Pahoitteluni, kun tulee heti perään toinen postaus- ajatus juoksee nyt, eikä huomenna!
Kyllä kuvassa on belfie- olen sen ottanut ihan itse, halunnut kuvaan kehitystä ja ollut osittain tyytyväinen itseeni, kun olen saanut onnistuneen kuvan.
Tiedän- ensimmäiset ovat kerenneet jo arvostella minut maasta taivaaseen, koska olen niin pinnallinen ja elämässäni ei ole muuta, kun perseen esittely- niin te ainakin luulette.
Uskon, että hyvin moni varsinkin itsestään huolta pitävistä on törmännyt ilmiöön- ”minun haukkuminen on hyväksyttävää.”
Saan miltein viikottain arvostelevia kommentteja ja alan tietyllä tasolla olla kypsä siihen- en itse ikinä menisi haukkumaan kenenkään ulkomuotoa.
Siinä vaiheessa sai jo raivonpurkausta pidätellä, kun sain työpaikalla arvostelevan kommentin vapaa-ajan tekemisistä- töissä haluaisin mielelläni, että minusta nähtäis sen ”bodarin” sijaan hymyilevä, ystävällinen ja tunnollinen työntekijä- katsokaas, kun ihminen se olen minäkin.
Sanotaan ettei kommentteja pitäis päästää ihon alle, mutta onko se oikeasti niin yksinkertaista?
Useimmiten osaan sivuttaa kommentit, mutta kyllä ne yllättävältä taholta tulevat kommentit pistää hiljaiseksi- haluaisin siinä vaiheessa huomauttaa missä pisteessä olin vuosi sitten. Olin vuosi sitten tyttö ilman itsetuntoa, olen vuodessa kasvattanut mielettömästi itsetuntoani ja väkisinkin turhaakin turhemmat kommentit pistää miettimään mitä ihmisten päässä liikkuu.
Saisinko minä mennä sanomaan hieman pulskalle ihmiselle: ” sinusta näkyy muuten vapaa-ajan pullan syönti, btw se ei sitten ollut kohteliaisuus.”
En sais- saisin julmettomat saarnat, miten moraalitonta moisen lauseen sanominen olisi.
Saako minun arvostelija haukut? Ei saa- he saattaavat jopa saada henkiset aplodit.
Voisiko joku, joka tykkää arvostella rankalla kädellä bodaus puolen tyyppejä, tulla selittämään minulle, että miks hemmetissä se on hyväksyttävämpää, kun pulskien ihmisten arvostelu?
Toisekseen sanoisitko samat asiat päin naamaa?
Menisitkö sanomaan sille reilu 100kg painavalle salimunkille samat lauseet, mitä kirjoitat netissä ruudun takaa?
Bloggaajana sitä on joutunut opettelemaan haukkujen vastaanottamista- nykyään en pahemmin hätkähdä negatiivisista kommenteista. Ihmiset, jotka kuluttaa elämästään aikaa negatiiviseen kommentointiin, kertoovat itsestään kommenteillaan enemmän, kun uskoovatkaan- myös he jotka fanittavat haukkujia, kertoovat omasta itsetunnostaan paljon.
Muistan bloggaamisen alkuajat, kun jokainen ilkeä kommentti meni syvälle sisälle- onneksi olen vahvistunut sen asian tiimoilta.
Ihmiset perustelevat aina näitä asioita sillä, että kaikkien ei tarvitse tykätä fitness/kehonrakennus kropasta.
Olen täysin samaa mieltä- ei tarvitsekaan.
Miksi silti pitää ilmoittaa asia ääneen ja saada mahdollisesti pahamieli aikaan? Miksi siinä vaiheessa seuraat fitness/body-elämää.
En minäkään mene Leivontapirkot Oy:n sivuille kommentoimaan heidän tekemisiään- jos menisin, olisin heti Iltalehden pääsivulla, syytettynä kapeakatseisuudesta. Koko kansa yhtyisi syyttelyyn ja haukkuisi varmasti minut maanrakoon.
En edes koe minkään sortin tarvetta mennä arvostelemaan toisten tekemisiä.
Sama ilmiö tulee esiin silloinkin, kun päädyt kehutuksi fitness-elämän johdosta siihen pirun etusivulle- kansa haukkuu mitä ihmeellisimmillä sanoilla ja kansa on tyytyväinen.
Hauskinta on lukea niitä kommentteja, joissa samaan aikaan haukutaan ja ollaan huolestuneita nuorten ihmisten itsetunnosta- ne haukut siinä lauseessa ei varmaankaan hetkauta näiden nuorten ihmisten itsetuntoa…
Monesti nuori ihminen alkaa treenata, kun itsetunto on kadoksissa- treenaavilla ihmisillä ei ole todellakaan automaattisesti rautaista itsetuntoa.
On ikävä huomata tämä ihmisten tyytymättömyys omaan itseensä- ikinä ei ole mikään hyvin, aina jostain kohdin löytyy huomautettavaa. Tänään oli niin hyvä kommentti K&F:n sivustolla se meni suunnilleen näin: ” jos ei mistää muusta löydy huomautettavaa,niin huomautetaan edes alushousuista.”
Nimenomaan, se on monilla tapana- pitää löytää jostain huomautettavaa!
Ikävä sanoa tämä ääneen, mutta miltein jokainen ulkomaalainen tuttavani on ihmetellyt suomalaisten ihmisten käytöstapoja- me ei olla erityisen lämminhenkistä porukkaa, ainakaan kovin helposti.
Poikkeuksia löytyy ja onneksi jokainen voi tässä asiassa kehittyä, jos vain haluaa.
Taistelen itsekin katkeruutta, kateellisuutta ja selkään puukottamista vastaan- inhoan jokaista piirrettä yli kaiken.
Huomautan jo tässä vaiheessa- rakentava kritiikki on täysin eri asia, kun negatiivinen kommentointi. Rakentavaan kritiikkiin mahtuu kehuja ja kehitysideoita.
Loppuun haluan vielä sanoa, että vaikka olen tällainen salipirkko, joka odottaa kropan kehitystä- on perhe minulle kaikki kaikessa, mikään ei mene sen edelle, ei ikinä.
Miksi kirjoitan aiheesta? Siksi, että tunnen oikeasti välillä surua näistä huomautuksista, on puuduttavaa puolustella päivästä toiseen sitä mitä tekee- en ole se kaikista rautaisin ihminen, mutta tarvitseeko minun ollakaan? Enkö saisi pyytää muita pysähtymään paikoilleen, miettimään miltä sanat toisesta tuntuvat.
Kyllä- näin minä saan tehdä.
perhettä tärkeämpää ei ole
Otetaan huomiselle haaste- annetaan suoraan positiivista palautetta ihmisille keiden kanssa ollaan tekemisissä. Koitetaan miltä tuntuu ylikorostetusti jakaa hyvää fiilistä!
PS Blogilla on nyt omat Facebook-sivut- sivuilla pystyn päivittämään nopeammin kuulumisia, treenivinkkejä, puhuttavia aiheita ja teidän kanssa keskustelu käy kätevämmin- tule siis mukaan!
24 kommenttia
Osuit aivan nappiin blogillasi! Samaa mietin lueskellessani fitness juttuja ja nähdessäni ihmisten haukut jne. Miksi he edes seuraavat fitness sivustoa :-/ ” there will always be haters, then there will be you, proving them wrong”
Kieltämättä olen harmissani monesti siitä, että ihmiset tuhlaa elämästään aikaa asioihin, joista väittäävät etteivät tykkää. Omaa elämää pitää elää- sellaista elää josta itse nauttii.
mutta vastarannan kiiskejä löytyy aina, heillä saattaa itsellään olla hankaa- toivottavasti jatkuvasti negatiiviset ihmiset oppii edes hitusen positiivisuutta ja näin oppiivat rakastamaan itseään. Kiitos kommentista! 
Mä itse kuulun siihen porukkaan, joka mieluummin on sitten hiljaa jos olisi vain huonoa sanottavaa. Ei ole mitään järkeä arvostella tai haukkua tuntemattomien ihmisten ulkonäköä. Ei ole mitään järkeä kuluttaa siihen omaa aikaansa. Ei ole mitään pointtia viljellä negatiivisuutta.. En sano myöskään mitään hyvää väkisin kenellekään, eli kaksinaamaiseksi en rupea vain pelkkien hyvien kommenttien puolesta. Rehellisyys maan perii..
Tämä sama tilanne on niin monissa asioissa tullut ilmi: elopainoa keränneitä ei saa haukkua, mutta kovaa treenaavaa saa arvostella mielin määrin, ilman, että kenelläkään on oikeus pahoittaa mieltä. Miehet saa suurta arvostusta jos seksikumppanien määrä on suuri kun taas nainen on huora. Perheellisen kuuluu saada töissä kaikki juhlapyhät vapaaksi, mutta sinkulla ei ole oikeutta edes pyytää moisia.. Listaa vois jatkaa ja jatkaa..
Olen sun blogiin iskeny silmäni heti alusta lähtien. Satuin löytämään yhden ison yhteisen tekijän: huono itsetunto ja masennus. Koko kuntosali/painonnosto harrastuksena on näytelly tärkeää osaa mun hyvinvoinnissa. Se säännöllinen itsestään huolehtiminen on elintärkeää mun henkisen hyvinvoinnin kannalta. Mä olen kans oppinut jättämään lähes huomiotta muiden ihmisten mielipiteet omista valinnoistani ja tekemisistäni. Koulukiusaus kasvatti ja paransi suodattimia =)
Suomalaisessa ”Paha Maa” elokuvassa oli tuotu tämä sun postauksen pointti aika hyvin screenille.. Ihmiset siirtää omaa pahaa oloaan eteenpäin toisiin ihmisiin. Miksi? Saman reaktion saisi aikaan siirtämällä positiivista, hyvää ja voimauttavaa energiaa eteenpäin. Sä vaikutat vahvalta ja toivottavasti saat jatkossakin sivuutettua kaikkien ihmispoloisten jalkoihinpolkemis-yritykset.
Omasta mielestäni on suuren hatunnoston paikka, kun katsoo jo nuorena pitkälle tulevaisuuteen ja tänä päivänä tekee elämäntapavalintansa sen mukaan, että jaksaa vanhempanakin. Itsestään huolehtiminen ei ole koskaan arvostelun tai kritisoinnin paikka.
Hienoja lisähuomioita missä asioissa on tasavertaisuuseroja!
Itsekään en kehu turhaan, koitan silti löytää aina jotain positiivista ja mahdollisesti antaa positiivisella asenteella tuumittavaa mitä voisi tehdä toisin- harvoin tästä pahastutaan.
Koulukiusaus- se todella kasvatti vahvaksi, vaikka jätti myös arpensa.
Olen tainnut joskus katsoa kyseisen elokuvan, mutta en ihan ajatuksella- täytyykin katsoa uudestaan.
Kiitos kohtalotoveri ihanasta kommentistasi, tästä sai paljon ajateltavaa- ihanaa että olet löytänyt tänne, toivottavasti pysyt matkassa mukana!
hyvin olit kirjoittanut kyllä.. Mutta se ihmetyttää miksi niitä kehitys kuvia omasta kropastaan tarvitsee julkaista aina someen..? Kun niin tekee niin silloin on myös valmis ottamaan vastaan myöskin sitä negatiivistakin palautetta.. Itse olen elämäntapa liikkuja, ja voin kertoa että ei vois tuon taivaallista kiinnostaa laittaa omia kehitys kuvia someen.. En koe tarpeelliseksi hehkuttaa omaa ulkonäköä ja siinä tapahtuneita muutoksia pitkin nettiä. Jokaisella meillä on toki valinnan vapaus, että mitä tekee.. Ihmisiä ei tulisi arvostella pelkän ulkomuodon takia, se on vaan kuori. Onhan ne treeni kuvat yms belfiet ja selfiet somessa varmastikkin joillekkin ihmisille sitä oman egon pönkitystä. Mutta miettii sitä aikaa kun sellaista ei ollut.. Palaute annettiin suoraan päin naamaa, joka on oikeasti paljon parempi.
Samaa voi ihmetellä sitten monessa asiassa- Tania kiteyttikin hienosti, toiset laittaa ratsastusvideoita/kuvia, toiset koiristaa, lapsistaan, kodistaan- minun työväline sattuu olemaan minun keho.
Monille masennuspotilaille minun kuvat on luonut uskoa omaan onnistumiseen- kun kuulee yhdenkin ihmisen sanovan, että minun kehityskuvat luovat uskoa tulevaan- ei kenenkään muun mielipiteillä ole väliä.
Toisekseen kirjotan blogia minun treenaamisesta fitness/body osastolla, joten ihmisiä kiinnostaa miten minun treenityyli puree.
Olen siitä samaa mieltä, että ihminen voi treenata tosissaan ilman blogia ja ainaisia kuvia, mutta en lähtis syyttämään, jos joku toinen haluaa kirjottaa blogia ja ottaa niitä kuvia- monesti kuvista näkee vasta selvästi sen kehityksensä.
Kirjotan myös blogissani paljon muustakin, kun ulkokuoresta- arvostan mm. sisäisen hyvinvoinnin edistyaskelia enemmän, kun lihaksen kasvua- älä siis tuomitse.
Hyviä treenejä sinulle, jatka sinä samaan malliin ja minä omaan tyyliini!
Tosi hieno kirjotus! Mä oon samaa mieltä tuosta arvostelusta ja siitä miten ihmiset keksii tupinaa ja arvosteltavaa millon mistäkin. Ja tuohon ylemmän kommenttiin, että miksi niitä omia kehityskuvia pitää someen laittaa, niin minusta jokainen saa olla ylpeä siitä mitä tekee. Laittaahan koiraharrastelijat esim koirakuvia someen, tai äidit laittaa kuviaan omasta jälkikasvustaan kuinka he kasvavat ja oppivat uutta. Miksi silloin ei voisi laittaa siis kuvia omasta pyllystään tai vartalostaan jonka eteen on tehnyt töitä ja nähnyt vaivaa
Ihailen sinua! <3 <3< 3
Hei Tania! Onkin ollut ikävä sinun kommentteja, autoitkin minua kommentillasi selventämään yllä olevaan kommenttiin ajatukseni- osaatkin niin hienosti kirjottaa ajatukset ruudulle.
Minä ihailen sinua! Kiitos tästä kommentista! <3
Ihanaa syksyn jatkoa!<3
Jos tekee ”työtä” joka on julkista, pitää pystyä ottamaan negatiivinen palaute sen positiivisen lisäksi vastaan. Niihän se on kaikissa julkisissa ammateissa muusikosta poliitikkoon. Jos otetaan esimerkiksi tämä muusikko, joutuvat he jatkuvasti kuulemaan negatiivista palautetta ja haukkuja musiikistan, mutta eivät he huutele kuinka väärin se on, vaan he kestävät sen ja tekevät sitä musiikkia itselleen ja niille jotka siitä pitävät. Itse en henk. Kohtaisesti arvosta bodausta etenkään sen äärimmäisissä muodoissa koska se menee samaksi sairaudeksi kuin anoreksia tai sairaaloinen lihavuus, jostakin asiasta kun tulee pakkomielle niin se ei ole enään tervettä. Kehoaan voi toki pitää kunnossa ja se on suotavaakin. Siinä ei ole mitään väärää.
Yleisesti otin kantaa siihen mitä hiton hyötyä siitä negatiiviesta kommentoinnista on- kehittävä on asia erikseen, sitä pitääkin antaa!
Äärimmäisyydet on aina äärimmäisyyksiä ja sillon voi keskustella asiasta kyseisen henkilön kanssa, että miksi näin.
Itsekään en suosi missään asiassa äärimmäisyyksiin menoa, tasapaino pitää olla elämässä- henkisestä hyvinvoinnista tulee oma postauskensa.
Se, että jotkut ei avaa suutansa tästä asiasta ei tarkoita sitä, etten minä voisi ihmetellä asiaa ääneen- selkeesti moni muu tykkäyksistä päätellen on asiaa joskus pohtinut.
Teen tätä itselleni ja muille, mutta tämän lajin kohdalla niin pienistä riideistä aletaan pätemään ja hyvin rankoilla sanoilla, joten koen että voin avata muidenkin puolesta suuni.
Itsehän olen suht vähän joutunut kuuntelemaan kärkkäitä mielipiteitä, paljon olen saanut rakentavaa ajateltavaa- muiden blogeja katellessa on viha monesti noussut ilmaan.
Kolikoilla on aina kääntöpuolensa, siitähän ei pääse mihinkään.
Mukavaa päivänjatkoa!
Juu ymmärrän pointin kyllä ja haukkuminen ei ole koskaan hyväksyttävää mutta oon silti aina miettiny että miks siinä kuvan pääkohtana on se perse eikä haukkari siis eihän toi mikään oikee pose kuva oo mut siis no…
Hei!
Itse asiassa suurin osa ”pose” kuvistani on joko selästä tai habasta- mikä on siis oikee posekuva? Kyllähän tuossa kuvassa käy ilmi takamuksen lisäksi takareisien ja etureisien kehitys, jopa pohkeiden- et oikeestaan tossahan saa koko alakerran kuvaan!
Ei minulla ainakaan takamus ole ainut asia mistä räpsin kuvia- selän kehitystä seuraan jopa enemmän.
Hyvää syksyn jatkoa!
Ihmiset keskittyy kauhean paljon negatiivisuuteen. Tuskin se pidemmän päälle on omaa elämänlaatua parantava asia, että selaa netissä juuri niitä blogeja ja sitä uutisointia, joissa on niitä omasta mielestä ärsyttäviä tai rumia (tai ehkä hiukan kateutta aiheuttavia?) kuvia, joita sitten pitää kommentoida negatiivisesti omaa fiilistä hetkellisesti pönkittääkseen.
Aiheeseen liittyvät kuvat tekevät blogin seuraamisesta miellyttävämpää: leivontablogissa kuvat leipomisvaiheesta ja valmiista leivoksista, käsityöblogissa kuvat uusista langoista, keskeneräisistä töistä ja valmiista töistä, treeniblogissa kuvat treenien tuloksista ja ehkä treeneistäkin, jos mahdollista. Ja Ilona sun kehityskuvat on motivoivia ja niitä on kiva katsella.
Kiitos Leena!
Paljon varmasti halutaan kommentoida negatiivisesti, jotta oma olo helpottuisi- muistanpa itse tätä joskus tehneeni, tosin vain mielessäni. Silti se vain pahensi omaa oloa, näin itseni ”likaisen” , kun en osannu olla onnellinen muiden puolesta.
Tiedän siis mistä kirjoitan, haluaisinkin, että ihmiset päästäisi irti kateudesta, koska oma olo helpottaa heti!
Kuvat on blogin suola- itsekin ihastelen usein esim. leivontablogien tuotoksia- siitä saa itse osviittaa miltä leipomuksen pitäisi näyttää. Saa ihastella muiden osaamista.
Kiitos ihanasta kommentista!
Rauhallista Joulun odotusta.
Hei! Hienoa, jos olet itse saanut parannettus itsetuntoasi treenatessa. Kun mainitsit tuon että yleensä huonon itsetunnon omaavat alkavat treenata niin siinäkin on minusta 2 eri vaihtoehtoa: toinen on ehkä sinunlaisesi terve treenaaminen yms. ja toinen on sitten jo anorektiseksi menevä treenaaminen. Ja mistäköhän se anorektinen treenaaminen johtuu? Ehkäpä juuri mainitsemastasi huomauttelimisesta, ehkä toisaalta taas jostain yleisestä kroppa-ihannoinnista ja huonosta itsetunnosta? Arvostan itse fitnesskisaajia, mutta en osaa sanoa voiko tämä ”villitys” aiheuttaa myöskin tietyille ihmisille ongelmia… Kisakuntohan tietysti ei kestä montaa päivääkään mutta ymmärtävätkö kaikki tämän ? Ja onhan kisaajillakin off-kunto. Mutta kaikkea hyvää sinulle! Ihmettelen kyllä jos joku jaksaa nähdä vaivaa haukkumiseen, kaikesta ei tarvitse pitää ja jotkut asiat voi mielestäni pitää omana tietonaan.
Hei!
Kolikoilla on aina kääntöpuolensa- tässäkin hommassa voi mennä liian pitkälle. Tästä voi tulla pakkomielle, jota ilman ei voi elää.
Olen itse sanonut näin: ” liikunta saa olla maailman paras asia, mutta se ei saa muuttua tekemättömänä helvetiksi.”
Ne fitness- kisaajat, jotka kisaa oikeasti ovat usein hyvän valmentajan alla- toki näihinkin mahtuu surullisia tarinoita, jolloin on oltu osaamattomissa käsissä ja terveys mennyt… :/
Kaikki villitykset voi aiheuttaa paljon hyvää sekä pahaa- järki päässä siis tässäkin touhussa.
Toivottavasti nuoret ihmiset osaavat etsiä itselleen hyvän valmentajan, jos päättävät ruveta kisaamaan- valmentajan, joka ottaa huomioon terveyden. Se on kuitenkin kaiken A ja O!
Kiitos kommentistasi, ihanaa Joulun odotusta!
Itsekkin pitkään samassa tilanteessa olleena mietin samoja asioita tosi usein. MIKSI ihminen haukkuu? Olisi hiljaa jos ei ole mitään hyvää tai rakentavaa sanottavaa!
Sinä näytät hyvältä ja kirjoitit paljon tärkeää asiaa! Toivottavasti edes joku ottaa opikseen!
-Mari Valosaari
Eiköhän se ole sitä oman pahan olon purkamista. :/
Kiitos! Toivottavasti joku pysähtyy miettimään ja oppii edes muodostamaan hieman paremmin sanottavansa.
Näytät myös upealta ja terveeltä, hyviä treenejä!
Sääliksi käy jos on lapsia tässä perheessä. Ei paljon taida aikaa jäädä heille kun isä ja äiti asuu salilla illat, loppuaika kotona peilaillaan ja otetaan peppukuvia.
Terve Seppo!
Olet juuri tullu lapsirakkaan ihmisen sivulle kertomaan, etten ymmärrä mikä merkitys vanhemmilla on lapsen elämässä?
Meidän elämässä ei ole kokopäiväisesti lasta mukana, mutta on kuitenkin- tästä lieneen osaat päätellä, että minä en ole äiti.
Mietitääs- sinä et tiedä monestiko viikossa käymme treenaamassa ja tulet silti tuomitsemaan? Sinä et tiedä otetaanko kuvat sillon, kun lapsi tekee muuta/ on nukkumassa?
Sillä ei lieneen merkitystä otetaanko kuvia kakuista,koirista,kodista vai pepusta- sama aika siihen menee.
Siinä olet kyllä oikeassa, että lapsen nähden en itseäni pahemmin peilistä tuijottele ja arvostele, jotta en näytä esimerkkiä itsensä arvostelemisesta.
Tästä kommentista jäi vain sellainen olo, että siellä kirjotti nyt ihminen, jolla itsellään ei ole hyvä olo- sekin paistaa lapsiin ja vaikuttaa merkittävästi.
PS en käynyt koko syyslomalla salilla, koska annoin aikaa perheen pienelle ihmiselle- joten oletko ystävällinen ja et tuomitsisi, ellet tiedä oikeasti faktoja.
Hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti ensi kerralla harkitset hieman pidempään, ennen kun tuomitset.
Veikkaan että seppo on pullukka joka napostelee kaiket illat ja sitä ketuttaa kun se nyt on vaan niin vaikeaa se laihduttaminen. Ja extra ketutuksen tekee se että sen oma tuulipukurouva on myös pullukka jota ei saa liikkeelle millään.
Oikeesti mikä ihmisiä vaivaa. Kamalaa miten helposti tuomitaan ja luullaan tietävän toisen ihmisen yksityiselämästä kaikki. Ei se omasta terveydestä huolehtiminen vie todellakaan aikaa pois esim. perheeltä, vaan lisää elinvuosia ja parantaa terveyttä. Välillä tekis oikeesti mieli sanoo että kattelkaa peiliin tai imekää sitä parsaa!
Mulleki tullu sen verran sanomista omasta reenaamisesta, Esim. taasko oot salilla?asuks sää siellä? Onks toi tervettä?
Ei, en asu kun käyn siellä parantamassa mielenterveyttäni n. 5kertaa viikossa ja pitäisköhän sunki kokeilla. :’D
Taas erinomainen kirjoitus, näitä on aina ilo lukea!PS. Taisin nähä sut eilen touhuilla ku olit lähössä Alesta. Että on sullaki muuta elämää ku tää selfieiden ja belfieiden otto. Aamen. Ugh, olen puhunut
Ihmisiä vaivaa yleinen paha olo, mikä tässä yhteiskunnassa on ymmärrettävää, mutta en silti hyväksy sitä vaan haluan, että ihmset oppii löytämään sen hyvän olon.
Kuullostaa Hanna niiiiin tutulta nuo kommentit.
On se varmaan vaikea ymmärtää jos ei itse ole kokeillut koskaan samaa, mutta sillon vaan pitäis tyytyä kysymään asioista- ei arvostelemaan.
Kyllä, bongasit minut lähtemässä ulos baarista- elämää siiis on!
Törmäillään, näytät nainen upealta! 
Jarmo toivotaan, että Seppo oppii olemaan onnellinen omaan elämään.