen tosiasian esiin, etten ollut edes kykeneväinen enää tekemään myöskään selvänäkijän työtä. Olin kadottanut kaiken henkisyyteni julkisuuden myötä. Iholla sarjassa tokaisin sarkastisesti: – Hei, kaikki julkisuus on hyvästä, pääasia että kirjoitetaan nimi oikein, mikä on jälkikäteen lähinnä huvittanut minua. Jokainen päivä ilman julkisuutta on hyvä päivä, on ehkä enemmänkin totta.

Tultuani talosta olin rikki ja niin särkyvä, etten uskaltautunut viikkoihin ulos ja aloin pikku hiljaa vetäytymään kuoreeni. Elämästä oli tullut kilpajuoksu julkisuuden kanssa. ”Kun annoit pikkusormen, se vei koko käden” oli tullut selväksi. Illat istuin koneella lukien mitä ihmiset olivat minusta nettiin kirjoittaneet. Tässä muutamia kannustuksen sanoja: Claudia Eve se on sitten harvinaisen ruma ämmä. Mitä tuollainen hirviö tekee lapsilla? Huora, varas. haiseva, juoppo, läski, HUIJARI. Sain lukea vaikka mitä keskustelupalstojen sivuilta SYDÄMENI SÄRKYI.

Noinko minusta ajatellaan? Samaan aikaan eräs viikkolehti kannessa otsikoi: ”Claudia Eve! Vankeus uhkaa!” Se juonsi juurensa tulevasta oikeudenkäynnistä, jossa olin hyväuskoisuuttani antanut ex-mieheni tehdä toiminimelläni liiketoimintaa jättäen kaikki asiat hoitamatta.  Toinen lehti oli laittanut kanteensa: ”Claudia Eve! Yritin itsemurhaa!” Se puolestaan juontaa juurensa vuosien takaiseen tragediaan, jolloin synnytin kuolleen lapseni. Uuvuin kovan työtaakan alla elätettyäni 8 lastani ja miestäni, joka oli Intiassa koko talven. Voimat eivät enää riittäneet, ja ratkaisuna tuli enää mieleen nukkua pois ikuiseen uneen. Jälkikäteen ajatus on kamala ja itsekäs, muttei kukaan tasapainossa oleva ihminen tekisi koskaan mitään sellaista. Onni onnettomuudesta ja kiitos ystävälleni, joka oli vaistonnut, ettei kotona ollut kaikki hyvin ja sai ajoissa avun paikkalle . Olen ikuiseti kiitollinen hänelle. Kiitos Kirsi <3

Tämän kaiken jälkeen, ja oltuani oikeastaan vuoden omissa oloissani lopetettuani ennustajan(huijarin) työn ja päätettyäni, etten tee enää mitään tosi-tv- ohjelmia enkä notku kutsuvieraspippaloissa, olen eheytynyt ja löytänyt takaisin henkisyyteni. Kovan koulun käyneenä, mutta onnellisempana ja tasapainoisempana kuin koskaan. Suuri kiitos tästä kuuluu BB-talolle ja viettämälleni ajalle siellä. Sen jälkeen pysähdyin ja menin itseeni. Aloin miettimään, että mikä minua oikein vaivaa… Olen toivottanut uudet raikkaat tuulet elämääni. On aika rakastaa, elää ja nauttia…

Palataanpa vielä lapsuudenhaaveisiini. Ei tämä nyt  kovin kaukana ollut missin urasta. Sainhan osakseni ihan riittävästi ulkonäön julkista parjaamista ja kohuotsikoita. Ja nyt kun tässä parhaillaan riisun itseäni henkisesti, niin tulee tuo strippariosuuskin hoidettua.

Kiitos elämälle.

”Pimeydestä ei pääse pois pimeydellä, vaan valolla.

Vihalla ei pääse pois vihasta, vaan rakkaudella.”

-Martin Luther King-

<3 Claudia