 Mia la 22.03.2014 |
Tänään oli niiin magea päivä!!!!! Oltiin tanssiryhmien kanssa Moves 2014 tanssikatselmuksessa Sipoossa! Olen edelleen ryhmien suorituksesta tuhannen täpinöissäni ja jollen olisi jo aivan liian poikki, julkaisisin kuvasaldon päivästä johetinyt. Totuuden nimessä, olen kuitti. Kello on miljoona ja haluan päästä rauhoittumaan olohuoneen sohvalle. Niinpä päivän postauksena on nyt vain päivän asu ja vasta huomenna saatte kattavamman artikkelin tanssikilpailusta kuvien ja videoiden kera. :)
Ihania lauantai-illan sutinoita sinulle! Love -Miau- |
|
Mia ma 17.03.2014 |
Moip! Se olisi sitten taas maanantai ja viikko täynnä vaikka mitä! Keskiviikkona ja torstaina on koulua (opiskelen markkinointi-instituutissa johtamisen erikoisammattitutkintoa), perjantaina vien kasan lastenvaatteita kirpparille ja sunnuntaina pari koulumme tanssiryhmää kilpailee tanssikisoissa. Lisäksi viikkoon mahtuu muutamia extra-tanssitreenejä ja tietenkin kaikki arkinen aherrus lasten hakuineen ja harrastuksineen.
Mä en hirveästi pidä tällaisista touhuviikoista… Paljon kivempia on ne tasaisen rauhalliset viikot, jolloin pystyy keskittymään ryntäilyn sijaan elämän perusjuttuihin. Hyväsisältöisiin tanssitunteihin, leppoisiin aamuhetkiin ja tasokkaisiin postauksiin. Mutta toisaalta, ilman näitä touhuviikkoja en osaisi arvostaa rauhallisia viikkoja. Eli paljon hyvää tässäkin! Ja toisaalta ihanaa päästä pitkästä aikaa koulun penkille! Olen varma, että se motivoi minua ahertamaan valmiiksi myös lopputyön, jonka tulisi olla valmis huhtikuun puoleenväliin mennessä.
Tänään olin liikenteessä farkuissa, farkkutakissa ja peplumissa. Ja tietenkin toppiksessa. Tuossa pakkasessa kun ei todellakaan tarkene ilman… :) Ihanaa viikkoa sinullekin! Love -Miau- |
|
Mia su 16.03.2014 |
Moip! Tänään on ollut tavattoman leppoisa päivä. Kävimme Rossossa syömässä ja siitä ajelimme Selloon katsomaan Lego-elokuvaa lasten kanssa. Ylleni valitsin tänä talvisena päivänä paksuinta mahdollista villaa ja muutenkin mukavinta, mitä kaapista löysin. Hyvin istuvat Cubuksen farkut ja varrelliset lättäsaappaat.
Lego-leffa oli täynnä menoa ja meininkiä, tulitaisteluita ja sankarihahmoja. Ei ollut värikkäitä poneja, prinsessamaailmoja, pilvilinnoja ja tuulessa liehuvia vaaleita hiuksia (tai no… olihan siinä noita. ei vaan tarpeeksi paljon feminiiniseen lällymakuuni!). Legot- ei siis ollut ihan minun leffani. Mutta lapset tykkäsivät ja se lienee tärkeintä! Ja se, että nyt yläkerrassa on käynnissä täydelliset legoleikit. Piilomarkkinointi niin rulettaa. ;)
Miinuksia meidän ihanassa päivässä saa Sellon Finnkinon lipunvarausjärjestelmä. Soitimme sinne etukäteen ja varasimme paikat hyvissä ajoin. Meille ilmoitettiin, että paikalle tulisi saapua 30 minuuttia etuajassa. Kuten saavuimmekin. Jonotettuamme valehtelematta 25 minuuttia, meille ilmoitettiin, että varausjärjestelmä on automaattisesti hylännyt lippumme ja paikkamme on myyty. Yritimme kyseenalaistaa tilannetta vedoten pitkiin jonotusaikoihin ja siihen, että meitä nimenomaan kehoitettiin saapumaan paikalle 30 minuuttia aikaisemmin, ei seisomaan lippu kädessä. Ja koska teatteri oli meille muutenkin vieras (taitanee olla aika uusi), ei sen jonotuskulttuurista ollut minkäänlaisia ennakkoaavistuksia. Kassaneiti pahoitteli tilannetta sillä jo niin ärsyttäväksi muodostuneella suomalaisella tyylillä, ”valitettavasti tilanne nyt vaan on tämä. Ei, en pysty auttamaan, kone poistaa lippunne automaattisesti. Valitettavasti en osaa sanoa kuka tästä vastaa. Valitettavasti voitte ottaa yhteyttä asiakaspalveluumme vasta huomenna” jne. Valitettavasti ja valitettavasti. Eikö tässä maassa voi tehdä mitään ilman, että aina vastassa on valittelemisia ja pahoittelemisia. Ärrrsyttävää!!!! Lisäksi mun tulisi asiakkaana ymmärtää, ettei kassaneiti ole vastuussa koneen tekemisistä. Mun tulisi ottaa pahoittelut hyvällä ja tajuta, että pahoittelu on sentään parempi kuin se, ettei pahoittele lainkaan. Mun tulis toivottaa kassatytölle mukavat viikonloput ja pahimmassa tapauksessa jopa lohduttaa häntä sanoin: ”ei se mitään. Kyllä meille käy noi huonommatkin paikat. Eihän tämä sun syytä ole.” Siis ihan oikeasti. Kuinka pitkään me jaksetaan tässä valitusten maailmassa, jossa vastassa ei enää ole inhimilliset ihmiset, vaan koneet ja ohjekirjojen säännöt? Välillä mä sitten inhoon meidän teknologiayhteiskuntaamme. No niin, nyt syvä hengitys ja katse paitaan. Keltainen on piristävä väri. Love -Miau- |
