 Mia pe 11.04.2014 |
Takana taas sellainen aamu, että kaduttaa kun en ryhtynyt psykologiksi. Tai syntynyt viisaampana. Tai lukenut useampia oppaita hermojen menetyksestä, lasten kasvatuksesta, uhmasta tai omasta tahdosta. Tai etten tiedä miten tulee käyttäytyä, kun toisen mielipide ei vastaakaan omaa. Sanotaan että ihminen viisastuu vanhetessaan. Hah. Tänään tunsin taas itseni huomattavasti tyhmemmäksi, kuin 10 vuotta sitten. Silloin olin vaan minä ja minun mielipiteet, nyt on minä ja minun mielipiteet ja minun tytär ja minun tyttären mielipiteet. Ostin Lumille maailman suloisimman kissapipon Me & I- kutsuilta. Koska tiedän tyttäreni olevan nirso useimmille vaatteille, lähetin piposta valokuvan S:n kännykkään ja hyväksytin ostoksen. Lumista pipo oli suloinen ja jäimme odottamaan tilauksen saapumista. Sain paketin keskiviikkona ja torstaina Lumi oli pipoineen eskarissa. Tänään aamulla, kun olimme lähdössä hoitoon sain kuulla, että kukaan ei ollut kehunut pipoa ja että yksi tytöistä oli jopa naurahtanut sen nähtyään. Lumi oli kanosti kysynyt parhaalta kaveriltaan, että eikös tämä ollutkin hiukan nolo pipo ja kaveri oli pienen pohtimisen jälkeen todennut, että on se vähän (no mitä kaveri siihen voisikaan sanoa, jos kysymyksen esittää noin päin…?!). Lumi kertoi, että yhdellä kavereista oli samanlainen kotona, mutta hänkään ei käyttänyt sitä eskarissa. Niinpä aamumme meni siihen, että tyttäreni itki autossa, kun ei kehdannut tulla pipoineen ulos. Hän oli piilottanut takkinsa sisään varapipon, jota vaatimalla vaati päähänsä. Taistelin aikani, uhkailin ja yritin puhua järkeä. Ei auttanut…. Lumi on nyt eskarissa varapipon kanssa.
Rutto että menee hermot tollaiseen pikkulasten vaatevertailuun! 3 -vuotiaasta lähtien Lumi on jännittänyt kavereiden mielipiteitä vaatteistaan ja sillä perusteella valinnut mitä päällensä laittaa. Oikeasti ihan hälyyttävää! Haluaisin tietää mistä pikkutytöt saavat päähänsä, että joku vaate on hieno ja joku on nolo. Ehkä isoilta siskoilta? Äitien pukeutumista kukaan ei fanita, joten minuun on nyt ihan turha syytävää sormea osoittaa. Minä en ikinä sano mistään vaatteesta, että se olisi nolo tai sitä ei kannattaisi päällensä laittaa. Päin vastoin. Yritän tarjota ties mitä ihanuuksia, mutta ne eivät kelpaa. Ylle valitaan ainoastaan jotkut tietyt puuvillakankaiset perusjutut, joiden lapsi tietää varmasti miellyttävän myös ikätovereittensa silmää. Tämä paita ei kelpaa siitä syystä, että ankat ovat kuvassa rakastuneita. Eskarissa oltiin naurettu paidalle.
Jos kyseessä olisikin pelkästään Lumin maku, kunnioittaisin sitä enkä ärjyisi asiasta. Mutta kun vaatevalinnat tekee tyttäreni sijaan hänen leikki-ikäiset kaverinsa, niin silloin alkaa sappeni kiehumaan. Tiedän, että Lumi itse pitää suloisesta kissapiposta. Tiedän, että Lumi pitää Aku Ankka- paidasta. Mutta vain kotona. Vain silloin, kun kukaan ei näe tai kukaan ei naura. Hitto. Voisiko asialle tehdä jo kotona jotain? Kertokaa viisaammat et mistä nää haukut saa voimansa? Onko arvaukseni isoista sisarista ihan oikein? Tuskin kuitenkaan kenenkään vanhemmat kotona moittivat toisten leikki-ikäisten vaatevalintoja…? Eihän? Nooaa ongelma sitten taas ei koske millään lailla. Hän pukee kiltisti ylleen ne vaatteet, joita hänelle tarjoamme. Olimme Espanjassa unohtaneet Marbella-reissun ajaksi hatut kotiin, joten jouduimme hakemaan uudet krääsäkojusta. Nooalle kelpasi halvin mahdollinen mainoslippis, mutta Lumi oli vaativainen. Oli ihme, että saimme suostuteltua hänelle mitään kaupan tarjonnasta…. Onneksi yksi ylihintainen sininen hattu keikkui myytävien joukossa. Vaikka kyseessä oli hätävaralippis, eikä sen todellakaan olisi pitänyt maksaa kuin pari euroa, emme jaksaneet lähteä taistelemaan asiasta. Parempi miinus 12 € kun loppupäivän kiukutteleva tyttö. Niin kai sitten niin. Tässä maailmassa. Kokemuksia, mielipiteitä, henkistä tukea, selviytymiskeinoja?! Viisaita sanoja otetaan nyt vastaan.
Love -Miau- |
10 kommenttiaVastaa |
Meillä kaksi vanhinta kelpuutti mitä tahansa kamalia lumppuja joita raahasin heille kirpparilta. Yläasteellakaan eivät piitanneet tippaakaan mitä mieltä muut olivat heidän kissapaidoistaan ja nappiverkkareistaan. Mutta tämä nuorimmainen, jonka tapauksen tunnetkin, oli yksivuotiaasta asti tarkka vaatteistaan. Sukat piti olla sävy sävyyn muun vaatetuksen kanssa.
Olen ollut 1,5 kk ala-asteen ekalla koulunkäynninohjaajana enkä ole kertaakaan kuullut kenenkään lapsen edes mainitsevan toisen tai omia vaatteitaan, mutta ehkä se johtuu siitä että tämä on pieni maalaiskoulu.
Tää näyttäis nimenomaan olevan tosi tuore ongelma, kun pahimpia on just noi ihan pienet. Kylhän ne mallia jostain ottaa, eli ei täs syyttömiä varmaan olla kukaan. Mut ku keksis selkeen keinon millä vähentää pikkuisten vaatepaineita, niin ottaisin kyl käyttöön!
Toi on niin tuttua! Meillä tyttö ei suostu käyttämään vihreää pipoa jossa on iso kiiltävä pinkki sydän, koska pojat kuulemma nauraa sille.. En ymmärrä.. Neiti on kyllä muutenki hyvin tarkka mitä pukee päällensä ja minkä värisiä niiden pitää olla milloinkin….Pojat ovat tosiaan helpompia puettavia.. Senkun lätkäset vaatteet päälle ja menoksi…
Juuri näin… Meilki joku vaate jäänyt käyttämättä just siks, et siin oli vääränlaista kiiltoa. Kun mä vielä olin luulevinani, että kiilto oli IN. Osissa vaatteita ilmeisesti onkin, mutta ei juuri tässä. Mahdoton tehtävä näemmä pukea tytärtä kivasti! Huoh… :/
Tosi hyvä postaus! Itselläni on kohta 3-vuotias tytär ja välillä kyllä huolettaa maailman meno. Tuntuu että nykyisin lapset ikään katsomatta helposti kiusaavat, pilkkaavat yms. Itse äitinä yritän kasvattaa lapsistani avarakatseisia, etteivät he kiusaisi tai tulisi kiusatuiksi.
Aika huolettavaa, että noin pienet tekee noin, nauraa yms. toisten vaatteille. :(
Meillä kaks tyttöä joista nuorempi (eskarilainen) on vähän prinsessa, tarkempi vaatteistaan mutten oo ikinä kuullut että jonkin vaatteen valitsis tai jättäis valitsematta kavereiden mielipiteen takia.
Mietityttää millaisista kodeista sitten nuo naureskelijat on, vai onko se vaan sitä että kun yksi keksii nauraa jollekin niin kaverit vaan matkii. Ikävää joka tapauksessa.
Kyllä se sieltä naurajan kotikasvatuksesta on lähtöisin. Näin tarhan tätinä aikanani töitä tehneenä. Ei se lapsesta itsestään lähde. Toki jotkut on tarkempia kuin toiset luonnostaan, mutta se haukkuminen ja nauraminen, kotoa se tulee. Mutta onko se lapsen oire vanhempien pahasta olosta, vanhempien sisarusten antamaa vai mitä, siihen on paha ottaa kantaa. Mutta sieltä se tulee. Kurjaa kyllä.
Tohon kotikasvatukseen sen verran että täällä meidänkin asuinalueella kun on paljon lapsia suurinosa poikia, mutta on muutama tyttökin niin tuntuu että lapset laitetaan esim lauantai aamuna jo pihalle leikkimään eikä kukaan näistä perheistä missään vaiheessa edes käy katsomassa mitä siellä pihalla/ulkona tapahtuu.. Ikää on 4-9vuotiaita.. Kun taas itse valvon lasten tekemisiä joko ikkunasta tai olen mukana ulkona. Välillä tuntuu että joutuu kasvattamaan naapurinkin lapsia kun tuntuu ettei heillä ole minkäänlaista käsitystä oikeanlaisesta käyttäytymisestä.. Ollaan muiden pihoilla luvatta ja käsitellään muiden tavaroita ”paskaks vaan” tyylillä puhumattakaan liikenne käyttäytymisestä kadulla. Tuntuu että jotkin perheet ovat huomanneet että onhan siellä ulkona joku meistä aikuisista niin voi huoletta jättää omat meidän kontollemme… Ärsyttävää… Olen monet kerrat ihan ovelle asti saanut mennä muiden lasten vanhemmille sanomaan mitä heidän ”kullannuppunsa” oikein touhuaa!!!! Jos ei kotoa tule käyttäytymisen mallia niin eihän lapsi voi osata/ ymmärtää!!
Jospa ottaisit tytön itse vaate ostoksille mukaan? Meillä ollaan jo useampi vuosi ostettu lapsen kanssa yhdessä vaatteet, välissä joudutaan toki tekemään kompromisseja mutta yleensä ne mielyttää meitä molempia sen jälkeen. Toki en ole vastaavaan törmännyt aikaisemmin, vaikka olen töissä yli 50 lapsen eskarissa. Kerran minulta tuli äiti kysymään että lapsi haluaa haalarin mutta äiti pelkäsi että lasta kiusataan siitä, vaikka näin ei todellakaan ole meidän eskarissa tai koulussa. Ja lapsi sai haalarin ja viihty siinä todella hyvin…
No ku se siin onkin. Mä en enää nykyisin osta mitään ilman Lumin hyväksyntää. Piponki hyväksytin silleen et otin siitä kuvan ja lähetin S:lle ja se näytti Lumille ja hän tykkäs. Aku Ankka-paita ostettiin yhdessä…. Kuten kaikki muutki vaatteet. Mut sitten ku kaverit näkee niis jotain hölmöä, niin sit ne jää käyttämättömiks. :/