Luulin pitkään politiikan olevan vain oman hyödyn tavoittelua toisten kustannuksella, kunnes tajusin senkin mielikuvan liian optimistiseksi.
Osuvampi kuvaus löytyy Cipollan kolmannesta laista typeryydestä. Sen mukaan typeryys on toimimista muille haitallisella tavalla ilman itselle saatavaa hyötyä, tai vielä pahempaa, aiheuttaen samalla haittaa myös itselleen. Millään muulla perusteella on vaikea ymmärtää jatkuvia veronkorotuksia, joiden seurauksena verotulot laskevat ja kaikkien elämä kurjistuu hintojen karatessa käsistä.
Talouden dynamiikan tuhoajien yhdistyksen vuosigaalassa jaettavan ”Mitä vittua nyt taas, Hessu” -palkinnon saajiksi ilmaantuu joka viikko yhä yllättävämpiä tahoja.
Suomen yrittäjät ehdotti viikolla maahan minimipalkkajärjestelmää. Ehdotus oli osa julkaisua Työmarkkinat toimiviksi, työnteko kannattavaksi, työllistäminen helpoksi.
Erehdyin kommentoimaan yhtä uutislinkeistä sarkastisesti.
Kommentista tykänneiden ja sitä peesanneiden kymmenet vastaukset voidaan tiivistää tähän yhteen:
”Minimi hinnat kauppoihin ja kulkemiseen julkisilla, sekä minimihinnat vuokriin, sekä polttoaineiden ja veden ja sähkön hintoihin, niin eiköhän sillä minimillä sitten jotenkin pärjää, mutta tuskimpa.”
En halua olla ilkeä vaan realisti. Vesa ei tajuu. Käsitteet ovat liian vaikeita. Minimipalkat ja hintasääntely ovat tietenkin aivan typerä idea, mutta aivan toisista syistä kuin että taas se kapitalisti koijaa ja kohta kenellekään ei makseta kuin puupenni ja kolme tusinaa raipaniskua. Molemmat täyttävät Cipollan lain täydellisesti olemalla pitkällä aikavälillä kaikille haitallisia. Sen ovat todenneet niin vasemmistolaiset kuin oikeistolaisetkin taloustieteilijät.
PISA-koulutuksessa on talouden perusteiden kokoinen ja Neuvostoliiton karhun nukkumapaikan muotoinen painauma, joka ei vieläkään kasva kuin kärpässientä. Oikeudenmukainen tulonjako sekä sosiaalinen ja ekologinen kestävyys ovat hyviä päämääriä, joiden saavuttaminen olisi huomattavasti lähempänä, jos edes hintojen muodostuminen, kysynnän ja tarjonnan funktio sekä niiden joustavuus opetettaisiin muuallakin kuin kauppakorkeakoulussa.
Pahinta on, että kovin harvoja pohjimmiltaan edes kiinnostaa.
Geoffrey Brennan ja Loren Lomasky ovat tutkineet, että puoluevalinta perustuu nykyisin ennen kaikkea signalointiin. Koska asioihin ei koeta voitavan oikeasti vaikuttaa, puoluekannalla viestitään tietynlaisia asioita itsestä. Identifioituminen pop-vasemmistolaiseksi, cityvihreäksi, isänmaan mieheksi tai pärjääjänuoreksi on korvannut hyötynä vaikuttamisen kautta ajetun hyödyn, koska sillä saa paremmin.
Heölvettiäkö siinä sitten enempää sätkimään.
2 kommenttia
Kai ymmärrät että Suomen Yrittäjät eivät siis oikeasti halua minimipalkkoja? Ensisijaisesti halutaan lakkauttaa työehtosopimusten yleissitovuus, joka on minimipalkkoja radikaalimpi, mutta samalla idealla toimiva järjestelmä. TES-sitovuutta ei lakkauteta tässä maailmassa siten että päätetään kertarysäyksellä siirtyä vapaaseen maailmaan, vaan tavoitetta kannattaa hakea yksittäisten askelten kautta.
Ymmärrän kyllä. Peliliikkeenäkin tuo on tosin kehno.