Talouselämän uutinen kertoo, että Suomen kuluttajahinnat ovat nousseet huimasti muuta Eurooppaa nopeammin ja inflaatio onkin Brittilän ohella EU:n korkein.
Hälyttäväksi tilanteen tekee se, että Suomen kohdalla kyse on aika puhtaasti veroinflaatiosta, siis verotuksellisilla syillä syntyneestä tilanteesta. Elintarvikkeiden ja muiden ihmisten käyttämien pakollisten hyödykkeiden hinnat kun eivät ole nousseet laisinkaan siten kuin kuluttajahintaindeksi näyttää, vaan kyse on verotuksen vaikutuksista kuluttajahintoihin.
Kun rahalla saa vähemmän kuin aikaisemmin, niin sen seurauksena syntyy paineet nostaa palkkoja ja etuuksia, ja samalla myöskin kulutus vähenee. Tästä seuraa monta ongelmaa, esimerkiksi se, että kun iso osa suomalaisista työskentelee julkisella sektorilla, jossa palkkakulut kuitataan verokertymästä, siis siitä samasta, joka muodostuu mm. arvonlisäveroista, on valtion pakko saada jostain kahisevaa kuitatakseen kasvavat palkkamenot. Toisaalta kulutuksen ja kysynnän väheneminen ja palkankorotuspaineet vähentävät yksityisen sektorin mahdollisuuksia työllistää tai investoida.
Valoa ei tunnelin päässä ole. Valtion rahakirstun pohja kuultaa satunnaisten kolikoiden läpi ja onkin puhuttu, että kaikkia muita arvonlisäverokantoja, paitsi yleistä alv:tä (joka on siis tällä hetkellä 24%) pitäisi jälleen korottaa. Viimeksihän kaikkia alv-kantoja korotettiin viime vuonna yhdellä prosenttiyksiköllä. Niinkin villejä ehdotuksia on ihan valtiovarainministeriön suulla esitetty, että kaikki arvonlisäverokannat ruoasta ja lääkkeestä alkaen tulisi yhtenäistää 22 prosenttiin. Tuo tarkoittaisi esimerkiksi elintarvikkeiden kohdalla 8-12 prosentin hinnannousua.
Saatan vaikuttaa taas vähän höperöltä, mutta väkisinkin tulee mieleen, että ajetaanko Suomea nyt jotenkin ihan tahallisesti täydelliseen umpikujaan ja kyykkyyn. Puhutaan miljardien eurojen säästötarpeesta ja siitä kuuluisasta velkasuhteen taittamisesta, ja sitten puhutaankin kaikesta, millä kurjistetaan veronmaksajien ja suomalaisten asemaa. Korviini ei ole vielä kantautunut uutisia, jotka kertoisivat, että leikattaisiin jostain sellaisista asioista, jotka eivät keskivertosuomalaista hyödytä mitenkään, vaan sen sijaan epätoivoisesti nyhdetään rahaa sieltä, mistä voi nyhtää; elintarvikkeista, lääkkeistä ja polttoaineista saatavista alveista, sillä ihmisten on pakko syödä, hoitaa sairautensa, tankata auto ja lämmittää torppa.
Noh, eipähän siinä sikäli mitään, vaan niin kauan kuin valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen hallintojen menot pyörivät siellä 12 miljardin kieppeillä per vuosi, on ainakin minulle hyvin vaikea uskottavasti selittää sitä, miksi arvolisäveroja, tai muitakaan veroja, tulisi korottaa. Samaan aikaan kun hyvinvointivaltion huipentumia; terveyden- ja vanhustenhuoltoa tai esimerkiksi lapsiperheiden palveluita ajetaan alas ja veroja halutaan kerätä enemmän, jätetään leikkaamatta sieltä, mistä leikkausvaraa todellakin olisi, esim. byrokratiasta.
Vaan sepä onkin sitten jo ihan oman kirjoituksensa ansainnut aihe.
2 kommenttia
Ei tuo ole höperöintiä,. Jos ajatellaan tilannetta yksinkertaistettuna voisi ajatella lasten hiekkalaatikkoleikkiä. Eli täti tulee ja repii lapsilta(ehkä tästä tulikin hieman rajun kuuloinen esimerkki:)) vaatteita pikkuhiljaa päältä. Jos ulkoapäin ei tule uusia vaatteita tilalle, lapset ovat laatikolla vähäpukeisina. Sama on käymässä Suomelle, eli verottaja on se joka repii vaatteita päältä. Aikansa voimme leikkiä hiekkalaatikolla mutta jos ulkoapäin(eli siis vienti) ei tuo meille vaatteita sitten piste piste piste.
Kohtapa voimme heti nähdä, ketkä ovat virkamiehiä; ne ainoat, joilla on varaa ajella uudella autolla, käyttää oikein muotiliikkeestä ostettuja vaatteita jne. Tavallinen rahvas kun joutuu pian tyytymään polkupyöriin (uhkarohkeaa, ainakin tässä kaupungissa) ja UFF:in laatikosta pöllittyihin riepuihin.