Mä liikun tunnetusti aika moninaisessa piirissä. En pane pahakseni sitä että toisella on omiakaan ongelmia. Kaikki seura on kivaa.
Yksi osa tuota seuraa oli eräs Miia. Muistaakseni ekaa kertaa tutustuin häneen ateistiseurassa, IRC:in kautta. Liikuntavammastaan huolimatta hän oli aika hyvää ja hilpeää seuraa. Tunsin hänet silloin puhtaasti nickillään ”Angsta”; enkä itsekään ollut mitenkään täysin angstiton.
Vuosien vieriessä emme olleet läheisimpiä ystäviä. Mutta opin kyllä aika nopeasti luottamaan Angstaan/Miiaan täysin. Suorastaan niin pitkälle, että kun hänen tarvitsi tehdä opinnäytetyönsä, tarjosin hassuperseeni siihen. Jossain edelleenkin taitaa olla video jolla näyttelen homohtaneen aviomiehen BDSM-poikakaveria, Miian kamerassa. Täysissä releissä ja kahleissa; sillä niin paljon pidin siitä ja luotin siihen.
Nyt se sitten on kuollut. Yksi kaunis päivä kuulin että se oli saanut infarktin. Että sen poikakaveri tuskaili sen vieressä sairaalassa. Mä kuulin sen aika jälkikäteen myös; tyhmä minä kun en pitänyt paremmin yhteyttä.
Sitten toki kuultiin, että se ois jopa toipumassa tilastaan. Liuotushoito näytti lupaavalta, ja kaikki se.
Mutta lopulta parissa viikossa tuli se lopullinen vittupääylläri: suoni oli revennyt päässä lopullisesti, eikä mitään ollut tehtävissä. IRC-kanavalle toimitettiin lopullinen, tyrmäävä tieto: angsta oli poissa. Toi itkettää vieläkin, muuten, joka kerta kun siitä muistutetaan…
Joten, miksi siitä muistutetaan niin usein? Varsinkin, miksi tuon menneen ystäväni FB-seinä on edelleen täysin hengissä? Facebookillahan kuitenkin on kyllä jo memorialisaatiomahdollisuus, ikään kuin some-hautakivenä. Eli miksei kaverini sivua ole vieläkään haudattu?
Tuo johtuu siitä että sitä pitää pyytää erikseen. Sille pitää esittää todisteet. Eikä meillä some-frendeillä useinkaan ole esittää mitään kuolintodistusta tai online-kuolinuutista. Varsinkaan sellaisista ns. tavallisista ihmisistä kuin Miia. Jos Miley Cyrus kuolis mun käsiin, mikäs siinä, se ois helppo osottaa uutisella, mutta kun Miia Martiskainen kuolee, siitä ei tehdä uutisia samalla tavalla. Vaikka mä/me kyllä on jo itketty ja itketään sille edelleen; vaikka mekin haluttais some-haudata hyvä ystävä, muttei pystytä siihen.
Niinpä, oiskohan mitenkään mahdollista että edes todennetun kuoleman jälkeen vaikka silleen viranomaistahot auttais tässä hiukka? Voiskohan vaikka Fobba vakiona vapauttaa kuolintodistuksen nettiversion, niin että se FB-profiili vihdoin myös saatais haudan lepoon? Meinaten ei toi musta ois kauheen paljon pyydetty, eikä uskoakseni laitonta, ja suorastaan saattas auttaa vähän meitä some-surevia.
tiedän tunteen kun puhutaan fb-profiilin memorialisoimisesta. Sukulaisemme, miehen kummityttö kuoli onnettomuudessa 2v sitten emmekä ole saaneet sivua muutettua. Ei edes hänen äitinsä yrityksestä huolimatta ole pyynnöt auttaneet.