Heip,
Mä olen nyt tullut siihen tulokseen, että hiusvärit on markkinamiesten luomaa sulaa hulluutta. Hyllyissä on rivikaupalla eri sävyisiä ja vaikutusaikaisia väri,-ja sävypurkkeja, joilla omista hiuksista saa muka entistä kauniimmat. Sitten on taittosävyjä,-ja shampoita, joilla värjätyistä hiuksista saa kiiltävämmät ja jos värjäys on mennyt pieleen, on olemassa vielä värinpoistovärit ja peittovärit. Huppuraidoista ja muista raidoitus-systeemeistä en jaksa edes mainita. Ja koska kotivärjäys (erityisesti blondaus ja punaiset sävyt) menee jossain vaiheessa kuitenkin pieleen, on pakko juosta kampaajan syliin ja itkeä epäonnistuneista hiuksista hänelle. Kampaaja korjaa ja asiakas kiittää. Mutta koska kampaajareissut tulee pitkälla aikavälillä tavalliselle kukkarolle aika arvokkaiksi, palaa kierrevärjääjä taas pian kotiväreihin ja aloittaa tukkarumban alusta. Ja jatkaa sitä onnistuneesti seuraatat 15 vuotta. Aina vain etsien sitä itselleen parhaiten sopivaa, täydellistä väriä.

Itse olen tällä hetkellä siinä onnellisessa asemassa, että harvoin enää tulen masentuneena kampaajalta kotiin. Nykyinen kampaajani tekee hiuksilleni sen, mitä pyydän ja onnistuu tekosissaan. Nuoruudessani muistan menneeni kampaajalle iloisena ja palanneeni sieltä itkien kotiin. Inhosin kommentteja: ”eri valoissa hiukset näyttää kyllä ihan eri värisiltä (ne on putipunaiset, tilasin ruskeat)” ”Minä otin vain sen 5 cm jonka pyysit. (10, kyllä minä näin!)” ”Tämä uusi malli on tosi suosittu englannissa (what! Se on aivan kamala ja epäkäytännöllinen täällä Suomessa!)” jne jne jne…. Jokainen näistä kommenteista pitää sisällään yhden ainoan totuuden: tukkasi meni piloille, elä sen kanssa.
Tällä hetkellä luonnollisuus on muotia. Siis kaikki harmaat, beiget ja mitäänsanomattomat skandinaaviset värit. Ihme! Kerrankin joku sellainen on IN, josta markkinamies ei hyödy. Oho. Olen oman pääni kanssa pyrkinyt luonnollisuuteen värjäämällä sen niin lähelle omaa väriä, kuin suinkin olen pystynyt (te jotka ette ole olleet matkassani kauaa ansaitsette pienen kertauksen: olen vaihtanut viimeisen puolentoistavuoden aikana hiusväriä samaan tahtiin kuin sukkia, ja kun mitta viime syksynä tuli täyteen, halusin peittää kokopäävärjäyksellä kaikki aikaisemmat raita,- värinpoisto,- blondi ja brunette-söhellykseni ja palata luonnollisempaan lookkiin.) Nyt juurikasvua on havaittavissa parin sentin verran ja se on hyvä se! Tulette näkemään, että juuri senkun kasvaa ja kasvaa ja tavoitteenani on saada päähäni lopulta vain omat, luonnollisen väriset hiukseni, joita aurinko saa vaalentaa ja talvi tummentaa.

Kadehdin naisia, jotka eivät ole lähteneet värihulluuksiin mukaan! Sabina Särkkä esimerkiksi. Hänellä on täydelliset, pitkät hiukset ilman vammaisia juurikasvuja tai sotkuisia raitoja siellä täällä. Alla olevassa kuvassa ne on vieläpä tosi harmaat, mutta hei, haittaako se? No ei! Sabina on joka tapauksessa upea ilmestys, vaikka hiukset olisivat minkä väriset… Onko kellään Victorias Secret- malleista sekavan värinen tukka? Ei. Voitaako missikisoja epäluonnollisella vetyperoksidiblondilla? Ei. Kauneusihanne sekavista väripäistä ei ole ajautunut klassisen kauneuden maailmaan. Porno,-ja pop-teollisuuteen sitavastoin on…

Olen itse kokeillut kaikki mahdolliset värit (paitsi shokkivärit). Pääni on ollut punainen, valkoinen, musta, ruskea ja harmaa. Ja milloinkaan en ole näyttänyt mitenkään erityisen kauniilta. Kauneimmillani olen ollut aina silloin, kun olen meikannut nätisti ja ylläni on ollut kivat vaatteet. Voisimmeko siis jo uskoa, ettei hiusten väri itsessään muuta ulkonäköä, vaan siihen vaikuttaa kokonaisuus; vaatteet, iho ja meikki! Hyvästi värjäyskierre, muut kaunistautumiskonstit on nyt tervetulleita! Jos vaihtelua kaipaa, laittaa vaikka lilan luomivärin ja fuksianpunaisen paidan. Meikin saa pestyä illalla lavuaarista alas ja vaatteet saa vaihtumaan niin tiuhaan kun huvittaa. Ei siis enää pysyviä pellevärejä, joiden kanssa on enemmän ja vähemmän aina ongelmissa. Ei.
Ja loppuun heitän naseva slogain: Kohti luonnollista huomista.
Love -Miau-