Kotihoidontuen ”uudistaminen” on yksi istuvan hallituksemme ääliömäisimpiä projekteja. Sen taustalla tuntuu olevan jakkupukutätien etääntynyt perhekäsitys ja kuvitelma siitä, että jokainen kotona lapsiaan hoitava nainen on potentiaalinen verovaroin työllistetty jakkupukutäti.

Ensinnäkin, monilta unohtuu se fakta, ettei kenenkään tarvitse olla kotona hoitamassa lapsiaan kotihoidontuella, jos ei sitä halua. Päivähoitojärjestelmä tarjoaa kyllä jo ihan pienillekin lapsille päivähoitoa, jos äiti tai isä ei pysty tai halua jäädä vuosiksi kotiin lapsia hoitamaan. Suomessa eläminen on niin kallista, että jos perhe ei ole muutenkin jo yhteiskunnan tuilla elävä perhe, ei molempien vanhempien ole mahdollista eikä järkevää venkslata töiden kanssa niin, että molemmat pitäisivät työelämästään pitkiä taukoja. Kyllä perheet haluavat pitää kiinni edes siitä toisen vanhemman varmasta ja vakituisesta kuukausitulosta, jos sellainen on. Hyvin monilla perheillä on kuitenkin asuntolainaa ja tuollainen kotihoidontukikauden pakkojakaminen ainoastaan nostaisi nuorien perheiden kynnystä esimerkiksi hankkia omistusasuntoja.

Monilta tuntuu unohtuvan myös se, että – ja tämän totean nyt uraäitejä (joita arvostan kovasti myöskin) tai perheitä, joissa isä jääkin pieniä lapsia hoitamaan, tuomitsematta tai väheksymättä – moni äiti haluaa hoitaa pienet lapsensa kotona. Suurin osa äideistä, jotka hoitavat lapsiaan kotihoidontuella, kokevat sen arvokkaaksi ja hyvin tärkeäksi jaksoksi elämässään. Lastenpsykiatritkin ovat todenneet, että pienelle lapselle kaikkein paras hoitaja on oma äiti. Jakkupukutätien tasa-arvohöyrötys ei tuota luonnon luomaa järjestystä vaan yksinkertaisesti pysty muokkaamaan. Pieni lapsi elää 9 kuukautta äidin vatsassa. Normaalisti pieni lapsi elää sen jälkeen hyvin lähellä äitiään. Pienelle lapselle normaalissa olosuhteessa se on aina se äiti, joka on koko maailmankaikkeuden keskus. Tiedetään, että jo ihan varhaisista vaiheista aikuisuuteen lapsen ja äidin suhde on nimenomaan se, joka vaikuttaa aivan suunnattoman paljon lapsen tulevaisuuteen. Jos jotkut äidit haluavat ja pystyvät olemaan pienten lastensa kanssa ja heidän lähellään 24/7, niin miksi sitä pitäisi lainsäädännöllä muuttaa? Sillä, että äiti on useamman vuoden kotona lastensa lähellä, ei ole mitään tekemistä tasa-arvon tai naisten sortamisen kanssa, vaan se on äidille yleensä etuoikeus.

Kolmanneksi ihmettelen sitä todellisuudesta vieraantumista, joka näitä epätasa-arvoa joka hemmetin paikasta löytäviä vaivaa. Maassamme työllistymismahdollisuudet ovat monesti aika paskalla tolalla. Hoitoalalla saattaa olla töitä, mutta ei voi olettaa, että jokainen nainen olisi hoitoalaan suuntautuva persoona. Sen sijaan kotihoidontuki monesti mahdollistaa sen, että naiset keksivät itselleen lastenhoidon sivussa työtä, usein jotain aivan uutta, jota voivat satunnaisesti lasten kanssa kotona ollessaan tehdä, ja jotkut lisäkouluttautuvat esim. avoimessa yliopistossa juurikin sinä aikana, kun on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa. Kotihoidontuen etuhan on sekin, että sinä saat sen tuen, vaikka pyörittäisit pientä yritystoimintaa tai muuten tekisit satunnaista työtä, eikä tarvitse juosta kelassa ilmoittelemassa satunnaisista tuloistaan. Tiedän naisia, jotka ovat kehitelleet harrastuksistaan kotihoidontukea saadessaan ihan sitten myöhemminkin elannon tuottavan työn. Esim. eräs leipomista harrastava tuttavani rupesi tekemään upeita täyte- ja voileipäkakkuja tilauksesta alkuun tuttujensa juhliin ja hiljalleen hänen asiakaspiirinsä laajeni niin, että hän perusti oman pienen yrityksen. Hän leipoo kakkuja ja muita herkkuja tilauksesta nyt ihan kokopäiväisesti. Toinen tuttavani perusti sisustustavaroita myyvän nettikaupan ja kun lapset kasvoivat isommaksi, hän perusti nettikaupan lisäksi ihan fyysisen putiikin. Monet kotiäidit tekevät satunnaisia töitä mm. kielenkääntäjinä tai ottavat kotiinsa jonkun vieraan lapsen ”perhepäivähoitoon” tai toimivat tukiperheenä jollekin lapselle, jonka perhe sellaista palvelua tarvitsee. Kun itse hoidin kuopustani kotona kotihoidontuella, tienasin extraa kirjoittamalla romanttisia novelleja Reginaan. Niin ja tiedän muuten eräänkin äidin, joka toteutti juuri kotihoidontukikaudella haaveensa. Hän otti ja meni lastensa, ystävänsä sekä tämän lapsen kanssa reiluksi kuukaudeksi Italiaan asumaan ja kokemaan italialaista elämää. Miten tuollaiset mahdollisuudet voivat kenenkään mielestä olla epätasa-arvoisia?

Jos kotihoidontukea lähdetään venkslaamaan, osa niistä äideistä, jotka muuten hoitaisivat lastaan kotona siihen saakka, että lapsi täyttää 3 vuotta, ilmoittautuvat työttömiksi työnhakijoiksi ja jokainenhan sen tietää, ettei tässä maassa tarvitse ilman paperisotia ja viranomaisten kanssa taistelua tienata työttömyyspäivärahan päälle yhtään mitään. Pienikin yritteliäisyys ja putoat tukijärjestelmästä. Tietenkin näille jakkupukutasa-arvoihmisille tuo maailma on täysin vieras ja kummallinen, mutta jonkun olisi syytä sekin heille kertoa.

Pienten lasten kunnallinen päivähoito on hyvin kallista enkä minä ymmärrä sitä, miksi tietentahtoen jonkun yksisilmäisen aatteellisen syyn takia halutaan purkaa järjestelmä, joka on ollut hyvä, toimiva ja edullinen. Oikeasti kun tuo kuvitelma siitä, että kotihoidontuen pakkojakaminen hyödyttäisi yhtään ketään, on niin kaukana reaalimaailmasta, että eipä tule heti mieleen mitään kaukaisempaa.

P.s. Jos lapsiperheiden tukia halutaan entisestään leikata, niin voisikohan aloittaa esim. siitä, että vanhempainvapaalla oleville kansanedustajille ei maksettaisi siltä ajalta täysimääräistä kansanedustajan palkkaa?