Me ollaan suurkaupungissa! Niin suuressa, etten tiedä minne päin hymyilisin. Enkä varsinkaan minne päin kävelisin. Joka suunnasta olen jäädä auton alle ja joka askeleella saa varoa ihmisiä, ruokakojuja, kerjäläisiä ja kellokauppiaita. Kellokauppiaat on kuitenkin pahimpia, yksi sai mut jo satimeen! Se sujautti ihana Chanelin käteeni juuri niin halvalla, kun olin valmis maksamaan ja hups! Siihen se kaunotar jäi. Kuin rutto roikkumaan ranteeseen.

Oikeasti mä olen ihan pihalla näin isossa kaupungissa. Ainakin silloin, kun en ole vaivautunut ostamaan alueen karttaa. Me majaillaan kauniissa hotellissa Chinatownissa, josta lähdettiin aamulla umpimähkäisesti kävelemään jonnekkin. Aluksi vastassa oli vain syrjäseutujen auto,- ja rengaskauppiaita, mutta sinnikkään tallustelun jälkeen löysimme tiemme isommalle markkina-alueelle, jossa sitten jo riittikin katseltavaa. Kolusimme kujia, kauppoja ja kahviloita muutaman tunnin. Sitten palasimme hotellillemme. Bangkok yhden päivän kokemuksella on aika kaoottinen. Liikennettä ja ihmisiä on joka puolella. Ihmettelen suuresti, miten kukaan pystyy elämään näin saastaisessa kaupungissa? Samaan aikaan, kun liikentessä on kymmeniä tuhansia kulkuneuvoja pakokaasuineen, on tien varret täynnä hedelmäkauppiaita. Nannahedelmät täynnä makoisaa pakokaasua ja sadevettä, joka sataa suoraan harmaista saastepilvistä. Jos ihminen ei täällä kuole liikenneonnettomuudessa, se kuolee varmasti ennenaikaiseen saaste-yliannokseen. Hygieniasta nyt puhumattakaan. Ruuat ja muut elintarvikkeet lojuvat ties missä ämpäreissä, joista niitä nostellaan käsineen grilliin tai suoraan lautaselle. Astiet ”tiskataa” (ainakin yhdessä katukojussa tehtin näin) rätillä pyyhkien. Kunhan näyttää puhtaalta, se kelpaa. Voi itku. Yhtään hyvää ravintolaa emme vielä ole löytäneet. Jos osaisit vinkata sellaisesta, kuulisin mielelläni!

Tuk tukit ovat myös juttu sinällään. Ihmiset sullotaan pieniin linnanmäkihenkisiin leikkiautoihin, joiden polkimet on kuin samaisesta huvipuistosta. Tuk tuk lipuu liikenteen seassa kuin kala vedessä. Matkustajat saavat hampaansa mustiksi ilmaisesta saastekylvystä. Kävimme eilen illalla 4 km. päässä sijaitsevassa ostoskeskuksessa tuk tukin kanssa. Matka tuntui uskomattomalta. Olin samaan aikaan aivan kauhuissani ja ihmeissäni. Miten sellainen härveli voi vedellä liikenteessä, kuin prätkä? Ylittää kaistoja aivan miten sattuu, pujahtaa reunaa pitkin autojen ohi, tööttäillä agressiivisesti ja olla samaan aikaan niin suloinen ja söpö? Minusta ei ole vielä tullut tuk tukkien ystävää, vaikka tänään ajelu olikin jo huomattavasti rauhallisempi.Illalla menemme illallistamaan ja kuuntelemaan Jazz: ia. Se varmasti rauhoittaa ja irrottaa vauhdikkaasta otteesta, jonka suurkaupunki on meihin langettanut. Olalle taidan laittaa uuden (upean!) laukkuni. Se ansaitsee oman postauksensa, joten ei laukusta sen enempää. ;)

Mukavaa iltaa myös sinulle!

Love -Miau-