Päivän asu- postauksia tulee nyt selkeästi vähemmän, kuin ennen. Syy: mulla ei mun mielestä ole tähän vuodenaikaan sopivia vaatteita. Vaatekaappi on täynnä mustaa, tummanpunaista skottiruutua, painavia kankaita ja kulahtaneita kauluspaitoja. Taitaa olla taas aika virittää kevätkirppari pystyyn ja hakea kaupoista jotain mukavaa päällepantavaa. :)
Noh, jos ns. tavalliset vaatteet onkin jääneet hiukan heikommille, olen satsannut ihaniin sporttivaatteisiin. Stadiumilta mukaan on lähtenyt yhdet harmaat ja yhdet mustat treenitrikoot. Lisäksi olen ostanut pari pitkähihaista ja hengittävää treenipaitaa. Kevyt tuulitakki multa vielä puuttuu. Vaikka yritänkin järkeillä treenivaatteeni sellaisiksi, että ne soveltuvat myös Espanjan lämpöön, koen että vuoreton tuulitakki voisi olla hyvä sieläkin. En sitten tiedä… Voihan se olla, että sillä ei kesää vasten tee mitään, mutta syyskaudella ja talvella se on vallan passeli Espanjan lämpimiin lenkkeilyolosuhteisiin.
Eilen kävimme mieheni kanssa kokeilemassa Squashia. Se oli ihan hauskaa kun vauhtiin pääsi. Sali, jossa treenasimme oli aika viluinen, joten maksimi-hiet jäivät saamatta vaikka kuinka koetti juosta pallon perässä. Tänään huomaan käsissäni ja selässäni sellaisten lihasryhmien kipeytyneen, joiden en tiennyt edes olevan olemassa. Hahahaa! Ihanaa että kropassa tapahtuu!
Lisäksi huomaan, että perus salitreenit on myös purreet. Aloittamani AB Challenge (vatsoille) tuottaa pikkuhiljaa tulosta ja vatsalihakset näkyvät entistä paremmin. Nyt kun saisi vielä pepputreenit hyvään vauhtiin, niin olisin iloinen (en ole ikinä treenannut peppua… En oikeastaan ole edes tajunnut, että sitäkin voisi treenata… Hienoa. No mutta nyt.)
Tänään järjestimme tanssisalilla EK (erikoiskoulutus)- ryhmähaun koulumme nuorille oppilaille. Teetimme heille kolme erityylistä sarjaa joista yksi oli hip hoppia, toinen musikaalia ja kolmas pop:ia. Tällä kattauksella pystyimme hyvin näkemään oppilaiden valmiudet koulumme edustusryhmäksi. :)
Ihanan monipuolinen treeniviikko siis takana! <3 Nyt siirryn olohuoneeseen ja aloitan sen paljon puhumani pepputreenin. Kun kerran on vielä trikootkin yllä… :) Hauskaa viikonloppua sinulle lukijani!
Tässä on nyt pari päivää väännetty töiden ja koulun kimpussa niin ahkerasti, että korvissa soi. Onneksi asiat alkavat olla voiton puolella, joten kohta saan keskittää ajatukseni taas kaikkeen muuhun kivaan. Tässä kuvafiiliksiä eiliseltä. On lehtikuva Uusimaa-lehden artikkelista, pari kuvaa palaverikahveilta, palaverivaatteet ja pari in action-kuvaa tanssisalilta. :)
Nyt silmät painuu kiinni… Taidan ottaa sekuntin huilitauon ennen kun lähden taas illan opetuspuuhiin. Jutustelen kanssanne enemmän, kunhan nämä paksuimmat kiireet hiukan helpottavat. :)
Kerroinkin eilisessä pikapostauksessa, että olimme eilen tanssikouluni oppilaiden ja opettajan kanssa Nuorikulttuuri tanssikatselmuksessa. Edustimme Tanssivaa Porvoota kahdella iloisella show-numerolla. Vaikka jatkopaikkoja ei herunut, jäi tilaisuudesta vain ja ainoastaan ihana ja iloinen fiilis. :)
Nyt siis luvassa lupaamaani kuva,-ja videosaldoa. Ihan ensiksi pääsette kurkkaamaan kummankin ryhmän kisavedot.
I BELIVE, koreografia Mia Koponen. Sarja: Show,- ja jazztanssi, 10-15 v.
TIMBER, koreografia Diana Anttila. Sarja: Show,- ja jazztanssi, 10-15 v.
Mulle yrittämisessä on aina ollut tärkeintä omilta tunneilta saatava energia ja tanssinilo jota voin viedä eteenpäin. Mulle merkitsee paljon se, että tunteja kehutaan ja että oppilaat ylistävät tuntiemme sisältöä. Mulle ei merkitse juuri mitään raha, bisneksen tekeminen, valta tai päteminen. Olen itseasiassa bisnesnaisena aika huono. En laske tuntien kannattavuuksia oikeilla laskukaavoilla. En osaa jakaa kuluja koko vuodelle, vaan elän hetkessä. En ole perehtynyt yritykseni kirjanpitoon sen kummemmin, kiikutan vain tarvittavat kuitit asiantuntijoille sovittuihin päiviin mennessä.
Mulle merkitsee eniten oppilaat ja taitojen karttuminen. Se, että näkee silminnähden lasten ja nuorten kehityksen ja tajuaa, miten kunnianhimoisiksi nämä nuoret ovat kehittymässä. Mä haluaisin, että mun koulusta lähtisi maailmalle paljon showtanssin ammattilaisia. Heitä, joille olemme antaneet tanssilliset perustaidot, mutta myös realistisen kuvan tanssimaailmasta sen hyvine ja huonoine puolineen. Ja kun näiden nuorten esityksiä katsoo, tietää etten ole kovin kaukana tavoitteestaan! Nämä nuoret ovat kuitenkin vasta 13-15 -vuotiaita (+pari vanhempaa). Ajatelkaa! Ja vaikka voittoa ei tule, on kiistämätön tosiasia, että nämä nuoret ovat taitavia. Ja videoita katsellessani tajuan jälleen kerran, kuinka paljon rakastankaan ammattiani. <3
Tiedän, että moni kyseenalaistaa muuttoni ja tästä kaikesta luopumisen. Minäkin. Moneen kertaan. Mutta toisaalta tiedän, että kouluni toiminta tulee jatkumaan ja että pääopettajat pysyvät lesteissään. Tiedän, että nämä nuoret saavat jatkaa samojen huippuammattilaisten parissa entiseen malliinsa ja kenties saavat lisäoppeja uusiltakin opettajatulokkailta. Ja onhan omissa suunnitelmissanikin perustaa sisarkoulu Espanjaan. Ja tällöin pääsen taas jakamaan samaa, ihanaa tanssiniloa uusille lapsille ja nuorille. Eikä ole lainkaan poissuljettua, että pystyisimme järjestämään jonkinlaista yhteistyötä Espanjan ja Suomen tanssinuorten välilä. Etäisyyshän on naurettavat 4 h. ;)
Ihania filistelyjä! Ihana kevät ja ihana toivontunne! Tätä olen kaivannut.
Miau´s lifen takana häärää 30+ ikäinen ammattitanssija ja koreografi, sekä 6-vuotiaiden kaksosten äiti. Työni show-alalla on ajanut minut vahvasti muodin ja kauneuden maailmaan, josta blogikirjoitukseni pääasiassa vaikutteita saavatkin.
Muutamme perheeni kanssa kesällä Espanjaan, joten blogissani käsitellään paljon myös muuttovalmisteluja ja matkaan liittyviä kiemuroita. Ihanaa, kun olet ajautunut tänne! Tervetuloa toistekin.
Täältä saat minut kiinni:
miauslife.blogi@gmail.com