|
Mia pe 26.07.2013 |
Mä rupean menettämään otettani. Ihan selvästi liika vapaa-aika ja miehen poissaolo ei sovi mulle. Olen muuttumassa kovaa vauhtia laiskasta valmisruoka-muijasta parempia sapuskoita rakastavaksi äiti,- ja vaimotyypiksi. Siis sellaiseksi, jota 15-vuotiaana inhosin. Eilen oli taas tällainen ilta. Sain jostain päähäni ruveta valmistamaan meille Thaimaalaista ateriaa talvisen reissun muistoksi. (Vietimme viime talvena 2 k. thaimaassa). Googlasin lempiherkkumme Green Curryn ohjeita netistä ja löysin joitain. Niihin tarvittiin sen sataa eri ainetta ja koko keittoprosessin ajan piti olla maistelemassa kastiketta, ettei se menisi pilalle. Toisin sanoen, minä en olisi onnistunut. Onneksi löysin myös helpomman tavan loihtia Thaimaa- tunnelmaa. Santa Marialla oli kuulema joku valmis Green Curry- kastikepussi, joka oli niinkin helppo, että ruskistaa vain kanat ja heittää kastikkeen päälle. Sitten antaa sen kiehahtaa parin minuutin ajan. Kuvittelin selviäväni tästä. Kävimme lasten kanssa läheisessä S-Marketissa ja löysimme Santa Marian kastikkeen. Vieressä oli myös hiukan halvempi ja pienemppi kastikepussi, joten otin senkin. Santa Maria maksoi 1,70 € tai jotain ja halvempi 1,09 € tai jotain. Lähes ilmaista! Löysin myös S-Marketista Chang- olutta. Olin niin innoissani!!! Ruoka valmistui vartissa. Odotellessani miestäni kotiin laitoin You Tuben kautta ulkokajareihin Thaimaalaista musiikkia soimaan ja katoin pöydän. Ihanaa päivän jatkoa sinulle! Love -Miau- |
|
Mia to 31.01.2013 |
Me ollaan suurkaupungissa! Niin suuressa, etten tiedä minne päin hymyilisin. Enkä varsinkaan minne päin kävelisin. Joka suunnasta olen jäädä auton alle ja joka askeleella saa varoa ihmisiä, ruokakojuja, kerjäläisiä ja kellokauppiaita. Kellokauppiaat on kuitenkin pahimpia, yksi sai mut jo satimeen! Se sujautti ihana Chanelin käteeni juuri niin halvalla, kun olin valmis maksamaan ja hups! Siihen se kaunotar jäi. Kuin rutto roikkumaan ranteeseen. Oikeasti mä olen ihan pihalla näin isossa kaupungissa. Ainakin silloin, kun en ole vaivautunut ostamaan alueen karttaa. Me majaillaan kauniissa hotellissa Chinatownissa, josta lähdettiin aamulla umpimähkäisesti kävelemään jonnekkin. Aluksi vastassa oli vain syrjäseutujen auto,- ja rengaskauppiaita, mutta sinnikkään tallustelun jälkeen löysimme tiemme isommalle markkina-alueelle, jossa sitten jo riittikin katseltavaa. Kolusimme kujia, kauppoja ja kahviloita muutaman tunnin. Sitten palasimme hotellillemme. Tuk tukit ovat myös juttu sinällään. Ihmiset sullotaan pieniin linnanmäkihenkisiin leikkiautoihin, joiden polkimet on kuin samaisesta huvipuistosta. Tuk tuk lipuu liikenteen seassa kuin kala vedessä. Matkustajat saavat hampaansa mustiksi ilmaisesta saastekylvystä. Kävimme eilen illalla 4 km. päässä sijaitsevassa ostoskeskuksessa tuk tukin kanssa. Matka tuntui uskomattomalta. Olin samaan aikaan aivan kauhuissani ja ihmeissäni. Miten sellainen härveli voi vedellä liikenteessä, kuin prätkä? Ylittää kaistoja aivan miten sattuu, pujahtaa reunaa pitkin autojen ohi, tööttäillä agressiivisesti ja olla samaan aikaan niin suloinen ja söpö? Minusta ei ole vielä tullut tuk tukkien ystävää, vaikka tänään ajelu olikin jo huomattavasti rauhallisempi. Mukavaa iltaa myös sinulle! Love -Miau- |




























































































