Eilen lakivaliokunnan äänestyksen tulos ei voinut olla yllätys kenellekään kyseisen valiokunnan jäsenistöä tuntevalle. Monia meistä harmittaa, että vuonna 2014 Suomea johdetaan taikauskoon ja älylliseen epärehellisyyteen nojaten. Vielä enemmän harmittaa, että kansalaiset eivät käytöksellään velvoita kansanedustajia perustelemaan näkemyksiään vedenpitävästi, vaan kansalaisten juridisen yhdenvertaisuuden edessä seisovat edelleen ne vuosikymmeniä vanhat pseudoargumentit, jotka on kumottu jo tuhansia kertoja.

Tällä hetkellä tilanne on verrattavissa juoksukilpailun loppumetreihin: Suurin osa matkasta on taitettu ja kunto rupeaa loppumaan. Lisää voimia saa kuitenkin siitä ajatuksesta, että pahin on takana ja maaliin on matkaa vain parisataa metriä. Lakivaliokunnan myyräntyö tässä yhdenvertaisten oikeuksien maratonissa on verrattavissa korkeintaan pieneen kramppiin, joka vie loppuajasta pois muutaman sekunnin. Selvää on kuitenkin se, että maaliin pääsy on enää viimeisen puristuksen takana.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tullaan hyväksymään muutaman vuoden sisään. Se ei välttämättä tapahdu ennen ensi vaaleja eikä välttämättä vielä seuraavallakaan vaalikaudella. Asiat kuitenkin muuttuvat paremmaksi viimeistään sitten, kun nämä kärryiltä tippuneet ja poteroissaan kyräilevät ikäloput arvokonservatiivit saatellaan eläkkeelle kansanedustajan työstään. Hyvässä lykyssä tämä tapahtuu alle kymmenessä vuodessa,. Viimeistään silloin Suomi muuttuu hieman paremmaksi paikaksi kaikille muille paitsi heille, jotka ovat ilmoittaneet hyvinvointinsa ehdoksi muiden ihmisten kärsimyksen.

Kansalaisten tasavertaisten oikeuksien vastustajat jäävät historiankirjoihin samanlaisina ihmisinä kuin rotuerottelun, orjuuden ja lapsiin kohdistetun väkivallan puolustajatkin. Tämä on heidän oma valintansa ja se oikeus heille on suotava. Näitä mikaniikkoja, timosoineja, penttioinosia ja muita ahtaan mielensä vankeja ei voi enää pelastaa. He ovat tehneet itsestään julkisesti aivan liian tyhmiä myöntääkseen olleensa väärässä. He ovat vain äänekäs vähemmistö, joiden älämölöstä huolimatta yhdenvertaisuusperiaatteen kannatus on noussut kovaa vauhtia viimeiset vuodet. Heihin ei yksinkertaisesti kannata enää tuhlata aikaa ellei nyt sitten osoittamalla aukot heidän logiikassaan.

Pitää kuitenkin muistaa, että matkaa on vielä, ja että määrätietoista työtä täytyy tehdä aivan viimeiseen metriin asti. Siksi asiaa on pidettävä pinnalla kotona, työpaikoilla ja julkisessa keskustelussa kansalaisaktivismin kautta. Se on ollut avain julkisen mielipiteen muuttumiseen ja tulee olemaan jatkossakin.

Koittakaa jaksaa vielä hetki, maaliviiva häämöttää jo.